Vanhempi: Miten odotit lasten parantavan elämääsi? Kävikö niin?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 13:19"]

Okei, nyt ymmärrän, mutta ymmärtähän sinäkin, että sen voi käsittää myös edellyttämisenä. :)

[/quote]Myönnän, ettei tämä tulkintamahdollisuus tullut edes mieleeni. Mutta eikös se niin ole, että kaikki kommunikaatio epäonnistuu paitsi vahingossa? :) -ap

[/quote]No hyvä, ihmettelin, että miten en osaa selittää mitä tarkoitan. Saatko paremman käryn nyt, kun tulkkaat tuon yhden sanan toisin? :)

7

ps. pahoittelen että sanoin sinua hyökkääväksi

Jooh, ei hätää. :) -ap

Okei, nyt kun terminlogiaa on selvitetty, kaipaisin lisää vastauksia -ap

Meille ei vaan riittänyt se 2 aikuisen elämä vaan halusimme äidiksi ja isäksi ja halusimme elää perhe-elämää lasten kanssa. Onhan se aikamoinen kokemus olla raskaana, synnyttää lapsi ja seurata sitä kasvua vauvasta aikuiseksi kaikkine iloineen ja suruineen.

Etkö sä ap pitänyt perhe-elämästä lapsena? Jos on ollut hyvä lapsuus, niin haluaa kokea sen ajan myös vanhemman näkövinkkelistä ja jatkaa perhe-elämän elämäntapaa.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 13:54"]Etkö sä ap pitänyt perhe-elämästä lapsena?
[/quote]Perhe-elämä lapsen näkökulmasta on toivottavasti aivan erilainen kokemus kuin vanhemman näkökulmasta. Poikkeuksena tietenkin perheet, joissa lapset ovat joutuneet ottamaan paljon vastuuta pienemmistä sisaruksistaan ja aikuisille kuuluvista tehtävistä. Sellaista lapsuutta ei tietenkään toivo kenellekään. -ap

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 13:54"]

Etkö sä ap pitänyt perhe-elämästä lapsena? Jos on ollut hyvä lapsuus, niin haluaa kokea sen ajan myös vanhemman näkövinkkelistä ja jatkaa perhe-elämän elämäntapaa.

[/quote]Minulla on ollut onnellinen lapsuus, mutta en minä silti lapsia halua. Omituinen ennakkoluulo, että vain huono lapsuus voisi olla vapaaehtoisen lapsettomuuden taustalla.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 12:51"]

Olin toki lukenut kaikki mahdolliset kauhujutut, miten lapsi pilaa elämän, synnytys on kauheaa, parisuhde loppuu siihen. Olin jo kolmikymppinen nainen, joten puhuimme miehen kanssa paljon siitä, että yritämme silti kestää, kun joka tuutista lukee, kuinka lapsi pilaa avioliiton ja naisen kropan ja tuo kaikenlaisia vaikeuksia elämään. Mutta silti halusimme lapsen.

[/quote]Etkö siis todella odottanut lapsen lisäävän mitään myönteistä elämääsi, ainoastaan kielteisiä asioita? -ap

[/quote]

Yritän muistella sitä aikaa 20 vuotta sitten, kun jätin pillerit pois. En odottanut lapsen tuovan elämääni mitään erikoista. Se oli kai biologistakin tarvetta tulla äidiksi. Halusin tehdä lapsen rakastamalleni miehelle. Itse asiassa en siinä vaiheessa kyllä osannut edes ajatella mitään tulevaisuuden kuvia, mitä lapsi tuo tullessaan. Se lapsen yrittämisen aika oli huumaa ja ei siinä sen kummemmin asiaa miettinyt.

Vasta, kun aloin odottamaan ja aloin lukea aihetta käsitteleviä lehtiä ja juttuja, tuli vastaan nämä käsitykset, että lapsi pilaa parisuhteen jne.. ja ei kannata elää ruusunpunaisin lasein ja kuvitella, että lapsiperhe elämä on ihanaa. On koliikit ja kaikkea kauheaa ja mies menee vieraisiin ja naisen alapää menee pilalle yms.

Koska olimme keskusteleva pari (ja ehkä naivejakin vielä silloin), puhuimme asiasta paljon ja mietimme, että miten selviämme tämän kaiken kauhean lävitse, mitä lapsiperhe-elämä on. Emme olleet ennen raskautta edes tällaista ajatelleet. Olimme vain siinä huumassa, että haluamme yhteisen lapsen. Ei sitä lapsikuumetta ja biologista jylläystä sen kummemin voi analysoida,eikä edes miettinyt.

Isompien lapsien äidit minulle kertoivat, kuinka synnytykset ovat kauheita ja ootas vain, kun oot niin väsynyt, ettei mitään jaksa ja mies on ruinaamassa seksiä koko ajan ja sua ei kiinnosta, kun alapää on rutikuiva ja riitoja tulee ja et pääse mihinkään ja ootapas uhmat ja voi kauheeta, on tää raskasta.

Siinä maha pystyssä sitten hirvittelin, että mihin olen alkanut. Ja taas miehen kanssa keskusteltiin tulevista karikoista ja seksistä ja parisuhteesta ja kaikesta.

Mutta kuten kerroin, oli pikemminkin yllätys, mitä lapsiperhe-elämä olikin. Lujitti parisuhdetta, kroppa palautui, alapää ei revennyt, ei tullut riitoja, mies ei mennyt vieraisiin, nukkuakin sain.

En ole odottanut lapsien tuovan mitään lisäarvoa elämääni. Olen kai aina mennyt elämääni vähän simppelisti pohtimatta tulevaisuutta ja muuta sen kummempaa. Nauttinut niistä hetkistä, kun pötkötettiin miehen kanssa vierekkäin ja ihmeteltiin välissämme tuhisevaa vauvaa ja sitä onnen ja rakkauden hyökyä.Istuttu huolissaan käsi kädessä sairaalassa lapsen sängyn vieressä ja tehty kauppoja, että jos annat pienen selvitä, niin...

Hetkiä kerrallaan eletty sen mukaan, kun niitä on tullut. Eihän elämää voi suunnitella etukäteen, miten se menee. Huominen pitää huolen omista murheistaan. 

Ehkä näin kun lapset ovat muuttamassa pois, voisin miettiä, että mitä sain lapsista. Sain lisää rakkautta. Tajusin, että rakkaus ei olekaan kakku, mitä jaetaan ja sitä on useammalle vähemmän. Tajusin, että rakkaus laajentuukin koko ajan, kun on useampi, joita rakastaa.

Tässä ei elämää enää niin hirveän pitkään enää ole, joten uskon ajattelevani kuolinvuoteellani, että minulla oli hyvä elämä.

Tämän paremmin en osaa asiaa analysoida ja spekuloida. Toivottavasti saat tästä jotain selvää :)

^49 kirjoitti ihanasti

7

Että minusta olisi kivaa tehdä ja puuhailla kaikkia lapsiperhejuttuja, mutta ei sitten olekaan. Syy on miehen, eroamme kasvatuksellisesti ja mun tapani on häviöllä -> mua ei kiinnosta mikään. Suuri pettymys, vain odotan, että oon taas vapaa.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 12:49"]

Elämä on paljon muutakin kuin projekteja :D

[/quote]Voit korvata projekti-sanan jollakin muulla, mielestäsi lasten hankintaa paremmin kuvaavalla ilmauksella. Minusta on joka tapauksessa uskomatonta, että joku on valmis sitomaan yhteen asiaan noin paljon resursseja ilman mitään odotusta siitä, että vastineeksi saa jotakin hyvää. 

Asia on tietenkin eri, jos lapsi on vahinko. -ap

[/quote]

Miksi se ei ole sinulle vain luonnollinen elämän tilanne? Johon siirrytään jostain selittämättömästä syystä, koska se vain tuntuu sille?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 17:10"]

Miksi se ei ole sinulle vain luonnollinen elämän tilanne? Johon siirrytään jostain selittämättömästä syystä, koska se vain tuntuu sille?

[/quote]Jos lastenhankintaan vain ajaudutaan miettimättä asiaa lainkaan, se tietysti selittäisi lasten hankinnan suosiota. Uskoisin kuitenkin usempien olettavan saavansa vanhemmuudesta irti jotakin positiivista ja hankkivansa lapsia sen vuoksi. -ap

Mä luulin että elämä muutuisi tylsäksi ja ikävämmäksi mutta toisin kävi. LApset on hauskoja tapauksia, omat varsinkin!

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 18:22"]Mä luulin että elämä muutuisi tylsäksi ja ikävämmäksi mutta toisin kävi. LApset on hauskoja tapauksia, omat varsinkin!
[/quote]
Näin juuri. Oletin että elämästä tulee rankempaa ja tylsempää mutta toisin kävi. Ne palkinnot näin vasta tulevaisuudessa, suvun ja elämän jatkuminen tavallaan, lapsenlapset jne. Mutta kävikin niin että juniori on varsinainen perheen viihdekeskus ja sen alati muuttuva elämä muuttaa omaakin elämää.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 18:22"]

Mä luulin että elämä muutuisi tylsäksi ja ikävämmäksi

[/quote]Miksi sitten hankit lapsia? Näitkö vanhemmuudessa etukäteen muita hyviä puolia, joiden arvelit kompensoivan tylsyyttä ja ikävyyttä? -ap

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 18:29"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 18:22"]

Mä luulin että elämä muutuisi tylsäksi ja ikävämmäksi

[/quote]Miksi sitten hankit lapsia? Näitkö vanhemmuudessa etukäteen muita hyviä puolia, joiden arvelit kompensoivan tylsyyttä ja ikävyyttä? -ap
[/quote]
Niinkuin tuohon kirjoitin halusin että elämä jatkuu ja ettei se pyöri vain oman navan ympärillä. Hedonismi on tietty kivaa mutta ei se riitä mulla elämän sisällöksi.

Eikö sulla ole kiinnostavampaa mietittävää kuin perhe-elämä, jos se ei sinua kerran kiinnosta. Keksisit välillä edes uuden näkökulman, etkä jankkaisi aina samaa.

Ja yllä olevaan vielä sen verran että olen eti vastaaja kuin kelle kommentti oli osoitettu.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 18:29"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 18:22"] Mä luulin että elämä muutuisi tylsäksi ja ikävämmäksi [/quote]Miksi sitten hankit lapsia? Näitkö vanhemmuudessa etukäteen muita hyviä puolia, joiden arvelit kompensoivan tylsyyttä ja ikävyyttä? -ap [/quote] Niinkuin tuohon kirjoitin halusin että elämä jatkuu ja ettei se pyöri vain oman navan ympärillä. Hedonismi on tietty kivaa mutta ei se riitä mulla elämän sisällöksi.

[/quote]Eli mikä on se hyvä, jota ajattelit lapsen myötä saavasi? Merkityksellisyyden ja jatkuvuuden kokemus? -ap

Odotin ihanaa raskausaikaa, leppoisaa ja energistä vauva-arkea, suloista taaperoaikaa, hellyyttävää alakouluaikaa.. V*tut. Jokaisessa vaiheessa on ollut omat vaikeutensa, kroppa on ollut uskomattoman kovilla, mielenterveys romahtamaisillaan, parisuhde koetuksella. Silti en päivääkään vaihtaisi pois. Kaikki tämä aika on ollut sen kaiken veren, hien ja kyyneleiden arvoista. Olen saanut lapsilta pyyteetöntä rakkautta, kaikki vastoinkäymiset ovat vahvistaneet paitsi minua, myös parisuhdettamme. Olen tänä päivänä käsittämättömän vahva ja huikeita kokemuksia rikkaampi kolmen lapsen äiti. Olen oppinut lapsilta rakastamista, kärsivällisyyttä, erilaisuuden arvostamista, hyväksymään itseni. Kaikki on siis mennyt paremmin kuin toivoinkaan.