Tunnetko ketään raiskattua? Tai oletko itse?

Tiedän muutaman, yksi on lapsena hyväksikäytetty. Ei heistä oikeastaan huomaa mitään, aika vahvoja persoonia.

Minut on raiskattu, en ole kertonut kellekään joten kohtelu on normaalia. Melkein raiskausta enemmän harmittaa että se jää todennäköisesti ainoaksi seksuaaliseksi kokemuksekseni ikinä, olen jo yli 30v.

Olen alkoholisoitunut ja syrjäytynyt mutta tähän on johtaneet monet seikat, ei pelkästään tuo 7v vanha tapahtuma.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 18:14"]Mun mielestä raiskaajat saisi hirttää munista ihan kylmästi. Täysin sairas miehen täytyy olla jos pystyy toisen raiskaamaan..en voi käsittää miten mies voi edes kiihottua tilanteessa...tuollaisia miehiä ei voi olla kovin montaa olemassa.
M47
[/quote]
On niitä. Suomessa raiskataan joka vuosi 10 000 naista joten aika moni mies on raiskaaja.

Mun läheinen ystävä raiskattiin kun oltiin 16v. Ei olla oikestaan koskaan aiheesta puhuttu, enkä tiedä haluaisiko hän. On sellainen "vahva ihminen" joka ei ainakaan päällisin puolin halua vatvoa asioita.
Hänellä oli 18v ja siitä eteenpäin aika villiä elämä, joi ja juhli ja iski miehiä joka viikonloppu ja viikollakin. Ehkä tää oli joku oire, ehkä ei. Oli siinä vähän hyväksikäytön meininkiäkin tai jotain sellaista, kun siinä menossa oli mukana ja sivusta katseli. Onneksi nyt 15v myöhemmin hän on hyvässä suhteessa ja elämä tasapainossa.

Tunnen myös nuoren naisen, joka raiskattiin teini-ikäisenä eli noin 10 vuotta sitten. Poliisitutkinta meni pieleen ja ammattiapua ei juuri tarjottu / tuettu hakemaan sitä. Tyttö eli silti aika normaalin nuoruuden ja opiskeli ansiokkaasti. Hän on vähän sellainen ylisuorittaja mutta äärimmäisen vahva ihminen. Johtuuneeko sitten perusluonteesta vai rankoista kokemuksista, vaikea sanoa. Nykyään tekee työtä opettajana nuorten parissa ja on tasapainoisessa parisuhteessa. Silti minusta tässä naisessa jotain hyvin kylmää ja etäistä, ja epäilen johtuvan raiskauksesta. Nainen on myös hyvin roisi suustaan ja pitää yllä kovaa kuorta. Alla piilee haavoittunut tyttö, johon ei kovinkaan moni pääsee tutustumaan.

Tunnen naisen joka raiskattu kahdesti. Ensin raiskasi poikaystävä teini-iässä ja myöhemmin joutui bileraiskauksen uhriksi. Ei poliisitutkintaa kummastakaan h*oranleiman pelossa (arkipäivää Suomessa, nämä eivät näy niissä paljonpuhutuissa tilastoissa).
Ystäväni on vahva, oman arvonsa tunteva nainen mutta hänellä on ollut todella huono tuuri parisuhteissa. Puhuu joskus asiasta. Ei siedä väkivaltahuumoria lainkaan.

Nostan vielä, jos joku haluaa vielä jakaa tarinansa. ap

Tuomittiinko ikinä sitä miestä joka käytti hyväksi veljeäsi?

Ystäväni raiskattiin noin kolme vuotta sitten. Ei hän kauhean hyvin ole toipunut. Masennuslääkkeet ovat käytössä ja työkyky aika heikko. Yritän tukea ja kuunnella. Kamala tilanne kaiken kaikkiaan.

minua on hyväksikäytetty pienenä ja vanhempana raiskattu, mutta en ole osannut yhdistää masennustani noihin. tai olen tietty miettiny voiko olla osuutta. sellainen ajattelu on että ansaitsee kaiken paskan niskaan eikä ansaitse onnea. nyt käyn terapeutin juttelulla ihan liian myöhään läheisen kuoleman takia mutta kuitenkin ja se on saanut ajattelemaan toisin itsestäni, etten olekaan huono ihminen ja minäkin ansaitsen onnea koska en voi menneisyyden tapahtumille mitään.

senki takia tästä uhria syyllistävästä kulttuurista tulisi päästä eroon, että ei tulisi enempää traumoja. poliisin kommentit jostain ihmekäsityksistä että jos naiset eivät joisi tapahtuisi raiskauksia paljon vähemmän. mitä jos ne miehet nyt vaan pitäisivät sen kullin housuissaan ketkä sitä ei halua.

Minut on raiskattu 20vuotta sitten, olin itse silloin 19-vuotias. Jollain tapaa olen päässyt asian yli, käynyt Tukinaisen terapian yms, mutta vieläkin ajattelen asiaa päivittäin. En ole puhunut asiasta läheiilleni juuri koskaan, mieheni tietää asiasta mutta emme puhu siitä.

Mut on raiskattu 4 vuotta sitten.

Toivoisin ihmisiltä ymmärrystä ja turvaa, en turhia neuvoja tai ”miksi et tehnyt sitä ja tätä”- kysymyksiä.

Asia hävettää tosi paljon ja mietin välillä vieläkin itsemurhaa.

Luultavasti olen raiskattu itse, mutta ei muistikuvia. Minulle on yksi väittänyt, että hänet olisi raiskattu, mutta jälkeenpäin ajatellen, saattoi vain vihjailla siitä, että minut raiskattiin.

Mut on raiskattu mutta ei siitä kukaan tiedä joten ei vaikuta kohteluun yms.

Ainoo mitä mietin on että varmaa vaikuttaa ihmisten tapailuun ja siihen kuinka helposti päästää lähelle tai harrastaa seksiä. Raiskauksen jälkeen en siis ole ketään tapaillu tai muutakaan.

12 vuotta, ihan hyvin voin, opiskelemassa. No jos joku yllättäen halaa, niin se triggeröi ja saan paniikkikohtauksen tai alkaa vaan ahdistamaan. Tai jos joku ei lopeta kun sanon, että lopeta, niin sekin ahdistaa.

Puhun jos aiheesta puhutaan, koska se auttaa. Eikä mun seurassa tartte käyttäytyy eri tavoilla, se vast ärsyttävää oliskin.

Neitsyyden menettämisest jos puhutaan, ni oon hiljaa.

Ei mua varmaa ehkä raiskattu, ku se kävi vaan sisällä, mut sit pääsin pois tilanteesta. Ahistavaa sekin oli toki, mut en mä tiiä lasketaanko tota raiskaukseksi. Olin 15v ja se oli 21v nettituttu.

Raiskannu jonku?

Tunnen. Vaimoni ja myös hyvä ystäväni. Vaimosta ei huomaa oikeastaan mitenkään ja ystävästä ehkä siinä että kaikkinainen yletön tunteilu puuttuu hänestä, kovapintainen.

Vierailija kirjoitti:

Raiskannu jonku?

No oletko? 

Myös nukkuvaan kajoaminen on laitonta. 

Myös sormen tai muun tunkeminen pe ppuun ilman kysymisiä on hyväksikäyttöä. 

Onko suostumus ollut mukana. Siinä mietittävää. 

Joo, minut on raiskattu. En usko, että sitä kukaan huomaa. Teini-iän loppupuolella uskouduin yhdelle ystävälle, joka olikin pian sen jälkeen entinen ystävä. Nuorena aikuisena opiskellessa yks miespuolinen kaveri saattoi huomata jotain, kun pyysi mua käymään ja kysyin onko joku muukin tulossa. Oli onneksi yks naispuolinen luokkakaveri. Kyllä se vähän sitä kysymystä ihmetteli. No, jos se käänsi sen mielessään niin, että olisin halunnut olla hänen kanssaan kaksin, vaikka tilanne oli päin vastoin. 

Sen jälkeen en usko, että kukaan on huomannut. Keneenkään en ole enää uskoutunut.

Sellainen asia että tapahtunut melkein jokaisen naisen elämässä tai ainakin ollut uhka siihen.