Kuolinpesän valokuva-albumien jakaminen pesän osakkaiden kesken riidattomasti, miten?
Leskiäitini kuoli ja häneltä jäi valokuva-albumeja melkoinen läjä.
Nyt ne kaikki valokuva-albumit ovat minulla.
Onko minulla oikeus pitää valokuvat itselläni. En nimittäin aio antaa niitä kenelläkään, en edes luovuttaa niitä lainaksi yhdellekään pesän osakkaalle.
Kommentit (25)
2022 voisi nuo kirjat digitalisoida (tai sitten ottaa paperikopiot JOS joku niin haluaa...)
Valokuvaamoista saa ko. palvekun näppärästi ja samalla voi teettää niin monet kopiot kun tarvetta on.
Maksaa toki jonkin verran (ditalisointi ei niinkään, paperikopiot enemmän) mutta tuonhan voisi tasapuolisuuden nimissä maksaa vaikka kuolinpesän varoista, niin kaikki saavat kipiot ja rauha maassa.
Varmasti vainakin mielissään jos perikunta hoitaa sovussa.
Kopiointi/skannaushan maksaa valokuvausliikkeessä tai jos teet homman itsekkin, niin ei se ilmaista ole, ja vie aikaakin. Kuka nyt alkaa maksamaan itse moisesta hommasta itse.
Jos perinnönjakoasiapapereissa ei ole mitään mainintaa, mitä valokuvien suhteen tehdään kuolinpesän osakkaiden kanssa, niin ja jos kuvat ovat sittemin annettu jonkun kuolinpesän osakkaalle irtaimiston jakotilaisuudessa, niin eikö laki ole hänen puolellaan, ja valokuvat voi pitää itsellään ja eikä mitään velvollisuutta ole niitä antaa muille osakkaille tai tehdä niistä mitään kalliita kopioita valokuvausliikkeessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos perinnönjakoasiapapereissa ei ole mitään mainintaa, mitä valokuvien suhteen tehdään kuolinpesän osakkaiden kanssa, niin ja jos kuvat ovat sittemin annettu jonkun kuolinpesän osakkaalle irtaimiston jakotilaisuudessa, niin eikö laki ole hänen puolellaan, ja valokuvat voi pitää itsellään ja eikä mitään velvollisuutta ole niitä antaa muille osakkaille tai tehdä niistä mitään kalliita kopioita valokuvausliikkeessä.
Miksi kukaan haluaisi toimia noin vit tu päisesti?
Ei kai sinulla niihin ole oikeutta sen enempää kuin muihinkaan kuolinpesän tavaroihin ja omaisuuteen. Kaikki jaetaan. Mutta se, haluavatko muut albumeja on kokonaan toinen kysymys. Moni ei halua isoja albumeita kotiinsa.
Itse sain isovanhempieni albumeista suuren osan. Ukkini tosin jo eläessään sanoi, että ne tulevat olemaan minulle, koska olin ainoa joka niitä koskaan heillä selaili. Jokunen kansio meni myös muille, mutta olihan niitä kuvia paljon, hyvin riitti jaettavaksi siis. Selaa albumit läpi, valitse parhaat ja sellaiset, joista voisit luopua jos joku toinen niitä haluaakin. Ei niistä ainakaan riitelemään kannata ruveta.
Miksi sinulla olisi niihin erityinen oikeus?
Vainajaa ei enää kuule kukaan, mitä mieltä hän on, kun ei voi olla mitään mieltä.
Kuvansa ovat jollakin osakkaalla kuolinpesän osakkaista, ja hän saa pitää ne.
Hän saa itse päättää, kenelle niitä kuvia jakaa tai on jakamatta. Yksikään pesän osakas ei niitä voi tulla noutamaan itselleen toisen kotiin ilman oikeuden päätöstä ja lupaa siihen.
"En nimittäin aio antaa niitä kenellekkään, en edes luovuttaa lainaksi..."
Hieno asenne.
NOT.
Jos ne on sinulle annettu niin ne on sinun. Ja jos et halua antaa niitä kopioitavaksi tai skannattavaksi, päätös on sinun. Aika pieniä summia ne kuitenkin on jos vaihtoehtoisesti menee välit.
Katkaisisin välit noin itsekkääseen sukulaiseen. Hyi häpeä!
Irtaimiston jakotilaisuudessa olisi sitten pitänyt sopia, miten tehdään valokuva-albumien suhteen. Turhaa rutista enää jälkeenpäin, jos kuvat ovat jollakin pesän osakkaalla hallussaan ja hän ne lain mukaan saa pitääkin, koska ei ole mitään sovittu perunkirjoituksessa ja irtaimiston jaosta kuvien suhteen ei ole mitään kirjallista sopimusta tehty, eikä sitä enää vuosien päästä voi tehdä.
Perinnönjako on suoritettu ja irtaimiston jakotilaisuus on suorittu.
Turhaa on enää vuosien päästä alkaa jonkun siskon tyttären vaatimaan mummon perintönä jäämistöön kuuluvia valokuvia. Hän saa pitää, joka ne on ottanut huomaansa. Ne olisi pitänyt jakaa silloin kun sen aika oli, eikä enää vuosien jälkeen.
Skannaatte ja kaikki saavat kuvat digitaalisessa muodossa, teettävät sitten itselleen mitkä haluavat.
Poikkeuksena pitäisin, että jokainen saa omat lapsuuskuvansa itselleen halutessaan (ne joissa on yksin).
Mä sain mun äitini ja isäni valokuvat. Ne eivät kelvanneet kahdelle muulle perheenjäsenelle, ja kuolleitten perheenjäsenten perillisiltä ei tarvitse edes kysyä, että haluatteko mummonne valokuvat, koska eivät peri suoraan muuteenkaan mitään irtaimistosta kysymättä meiltä varsinaisilta perijöiltä.
Minä saan määrätä, mitä teen koko kuva-arsenaalille ihan itsenäisesti kysymättä keneltäkään enää mitään.
Poltan saunan uunissa vaikkapa koko läjän.
Hatva hakuaa isoja määriä albumeita kotiinsa tilaa viemään, MUTTA on sairasta jos ei anna sukulaisten kopioida haluamiaan kuvia itselleen...!
Itse olen päin vastoin pyrkinyt jakamaan (digitaalisena) ja usein myös ihan paperikuvina (kopioita) sukulaisille. Aina, siis ihan joka kerta, ihmiset ovat ilahtuneet/kiitelleet kovasti, on sitten ollut kyse ns. vanhoista sukukuvista, tai esim. lapsuuden kuvista missä entisiä (luokka)kavereita.
Miksi joku haluaa olla niin ilkeä että omii kuvat itselleen...?!? Sori nyt, mutta veemäisen aka/ukon kuvan saa kylöä AP:stä :(
Voi luoja millaisista asioista ihmiset voi saada riidan aikaseksi 🙄
Valokuvat on tosiaan niin helppo nykyään kopioida etten ymmärrä, miksi tällaisesta asiasta pitää vääntää. Minä teetin kopiot kaikille sisaruksilleni isäni valokuvista. Ei kyllä tullut mieleenkään alkaa periä niistä syntyneitä kuluja takaisin, vaikka ne omasta pussista maksoin. Se oli minulle itsestäänselvyys, että jokainen kuolinpesän osakas saa itselleen kaikki valokuvat. Oon huomannut, että jostain syystä vanhukset ovat tosi mustasukkaisia suvun valokuvista.
Vierailija kirjoitti:
Hatva hakuaa isoja määriä albumeita kotiinsa tilaa viemään, MUTTA on sairasta jos ei anna sukulaisten kopioida haluamiaan kuvia itselleen...!
Itse olen päin vastoin pyrkinyt jakamaan (digitaalisena) ja usein myös ihan paperikuvina (kopioita) sukulaisille. Aina, siis ihan joka kerta, ihmiset ovat ilahtuneet/kiitelleet kovasti, on sitten ollut kyse ns. vanhoista sukukuvista, tai esim. lapsuuden kuvista missä entisiä (luokka)kavereita.
Miksi joku haluaa olla niin ilkeä että omii kuvat itselleen...?!? Sori nyt, mutta veemäisen aka/ukon kuvan saa kylöä AP:stä :(
Antaisitko itse v..päisille ja sairaille sukulaisillesi omien vanhempiesi valokuva-albumejaan, kun ja jos osa on osoittautunut sellaisiksi jo vainajan eläessään itse vainajaakin kohtaan?
Minulla on kaikki äitivainaan ja isävainaan perhekuva-albumit, tulkootpa vaan ne paskiaiset hakemaan, jos uskaltavat meille tulla; ähäkutti, eivät tule niitä saamaan ikinä. Olen nimittäin jo testamentanut ne albumit oman perheeni albumieni kanssa tietylle henkilölle, jolta eivät saa niitä edes ostamalla, saatika ruinaamalla lainaksi, että kopioita ottaisivat niistä. Ei tule onnistumaan. Pöö, kosto on suloinen ja karvas!!!!
Tähän on hyvin yksinkertainen keino. Jos joku toinenkin haluaa samat kuvat niin ne voidaan kopioida. Nykyään se toki onnistuu kotonakin mutta jos haluaa laadukasta työtä niin sen voi teettää ammattiliikkeessä.