Lapsen raivokohtaukset

Myöhäinen uhmaikä?

Miten tuollainen on edes mahdollista?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 19:21"]Miten tuollainen on edes mahdollista?
[/quote]

Eikö oma lapsesi saa raivokohtauksia? kiukkukohtaisia?

Syliä ne lapset tarvitsee. :(

Yritän kuulostella milloin olisi jo valmis syliin, tulisiko syliin kiukkuamaan.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 19:24"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 19:21"]Miten tuollainen on edes mahdollista?
[/quote]

Eikö oma lapsesi saa raivokohtauksia? kiukkukohtaisia?
[/quote]

Ei mitään tuollaista. Korkeintaan pari minuuttia kiuluttelee/osoittaa mieltään.

Älä tee tollasta hylkäämistä. Sitä se on kun et ole huomaavinasi, vaikka lapsella on paha olla.

No mitä se kiukkusi? Meidän samanikäinen ei ole varsinaisia raivareita kehittänyt paljoakaan aiemminkaan. Joskus on yrittänyt sitä aivan päättömissä tilanteissa, joissa olen itse ilmoittanut pontevasti, että kiukkuas kuule joskus toiste kun nyt ei kyllä ole aihetta. Mukula on katsonut suu auki, ja sitten olen selittänyt miksi.  Mutta meidän poika on suhteellisen valoisa ja pitkämielinen luonne vaikka temperamenttiakin on. Mutta lapselle on ollut aina selvää, että aina ei mennä hänen tahtiin.

Meidän esikoinen sai kovia raivokohtauksia 2v iästä lähtien. Vaikka muuten oli tosi rauhallinen. Sitten huomattiin että raivoamiset tuli aina 2 tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Jätettiin pähkinät pois ruokavaliosta ja raivarit loppui. Myöhemmin on tullut monia uusia allergioita jotka näkyivät alle 8v iässä vain raivoamisena ja levottomuutena. Sen jälkeen osasi lisäksi kertoa että kurkku kipeä kun syö sopimatonta.

ja ennen kivieyöppyä lapsen dieetti on sovittu lääkärin kanssa. Ja testatuilta osin verestä otetuissa allergiatesteissä näkyi nämä käytöksestä jo huomatut allergiat. Eli ei ole keksittyjä.

ruoka ja oirepäiväkirjan kanssa saa parhaiten mahdolliset sopimattomat ruuat kiinni. Meillä pahimpia on oleet sitrukset, monet mausteet, tomaatti jne. Välillä joku ruoka-aine rupeaa taas sopimaan kun kokeillaan käyttöön ja välillä joku ruoka- aine muuttuu sopimattomaksi.

sopivaa ruokaa syödessä lapsella joskus tavallisia raivareita mutta ne "mietoja" ja menee helposti ohi toisin kuin allergian aiheuttaman fyysisen pahanolon raivarit. Jonkun verran on apua antihistamiinista allergiakohtauksissa.

tsemppiä.

Sitkeyttä elämässä tarvitaan ja sitä ap:n lapsessa vaikuttaa olevan. Ei juuri tule mieleen tuonikäistä joka raivohuutaisi liki tunnin.

Kiitos kivoista viesteistä! katsotaan mitä tuleman pitää. Ja siis tämä raivari lähti kitinästä ja lelujen potkimisesta, kunnes heittäyty lattialle ja huusi siellä.

Olisiko tuossa ehtinyt ennakoimaan? Eli kun kitinä ja potkiminen alkaa, niin pysäyttää lapsen ja laittaa istumaan, ja kysyy, mikä pännii, kun leluja ei kumminkaan tartte potkia. Itse laskeutuu samalle tasolle, että näkee toisen silmästä silmään? Ja jos lapsi saa jotenkin avattua tilannetta, niin sitten tehdään jotain mukavaa?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 19:12"]Onko teillä jotain erityistä keinoa millä saatte lapsen rauhoittumaan? 5v poika huusi äsken 40minuuttia lattialla, kunnes nukahti siihen. En huomionut lasta, vaan jatkoin kotihommia.
T. Väsynyt kiukutteluun
[/quote]
Itte oot kuitenkin lapsena huutanut 50min lattialla.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 20:54"]Olisiko tuossa ehtinyt ennakoimaan? Eli kun kitinä ja potkiminen alkaa, niin pysäyttää lapsen ja laittaa istumaan, ja kysyy, mikä pännii, kun leluja ei kumminkaan tartte potkia. Itse laskeutuu samalle tasolle, että näkee toisen silmästä silmään? Ja jos lapsi saa jotenkin avattua tilannetta, niin sitten tehdään jotain mukavaa?
[/quote]

Tottakai yritin rauhoitella enne kun raivo on päällänsä. Väkisin lasta ei voi paikallaan pitää. Provosoituu enemmän huomiosta, kun yrittää rauhoittaa. Välillä menee ohi ihan niin, että tekee kotihommia, niin lapsi tulee kyllä luokse kun kiukku on ohi, hakemaan halausta.

Aiheesta vähän poiketen tuli mieleen, mitä itse kaipaa kun oikein ahdistaa eikä oikein ymmärrä miksi. Vähän kuin paniikkikohtauksen sattuessa tm. Olen soveltanut lapsiin omia keinojani, eli toivon että vaikka mieheni tulisi halaamaan ja rauhoittelemaan ja lukisi vähän minua, antaisi tilaa pärskiä itkua ulos istuen vain vieressä vaikka käsi selkäni päällä ja hiljalleen rauhoittelisi ja puhuisi jostain ihan muusta asiasta. Saisi jonkun aikaa päästää sitä ahdistusta ulos ja sitten huomiota vietäisiin muualle. En tiedä onko tästä mitään hyötyä mutta usein tietyn empatian kautta lähestyn raivoitkuista lasta. Joskus toimii ihan sekin että lohduta ensin ja sitten yllättäen otankin jämptin äänen ja "reipastun" että no niin, nyt on itkut itketty ja nyt on aika tehdä jotain muuta pikkuhiljaa. Että nyt rauhoitutaan jo kun muut alkaa jo ihmetellä. Sitten alan tehdä siinä jotakin vaikkapa järjestellä lelulaatikkoa vierestä että nyt onkin sattunut tällainen juttu että täältä puuttuu yksi lelu nytpä kaikki aletaankin etsiä sitä.

Tietysti ennaltaehkäisy on larasta. Huolehditaan säännöllisestä ateriavälistä Ja riittävästä unesta ettei ainakaan ole väsy-nälkäkiukkua, samoin virikkeitä sopivasti, ei liikaa, ulkoilua riittävästi jne. Meillä kum lapset kiukuttelee se johtuu useimmiten vösymyksestä jos on ollu jotain erityistä sinä päivänä esim synttärit joiden jäljiltä väsyneet. Joskus on käynyt sellaistakin että nälkäkiukku pääsee siihen pisteeseen että lapsi raivoaa ruokalautasen ääressä eikä pysty alkamaan syömään huudoltaan. auttaa kun ymmärtää lasta, kertoo tietävänsä että lasta esim väsyttää mutta että hetken pitäisi vielä jaksaa valvoa että saa iltapalan syötyä tms. Samoin auttaa jos vaikka lusikoi ruuat suuhun.