Ero hankalasta miehestä
Moi!
Olen jo 2 vuotta miettinyt eroa avopuolisostani. Meillä on reilu 2wee tyttö ja toinen tulossa. Mies on hyvin ailahtelevainen ja olen jo pidempään epäillyt että hän on masentunut. Hän tosin väittää ettei ole. Kesällä hän jäi kiinni huumeiden käytöstä ja mahdollisesti myös myi niitä. No, lopetti sen ja lupasi parantaa tapansa. Hän on nyt työttömänä ja minä olen vuorotöissä. Hän hoitaa paljon tyttöämme kun olen töissä ja usein meneekin hyvin. Mutta välillä hän nukkuu, eilen tulin töistä ja mies nukkui sohvalla ja tyttö leikki lattialla eikä hän edes herännyt kun tulin kotiin. Eli ei mitään pientä torkkumista edes.
Tiedän, että moni olisi jo häipynyt ja olen tyhmä kun vielä tässä olen. Mutta ahdistaa että miten kaikki käytännössä hoituu jos lähden lapsen kanssa. Esim mihin saan lapsen hoitoon jos lähden lyhyellä varoitusajalla. Meillä on paikka vuoropäiväkodista, mutta jos huomenna lähden ja loppuviikkosta pitäisi mennä töihin niin mihin saan lapsen? Saanko edes lähteä lapsen kanssa?
Ja olen sanonut että ei saa nukkua kun on muksun kanssa mutta siitä seuraa vain hirveää huutoa ja haukkumista. Olen myös idiootti jos vien lapsen mukanani. Ja nyt kun ollaan riidoissa niin hän ei kuulemma aio huomenna hoitaa lasta kun minun pitäisi mennä iltavuoroon. Plus jos menen niin hän heittää tavarani ulos ja en pääse enää kotiin. Mitä helvettiä teen ja mistä aloitan?
Kommentit (30)
Hankkiudu eroon siitä mielisairaasta nististä ja hanki terve ja raitis lapsenlikka hoitamaan kotiaskareita. Kuvaa ja nauhoita riitojanne ja laiminlyöntejä huoltajuusoikeudenkäyntiä varten. Järjestä lastensuojelun vierailu kotiinne ja sekoita huumeita miehesi aamukahviin niin että on täysin sekaisin vierailun aikana. Näin saat varmemmin yksinhuoltajuuden.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 17:47"]En ole kertonut kenellekään tuosta huume asiasta eli se on sana sanaa vastaan. Työkaverini tietävät että mies on todella ilkeä ja nukkuu välillä kun pitäisi lasta hoitaa. Myös miehen äiti tietää tosta nukkumisesta.
Käyn huomenna kysymässä asunto tilannetta ja yritän tavoittaa perheneuvolan työntekijän tai vastaavan. Minun on pitänyt jo vuoden ajan soittaa jonnekin ja pyytää apua, mutta se on aina jäänyt. :( loma mulla olisi parin viikon päästä niin yritän järjestää kämpän jotta saisin silloin muutettua. Jos pystyisi siihen asti asua kotona... pelottaa vaan että saadaan sovittua mukamas ja en lähdekään. AP
[/quote]Se on hyvä että jotku tietää kuitenki jotaki. Se mies on tainnut saada sinun olon jo aika matalaksi? Mieti miten asiat voi mennä kun vauva syntyy jos jäät? Tee päätös ja pysy siinä. Mene vaikka heti sinne vanhempien luo jos pelkäät ettet pystykään lähtemään sitten myöhemmin enää.. Ei se ero koskaan helppo ole, prosessi joka on käytävä läpi. Mutta minulla ainakin oli melko pian kaikesta surusta ja tuskasta huolimatta päällimmäisenä syvä helpotuksen ja aivan semmoinen kupliva onnen tunne että olen sittenkin elossa, tunsin itseni ihan henkisesti lopuksi jo siinä suhteessa ja olinkin enää pelkkä varjo entisestä.
Rakasta ja arvosta itseäsi, lapsesi ansaitsevat onnellisen äidin.
Mä olen vähän ollut allapäin kun suhdeviritys meni mönkään, mutta tätä sun juttua lueskellessa oikeastaan olen aika iloinen, että olen sinkku eikä mun tarvitse sietää keneltäkään tuollaista käytöstä. Älä säkään enää siedä, lähde.
Niin no mä olen haaveillut omasta asunnosta jo vuoden ja tiedän että olisin onnellinen jos auttaisi lapsen kanssa kahdestaan. Mutta silti en ole vielä lähtenyt... AP
Samaa mieltä kuin 24. Jos sulla on kahden viikon päästä loma, niin varmasti vanhempiesi tuella pystyt järkkäilemään asiat sen kahden viikon ajaksi, vähän siihen tapaan kuin sua neuvottiin. Jos olisin äitisi ja olisin vielä työelämässä, niin taatusti sopisin oman pomoni kanssa että saan vaikka lomia tai palkattomia sille kahdelle viikolle, että vaikka hoidan sitä lapsenlasta itse sen aikaa. Jos vaan auttaisin sut irti tuollaisesta nististä. Enempää ei äiti voi toivoa kuin että tytär ajoissa ymmärtää lähteä, ja pelastaa itsensä ja ne lapset. Kyllä sulle vielä kunnon mies löytyy älä sure. Nyt tunnistat sellaisen kun osuu kohdalle. Mies joka aiemmin olisi näyttänyt liian kiltiltä, näyttä nyt just ihan parhaalta.
Halit täältä sulle ap. Epäröit selvästi vielä, vaikka tiedät mikä olisi parasta. Se on pelko joka sua jarruttaa. Mitään ei saa jos mitään ei uskalla, ja sulla on saatavana parempi elämä sulle ja lapsille ilman sitä nistiä. Mä en voi sanoin kuvata sitä helpotuksen ja vapauden tunnetta, joka mullekin tuli kun tein tuon ratkaisun. Me voidaan vaan tukea, mutta päätös sun pitää tehdä itse.
Joo mä epäröin vaikka tiedän että en loppu elämääni halua hänen kanssaan olla. Oon jopa toivonut että mies löisi tai alkaisi riehumaan kotona niin että joutuisin soittamaan poliisit. Olisi muka helpompi lähtä
Karkaa. Tai sitten toteuttaisi sen uhkauksia itsensä tappamisesta. Olisi kaikille muka helpompaa. AP
Ehkä voit saada pari päivää sairaslomaa perhesyiden vuoksi? En tiedä, mutta tuli vain mieleen kun tutulla oli vähän samankaltainen tilanne.
Kyllä ne käytännön seikat hoituvat kun googletat ensin paikkakuntasi numeroita (asunto, lastenvalvoja yms..), soitat ja kerrot reippaasti tilanteesi.
Aluksi se on vaikeaa, mutta sen jälkeen on paljon helpompaa. Sinun ei tarvitse murehtia ja miettiä enää. Voimia sinulle.
Just tuon takia lähdin heti enkä tullut takas. Eniten pelkäsin sitä että itse menen taas siihen samaan halpaan, saadaan sovittua enkä lähde. Se oli käynyt just niin jo monta kertaa. Siksi se viiminen niitti oli tosiaan viiminen, ajattelin että nyt en pysähdy yhtään miettimään vaan lähden. Ja päätin samalla että en edes nää sitä kahden enää, enkä mee takaisin kotiin edes hakemaan tavaroita jos se on siellä. Just sen puheenlahjojen ja vakuuttelun ja katumuksen ja lupausten takia.
20