Tunteeko kukaan muu NÄIN juoppoa ihmistä?

Siskon mies on aivan uskomaton tapaus. Väittää itse edelleen ihan pokkana, ettei ole alkoholisti, vaikka elämä hajoilee palasiksi ympäriltä. Mies on ns. tuurijuoppo, jolla ne tuurikaudet saattavat kestää kymmenenkin päivää kerrallaan. Joskus esim. "vain" 2-3, mutta kertaakaan hän ei voi ottaa niin, että se jäisi siihen päivään. Meillä on kesäpaikat vierekkäin ja myös asumme samassa kaupungissa, joten tätä seuramiestä on saanut nähdä viime aikoina vähän liikaakin. Olemme aina tykänneet viettää siskon kanssa aikaa ja nykyinen lankokin oli n. 5 vuotta tavatessamme vielä normaalin rajoissa, joskin otti jo silloin reippaasti. Jotain on kuitenkin tapahtunut ja pari viimeistä kesää ovat olleet kaikille ihan kamalia.

Mies aloittaa mukamas sivistyneesti viinillä grillatessa ja jatkaa sitten siirtyen olueen tai viskiin. Syömme usein yhdessä ja olen nähnyt tämän kaavaan sataan kertaan. Jossain vaiheessa alkaa jankkaus ja vittuilu, eikä kukaan enää viihdy langon seurassa. Vaikka muut haluaisivat mennä nukkumaan, tämä sönkkääjä vaatii vähintään siskoani jäämään seuraansa ja jos tämä ei suostu, äijä möykkää pihalla ja huutelee niin, että meille saakka kuuluu. Mies on ollut kuulemma kerran jo katkaisussa, useampaan otteeseen terapiassa, sekä pari kertaa jossain ilokaasuhoidossa (?), kun juomisen lopettaminen pelotti liikaa. Näistä jälkimmäinen oli tänä kesänä ja oma mieheni vei hänet sinne. Sisään oli kuulemma kävellyt hutera ja sameasilmäinen kaveri ja ulos tullut melko selvän näköinen miekkonen, joka lupaili, että nyt tämä juominen jää lopullisesti ja kuinka hän nyt tajuaa sen.

Kun näin itse langon seuraavana viikonloppuna mökillä, oli viinipullo taas auki ja ukko kohkasi kovaäänisesti, kuinka hän nyt on oppinut, että voikin ottaa vain pari lasia. Putki kesti sillä kertaa vajaan viikon. Parin päivän jälkeen hän kyllästyi nyrpeään suhtautumiseemme ja otti taksin lähimpään kaupunkiin. Hän oli siellä hotellissa viimeiset yöt ja ryyppäsi päivät lähibaarissa. Sisko pyykkäsi samaan aikaan mattoja mökillä ja itkeskeli itsekseen mustikkametsässä. Hän ei edes jaksanut nähdä meitä, kun oli niin allapäin.

Siskon suhtautuminen on ollut tyypillistä alkoholistin puolison läheisriippuvuutta. Ihan kuin hän ei tajuaisi, että mies ei lopeta. Hän on juomisjaksojen aikana itkenyt ja ollut todella masentunut, mutta heti kun mies on selvinnyt, sisko teeskentelee että kaikki on kunnossa ja jatkaa kuten ennenkin. Olemme mieheni kanssa yrittäneet saada häntä havahtumaan, että elämä menee hukkaan tuollaisen juopon kanssa. He eivät tee yhdessä mitään kivaa, eivät matkusta, eivätkä käy missään, koska miehen kanssa ei voi suunnitella mitään. Ennen tätä miestä sisko tykkäsi matkustaa useita kertoja vuodessa. Nyt he vain suunnittelevat, mutta kaikki suunnitelmat muuttuvat kun ukko voi kadota useiksi päiviksi. Odottaisiko sisko sitten kotona lentolippuineen tai suunnitelmineen, kun ei saa edes miestään kiinni.

Olen yrittänyt vaikka mitä, että saisin siskoni tekemään asialle jotain. Miestä ei voi muuttaa, mutta ainakin hän voisi pelastaa itsensä. En tietenkään voi suoraan ehdottaa eroamaan, mutta tekisi kyllä mieli. Kummatkin ovat vielä alle nelikymppisiä ja elämällä olisi vielä paljon annettavaa. Lapsiakaan heillä ei ole ja luulen sen johtuvan siitä, ettei hän uskalla tehdä niitä alkkiksen kanssa. Juopon seurassa vain sairastuu itsekin, masentuu ja menettää elämänhalunsa, niin kuin on selvästi käymässä siskollekin. Hän on minua 10 vuotta vanhempi ja olen aina nuorempana ihaillut häntä. Nyt siitä elämäniloisesta, fiksusta ja nätistä naisesta on enää jäljellä tahdoton, ontto versio itsestään, enkä saa häneen edes kontaktia, kuten ennen. Hän ei tahdo puhua miehensä ongelmasta, enkä minä voi pakottaa häntä.

Onko kenelläkään ollut tämän tason alkkista elämänpiirissään? Mitä voisin tehdä auttaakseni siskoani? Hyvät neuvot tulevat todella tarpeeseen.