Voiko puheliaisuutta oppia? Kysymys puheliaille

Oma ongelma on mistä löytää seuraa, jota kiinnostaa samat aiheet kuin itseäni.

Pari "ystävää" haluavat keskustella ihmissuhteistaan, seksistä ja deittailusta. Minua kiinnostaisi yhteiskunnalliset aiheet enemmän. Nämä henkilöt ovat käymässä läpi jonkin asteista neljänkympin kriisiä ja itseäni ei sellainen oikein vie mukanaan.

Olen jo alkanut kuihduttamaan ystävyyssuhteita näihin ihmisiin pikkuhiljaa ja yritän olla avoin uusille tuttavuuksille.

Ennen kuin joku kommentoi kuinka ikävä ihminen olen, niin kerrottakoon, että jo 2 vuotta näiden puheenaiheet ovat pyörineet näiden aineiden ympärillä eivätkä oikein osoita kiinnostusta puhua muusta.

Mä tavallaan tajuan sua. En itsekään oo järin puhelias. Tässä kuitenkin muutama vinkki:

- Ammenna siitä ympäristöstä: ”Täähän onkin kiva paikka”, ”Onpas kiva olla ulkona koronarajoitusten jälkeen”, ”Millaisista ravintoloista sä tykkäät eniten?”, jne

- Kuten jotkut jo sanoi, kysele toiselta (mutta älä liikaa utele)

- Mikä teitä yhdistää tai missä ootte tutustuneet? Ota se puheeksi. Luulisi siitä riittävän juttua

- Heittäydy vähän. Se ei tarkoita, että avaat itsesi täysin tms, mutta ”anna mennä’ vähäsen. Kerro joku hassu / nolo juttu, joka sulle sattui, tai kysy / kerro jostain teidän aiempaan yhteiseen (esim. työpaikka) liittyvästä. Tämä usein letkeyttää tilannetta

Nämä tuli äkkiseltään mieleen, toivottavasti on apua 🤗

Jotkut puheliaat on hirveän raskaita. Puhuvat vaikka ei ole mitään oikeaa asiaa. Usein puhuvat kokoajan itsestään ja samoja juttuja saa käsitellä yhä uudelleen. Eivät jaksa kuunnella toisia. Parempi että olet rauhallinen.

No, itse olen ollut aina hyvin, hyvin hiljainen, mutta, koska minulla on ollut aina ystäviä, niin pakkohan se on ollut oppia juttelemaan muutenkin, kuin kyselemällä et mites työt, mites opinnot. Eksklusiivista kuulumisten vaihtelua harrastetaan esim vanhan luokkakaverin, tai naapurin kanssa, jos ei ole aikomusta syventää suhdetta sen enempää, mutta kyllä ystävyyteen, kaveruuteen, kumppanuuteen ja ylipäänsä tutustumiseen kuuluu suhteen syvyydestä riippuen myös vitsailu, juoruilu, syvällisten jauhaminen, sisäpiirinjutut, avautuminen, turhan paskan jauhaminen, tarinoiden kertominen, asian X analysointi, omien kiinnostuksenkohteiden esille tuominen ja salaisuuksien jakaminen. 

En tietenkään tarkoita, että ensitreffeillä tarvii kertoa, että selaat homoeroottista fanartia tumblrissa, eikä uusien työtovereiden kanssa tarvi keksiä isoa pinoa sisäpiirinvitsejä sarjamurhaajista viimeistään ekan työviikon jälkeen. Silti olen ottanut asenteen, että, jos toinen osapuoli vaikuttaa miellyttävältä, turvalliselta ja tutustumisen arvoiselta, niin parempi olla vähän liian tuttavallinen, kuin vähän liian jäyhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole tapana jutella esim. maailman tapahtumista, kirjoista, leffoista, urheilusta, lapsista, vanhenemisesta, opiskelusta, terveydestä, tulevaisuudensuunnitelmista? Kertoa mitä on tapahtunut, pohtia elämän kaikenlaisia kummallisuuksia? Meillä ei tule ikinä hiljaisia hetkiä kavereiden kanssa. Ja olen itse introvertti, mutta silti puheenaiheita riittää aina kun on juttukaveri.

Nuokin on puhuttu äkkiä. Pohdittu Ukrainan sodat, päivitelty kun on taas vanhettu, mitkä leffat on katellut ja lukeeko kirjoja ja mitä kirjoja. Ja meinaako vaihtaa työpaikkaa vai ei. Ap.

Ei ole mitään vikaa olla hiljaisempi, mutta alat kuulostaa jo joltain putous-hahmolta.

Sanopa.. Onko sulla joku halu/tarve/kaipaus muuttaa näitä asioita? Vai oletko onnellinen juuri tuollaisena? Jos olet, mitäpä sitä näitä pohtimaan?

Ja vastaus kysymykseesi: voi oppia keskustelemaan monipuolisesti niin halutessaan

😅 No ehkä vähän karrikoiden joo. Mutta uskon, että minulta puuttuu tai siis mulla varmaan olisi taitojen hiomista noissa puheen lahjoissa ja keskustelussa. Olisi kiva olla hyvä keskustelija.

Vierailija kirjoitti:

Oma ongelma on mistä löytää seuraa, jota kiinnostaa samat aiheet kuin itseäni.

Pari "ystävää" haluavat keskustella ihmissuhteistaan, seksistä ja deittailusta. Minua kiinnostaisi yhteiskunnalliset aiheet enemmän. Nämä henkilöt ovat käymässä läpi jonkin asteista neljänkympin kriisiä ja itseäni ei sellainen oikein vie mukanaan.

Olen jo alkanut kuihduttamaan ystävyyssuhteita näihin ihmisiin pikkuhiljaa ja yritän olla avoin uusille tuttavuuksille.

Ennen kuin joku kommentoi kuinka ikävä ihminen olen, niin kerrottakoon, että jo 2 vuotta näiden puheenaiheet ovat pyörineet näiden aineiden ympärillä eivätkä oikein osoita kiinnostusta puhua muusta.

Taidatte olla lopulta aika samanlaisia, sillä erotuksella, että se sinun jaarittelusi aihe on "yhteiskunnallinen" ja heillä ihmissuhteisiin liittyvä. 

Onko ihmekään, että olette ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Väsähdän kuulijana totaalisesti sellasesta Afrikka-matkan tms. selostuksesta. Voin hetken sujuvasti kuunnella ja ynähdellä, mutta en kertakaikkiaan jaksa painaa mieleen sitä sepustusta, et kyselisin jotain ja myöhemmin palaisin kerrottuun. Noloa sit kun ei muista.

Hyvä keskustelu rullaa luontevasti eteenpäin aiheesta toiseen. Vaikka joku olisi ammatiltaan historiantutkija, niin ei se tarkoita sitä että hän haluaisi aina käydä läpi jotain toisen maailmansodan taisteluita. Sen tarinan kertojan pitää ottaa huomioon ne kuulijat eikä jäädä liiaksi jaarittelemaan saman aiheen ympärille, niin että muut alkavat haukottelemaan. On myös tärkeää että ne seurueen hiljaisemmat tyypit pääsevät sanomaan sanottavansa eikä äänessä ole vain ne kaksi vilkkainta kaveria.

Hyvä aloitus. Tässä mun vastauksia sun kysymyksiin:

"Tarviiko sun erikseen yhtään pinnistellä, että keksit jutun juurta? Vai tuleeko puhe kuin itsestään, mistä vain?" - Ei tarvitse. Huumorintajuisten, fiksujen ja puheliaiden ihmisten kanssa juttua riittää. Jos toinen on hiljainen, koitan täyttää välttää pahimman kiusaantumisen puhumalla jostain yleisestä diibadaabasta johon toisen ei tarvitse edes vastata mitään. Sitten pyrin pakoon. Puolta tuntia kauempaa en kykene sietämään kiusaantunutta ilmapiiriä ja omaa yksinpuheluani.

"Ja laukkaako aivoissasi koko ajan ajatuksia, mitä haluat tuoda esille ja tuotkin?" - Kyllä. Suurin osa ihmisistä on mielestäni hyvin hitaita reagoimaan ja puhumaan. Myös huumori kukkii parhaiten sellaiseen ihmisten kesken, joilla leikkaa nopeasti.

Tässä vinkkejäni sinulle: älä vaihda kaverin kanssa kaavamaisesti kuulumisia, vaan jos jostain asiasta tulee mieleen joku muu juttu, alkakaa juttelemaan siitä. Lisäksi yritä löytää huumoria asioista. Olen huomannut, että hiljaisilla ihmisillä ei ole usein kovin hyvä huumorintaju, eivät pysty ns banter-tyyppiseen keskusteluun tai heittämään läppää. Koita myös avautua enemmän joistain oikeasti tärkeistä jutuista äläkä vaan kerro kuinka kävitte Prismassa Penan kanssa viime viikolla. Puhu asioista, jotka herättävät keskustelua. Ja yritä löytää joku puhelias kaveri, niin pääset sen kanssa harjoittelemaan taitoja :)

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Tässä mun vastauksia sun kysymyksiin:

"Tarviiko sun erikseen yhtään pinnistellä, että keksit jutun juurta? Vai tuleeko puhe kuin itsestään, mistä vain?" - Ei tarvitse. Huumorintajuisten, fiksujen ja puheliaiden ihmisten kanssa juttua riittää. Jos toinen on hiljainen, koitan täyttää välttää pahimman kiusaantumisen puhumalla jostain yleisestä diibadaabasta johon toisen ei tarvitse edes vastata mitään. Sitten pyrin pakoon. Puolta tuntia kauempaa en kykene sietämään kiusaantunutta ilmapiiriä ja omaa yksinpuheluani.

"Ja laukkaako aivoissasi koko ajan ajatuksia, mitä haluat tuoda esille ja tuotkin?" - Kyllä. Suurin osa ihmisistä on mielestäni hyvin hitaita reagoimaan ja puhumaan. Myös huumori kukkii parhaiten sellaiseen ihmisten kesken, joilla leikkaa nopeasti.

Tässä vinkkejäni sinulle: älä vaihda kaverin kanssa kaavamaisesti kuulumisia, vaan jos jostain asiasta tulee mieleen joku muu juttu, alkakaa juttelemaan siitä. Lisäksi yritä löytää huumoria asioista. Olen huomannut, että hiljaisilla ihmisillä ei ole usein kovin hyvä huumorintaju, eivät pysty ns banter-tyyppiseen keskusteluun tai heittämään läppää. Koita myös avautua enemmän joistain oikeasti tärkeistä jutuista äläkä vaan kerro kuinka kävitte Prismassa Penan kanssa viime viikolla. Puhu asioista, jotka herättävät keskustelua. Ja yritä löytää joku puhelias kaveri, niin pääset sen kanssa harjoittelemaan taitoja :)

Olen tavallaan eri mieltä tuosta huumorintajusta. En puhu itsestäni, mutta monilla hiljaisilla voi olla hyväkin huumorintaju. Tosin tuollaiseen vauhdikkaaseen porukassa läpän heittoon eivät kovin kykeneviä.

Ala kuunnella vaikka jotain kahden henkilön podcasteja, niissä voi jo harjoitella, kuinka ihmiset juttelee ulkopuolisen antamista aiheista kymmeniä minuutteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Tässä mun vastauksia sun kysymyksiin:

"Tarviiko sun erikseen yhtään pinnistellä, että keksit jutun juurta? Vai tuleeko puhe kuin itsestään, mistä vain?" - Ei tarvitse. Huumorintajuisten, fiksujen ja puheliaiden ihmisten kanssa juttua riittää. Jos toinen on hiljainen, koitan täyttää välttää pahimman kiusaantumisen puhumalla jostain yleisestä diibadaabasta johon toisen ei tarvitse edes vastata mitään. Sitten pyrin pakoon. Puolta tuntia kauempaa en kykene sietämään kiusaantunutta ilmapiiriä ja omaa yksinpuheluani.

"Ja laukkaako aivoissasi koko ajan ajatuksia, mitä haluat tuoda esille ja tuotkin?" - Kyllä. Suurin osa ihmisistä on mielestäni hyvin hitaita reagoimaan ja puhumaan. Myös huumori kukkii parhaiten sellaiseen ihmisten kesken, joilla leikkaa nopeasti.

Tässä vinkkejäni sinulle: älä vaihda kaverin kanssa kaavamaisesti kuulumisia, vaan jos jostain asiasta tulee mieleen joku muu juttu, alkakaa juttelemaan siitä. Lisäksi yritä löytää huumoria asioista. Olen huomannut, että hiljaisilla ihmisillä ei ole usein kovin hyvä huumorintaju, eivät pysty ns banter-tyyppiseen keskusteluun tai heittämään läppää. Koita myös avautua enemmän joistain oikeasti tärkeistä jutuista äläkä vaan kerro kuinka kävitte Prismassa Penan kanssa viime viikolla. Puhu asioista, jotka herättävät keskustelua. Ja yritä löytää joku puhelias kaveri, niin pääset sen kanssa harjoittelemaan taitoja :)

Olen tavallaan eri mieltä tuosta huumorintajusta. En puhu itsestäni, mutta monilla hiljaisilla voi olla hyväkin huumorintaju. Tosin tuollaiseen vauhdikkaaseen porukassa läpän heittoon eivät kovin kykeneviä.

Voivat toki pitää muiden läppää hauskana, mutta omasta mielestäni huumorintajuun kuuluu myös se, että osaa itse laukoa hyviä juttuja. Tai edes reagoi jotenkin huumoriin eikä ns. naura sisäisesti. Monella varmasti on hyvä huumorintaju "sisäisesti", pitäisi vaan uskaltaa näyttää se muille! Se vaatii varmaan paljon rohkeutta, jos on koko elämänsä ollut enemmän kuuntelija/sivusta seuraaja.