Lue keskustelun säännöt.
Tapailu - mies haihtui?
29.08.2015 |
Tapailtiin yhden miehen kanssa pari kuukautta ja ehdittiin nähdä siis jo jonkin verran. Tehtiin erilaisia juttuja yhdessä ja usein viihdyttiin pitkään yhdessä. Viimeiset treffit olivat oudot, mies oli väsynyt ja hommassa oli jotain outoa vaikka edelliseen iltaan asti oltiin viestitty normaalisti (monta krt päivässä, molemmat aktiivisia ja aloitteellisia). Mies oli edellisenä iltana baarissa mutta ei erityisen myöhään ja nukkui pitkään. Itsekin olin ulkona mutta täysin virkeä kun nähtiin. Mies haukotteli ja tuntui ettei kiinnosta, katseli viestejä ja selitti että kaverit kaupungilla jne. Lopulta yhtäkkiä meni ihan hiljaiseksi. Kysyin mistä kyse mutta ei vastannut ("en tiedä.."). Lähti tosi aikaisin kotiin, ehdittiin istua 5h.
treffien jälkeen miehestä ei kuulunut, aiemmin tavatessa sovittiin milloin nähdään uudelleen. Koska fiilis ei ollut hyvä mietin ettei ehkä enää nähdä mutta toivoin osittain muuta (tosi huono pv tms). Laitoin txt parin pv kuluttua, pyyteli anteeksi ettei ole kuulunut ja ei kuulemma tiennyt mitä olisi sanonut ja tyhjä sisältä. Laittoi että voidaan nähdä ja jutella jos haluan. Vastasin että harmi kuulla ja jutellaan joku ilta ajatuksista. Ei vastausta. En ole kysellyt perään, kannattaisiko? En oikein tajunnut mitä tollanen tarkoittaa mutta onko väliäkään. Vaikutti että piti ja viihtyi seurassa, ehkä erehdyin. Naisena usein toivoisi selkeää keskustelua niin helpompi jatkaa eteenpäin vaikka vakavaa suhdetta ei ollutkaan.
Oon niin kyllästynyt deittailuun... :( Ois ollu kiva että kun näkemistä ehdottaa niin oltas voitu keskustella. Joku ongelma tms mistä ei tykännyt kai oli mutta vaikea tajuta miten sellainen iskee ns out of the Blue. Oli tietty kysymysmerkkejä, miehellä itsetunto-ongelmia ym. Eli kai pidemmän päälle ei olisi taaskaan toiminut. Eikä mitään kovin nuoria kumpikaan oltu, reilusti 30v paremmalla puolella. tällainen ei ollenkaan kannusta tapailemaan vain yhtä miestä. Miksi ihmeessä mies vain katoaa??
Ilmeisesti viikonloppuna keskityn uuden profiilin laatimiseen. Huoh!
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 10:03"]
Minullekin tuli vaikutelma alko- tai lääkeriippuvaisesta ihmisestä, jolla fiilis laski kuin seinään olisi lentänyt. Aineet loppu. Alakulo ja ruikutus ei kyllä lisää vetovoimaa ollenkaan. Unhda, et olisi jaksanut sitä kitinää pitemmän päälle.
[/quote]
mielenterveysjuttuihin oli tiettyjä viitteitä joita en nyt tässä ala avaamaan. Mietin olisiko ollut peräti lääkitys kun nukkuu 12h ja haukottelee päivän läpi.. ? Omituista. Ja se että tosiaan homma muuttui kuin olisi seinään lentänyt, loistavasti kuvattu. Hyvässä työssä kyllä, ulkoisesti kaikki ok. Tiedän että oli mm vaikea perhetausta mutta niin mullakin on mutta olen asioita työstänyt. Mutta tuo on niin totta, masentuneen tai itsetunnoltaan kovin heikon kanssa suhde on mahdottomuus pidemmän päälle. Toista ei voi vain tukea, suhde ei olisi tasapainoinen. Sääli koska älyttömän kiva mies kuitenkin ja hyviä puolia paljon. Mutta esim kun olin hetken hiljaa syödessä niin mies luuli että olin loukkaantunut kun hän ei ollut tykännyt leffasta joka katsottiin. Wtf..!
Tahtoisin miehen jolla terve itsetunto ja henkisesti tasapainoinen. Miksi miehet joilla vaikea tausta aina löytää mut.. :( Vai ovatko ongelmat nykyään niin yleisiä. Ap
[/quote]
En ymmärrä. Miksi dissaat miestä (sua ärsytti jotkut asiat jo tänä aikana + oletat, että mies ei ole sitä mitä haet eli hyvä itsetunto ja henkisesti tasapainoinen) ja silti mietit miksi tämä loppui näin? Ehkäpä miehestä koko kuvio oli jo väkinäistä ja tiesi ettei homma tule koskaan toimimaan.
[/quote]
oltiin kuitenkin tapailuvaiheessa eli tavallaan selviteltiin onko edellytyksiä suhteelle. Oli tiettyjä juttuja mitä epäilin mutta en ollut vielä saanut varmoja vastauksia. Esim miksi intti keskeytynyt aikoinaan. Jos selvää syytä ei tule epäilen mielenterveyssyistä mutta oletuksetbeinaina ole oikein. Mutta toisaalta jokainen voi joskus sanoa jotakin mikä ehkä viittaisi huonoon itsetuntoon mutta ei välttämättä sitä ole. Mies oli tosi huomaavainen joten kai toivoin ettei huono itsetunto jne olisi totta ja olisin vain tulkinnut väärin :/ ja kun itsetuntoa voi kehittää. Hyvien puolien takia toivoin kai että huonot olisivat väärinkäsitys tai että mies ei olisi hiljattain esim seurustellut ja laajentaisi katsantokantojaan suhteen myötä. Ei esim tuntenut yhtäkään mun suosikkiravintolaa edes nimeltä. Asutaan lähekkäin. En mäkään oleta että mies alkaisi viettää aikaa kukkakaupassa mun kanssa. Ajattelin että,löytyyhän yhteistäkin tekemistä varmasti. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kuvitellut paljon kaikenlaista. Maalaillut satulinnoja mielessäsi.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 10:26"]
ap, nyt kun luet tätä ketjua, niin huomaat itseki että mies ei ollut sitä mitä hait. Olisit joutunut kumppanin sielunhoitajaksi, psykiatriseksi sairaanhoitajaksi, läheiriippuvaisen ihmisen epävarmuuden hyvittelijäksi. Varmaan olikin kiva persoona pohjimmiltaan, mutta hänen täytyy luultavasti ensin tehdä työt itsensä kanssa (ammattilaisen tuella) loppuun asti ennen kuin on valmis aikuiseen ja kypsään suhteeseen.
[/quote]
tämä on totta. Kiva tyyppi, hirveän huomaavainen mutta sitten noita ongelmia. Lähinnä hirveää haaskausta ja iso sääli. Mutta eihän faktat siitä muutu, mutta haluan nyt painottaa että eihän mulla mitään faktaa/diagnoosia käteen lyöty mutta kahden entisen kumppanin masennuksen takia kuuntelen aika herkällä korvalla siihen suuntaan viittaavia asioita. Yhtä hyvin kuitenkin voisin periaatteessa olla väärässä. tietyt asiat ja tuo fyysinen estyneisyys oli kuitenkin aika tuttua, tuli sellainen olo että tämän olen nähnyt ennenkin. Ex miehellä sama perhetausta ja ihan sama ilmeneminen. Ei uskonut kelpaavansa, fyysisesti etäinen.tämä ei ollut niin estynyt ollenkaan kuin ex mutta kyllä mies yleensä lähestyy naista myös fyysisesti ihan itse. Mutta ehkä jotkut miehet haluavat tutustua rauhassa... Sen mietin olevan selitys epävarmalle ja hitaalle lähestymiselle. Rohkaisemisen jälkeen oli enemmän ok kyllä. ap
Vikahan on aina vain miehessä? Aloittajan kaltainen ylianalysoiva harhailija ei ole mitään vaimomatskua. Sorry vaan.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 10:44"]
Vikahan on aina vain miehessä? Aloittajan kaltainen ylianalysoiva harhailija ei ole mitään vaimomatskua. Sorry vaan.
[/quote]
kyllä mussakin on tietyt viat ja oon niistä hyvin tietoinen. Olen kuitenkin työstänyt lapsuuden asioita paljon ja olen päässyt eteenpäin. Eikä kyse ole välttämättä vioista vaan niiden tunnistamisesta, sen ymmärtämisestä kuinka ne vaikuttaa käytökseen ja tulkintoihin ja kehittymiseen ja asioiden työstämiseen. Ja kehittymiseen yhdessä. Minäkin luulin ennen että ihminen joka on hiljaa on vihainen. Aikuisena olen oppinut että hiljaa oleminen ei tarkoita aina mitään, pitää tarkkailla myös ilmettä,ja eleitä. Tiedän että asiat istuu tiukassa jos ensimmäiset 20 vuotta on oppinut että hiljaa oleminen ei ole hyvä asia. En nyt miellä kuitenkaan ylianalysoiva harhailija olevani.. :) olin pitkässä suhteessa ennen tätä sinkkukautta ja suhteessa oli monta onnellista vuotta ennen ex miehen burn outia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa tutun tuntuinen viestiketju. Tapailin jonkun aikaa miestä, joka hyvin pitkälti kuvatunlainen. Miellyttämishaluinen alussa, aika kiva naapurinpoikamainen, huomaavainen jne. Vähitellen tuli sulkeutuneisuutta, kaipaili exäänsä, josta eronnt vuotta aiemmin, aina väsynyt, stressaantunut, jatkuvaa suolistovaivaa jne. Lopulta ilkeämielisyyttä. Aloin itsekin voida vähemmän hyvin. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin suhteen loputtua näen hänessä miehen, joka ei kykene sitoutumaan keneenkään (monia lyhyitä suhteita), tyytymätön työhönsä, depressiivinen, ei kykene tekemään valintoja, jotka auttaisivat voimaan paremmin (työpaikan vaihto). Liian varakas, ei juuri kavereita, käyttää ihmisiä hyväkseen, petti pitkäaikaista naistaan työkaverin kanssa, haikailee kuitenkin takaisin tämän luo, tarjoaa matkoja, vie lahjoja jne. Voin vaihtaa joskus muutaman sanan hänen kanssaan, en muuta. Näen hänessä miehen, jolla olisi taloudellisesti mahdollista nauttia elämästä, mutta ihmissuhteissa on pilannut mahdollisuutensa. Tutustuin myös hänen tuohon pitkäaikaiseen naiseen, tuskin voi parempaa koskaan saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sinkkuna hyvän aikaa ja tapaillut muutaman miehen kanssa. Yksi käyttäytyi ap:n kirjoittamalla tavalla, pari kertoi reilusti, että jotain puuttuu ja joittenkin kanssa toivotin hyvät jatkot ensitapaamisen jälkeen. Seksiä oli vain tuon ekaksi mainitun kanssa. Nyt tuntuu parhaalta olla yksin ja olla tapailematta yhtään ketään. Tuo haihtuminen taitaa olla aika tavallista nykyään, mutta ei sellaisen takia kannata kyyneleitä vuodattaa. Sikamiehiä, kun ei ole munaa rehdisti kertoa totuutta.
Peluri. Tahallinen liike saadakseen sinut koulutettua.
Aikuinen mies toteaa avoimesti, että tämä oli nyt tässä.
Peluri pelaa. Odota rauhallisesti, miehestä kuuluu vielä.
Sen jälkeen juokse. Tuosta ei seuraa mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peluri. Tahallinen liike saadakseen sinut koulutettua.
Aikuinen mies toteaa avoimesti, että tämä oli nyt tässä.Peluri pelaa. Odota rauhallisesti, miehestä kuuluu vielä.
Sen jälkeen juokse. Tuosta ei seuraa mitään hyvää.
Just noin peluri toimii. Ensin vaikuttaa prinssiltä, jota et tiennyt maan päällä olevankaan. Kävelit puoli metriä ilmassa, työhalut parhaimmillaan ja säteilit. Muutaman viikon jälkeen mies harventaa yhteyksiä ja alkaa tuntua etäisemmältä. Haet syytä itsestäsi ja yrität vakuutella kaiken olevan hyvin. Mietit perusteluja, että mies on stressissä ja uniapnean viaton kohde. Hiukan eteen päin miehestä ei juuri kuulu, sumuttautuu johonkin tuulen mukaan.
Pettymys.
Vähitellen oma elämä korjaantuu, mies on muisto muitten joukossa. 2-3 kk menee ja mies ottaa yhteyttä. Muut suhteet eivät ole toimineet ja olisi kova tavata. Miten voit nykyään, kyselee.
Tuossa vaiheessa haihduta ITSESI, nainen.
Ja olen siis itse kokenut tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peluri. Tahallinen liike saadakseen sinut koulutettua.
Aikuinen mies toteaa avoimesti, että tämä oli nyt tässä.Peluri pelaa. Odota rauhallisesti, miehestä kuuluu vielä.
Sen jälkeen juokse. Tuosta ei seuraa mitään hyvää.Just noin peluri toimii. Ensin vaikuttaa prinssiltä, jota et tiennyt maan päällä olevankaan. Kävelit puoli metriä ilmassa, työhalut parhaimmillaan ja säteilit. Muutaman viikon jälkeen mies harventaa yhteyksiä ja alkaa tuntua etäisemmältä. Haet syytä itsestäsi ja yrität vakuutella kaiken olevan hyvin. Mietit perusteluja, että mies on stressissä ja uniapnean viaton kohde. Hiukan eteen päin miehestä ei juuri kuulu, sumuttautuu johonkin tuulen mukaan.
Pettymys.
Vähitellen oma elämä korjaantuu, mies on muisto muitten joukossa. 2-3 kk menee ja mies ottaa yhteyttä. Muut suhteet eivät ole toimineet ja olisi kova tavata. Miten voit nykyään, kyselee.
Tuossa vaiheessa haihduta ITSESI, nainen.
Ja olen siis itse kokenut tuon.
Ja minä!
Ensin menee ihan hyvin, sitten mies alkaa perua tapaamisia viime hetkellä ja välillä käyttäytyy jopa vihamielisesti, välillä taas vaikuttaa kiinnostuneelta. Kuin riitelisi itsensä kanssa, haluaako olla kanssani vai ei. Ihan kuin jotain tunteita olisi, mutta ei pärjää niiden kanssa.
Sitten haihtuu kuin pieru saharaan. Laitan viestiä, että onko tämä nyt loppu, että pääsisin elämässä eteenpäin. Ei vastausta. Täydellinen haihtuminen.
Ja yllätys yllätys: 2-3 kk:n jälkeen yhteydenotto: "meillähän oli niin kivaa, voinko tulla käymään?". Vastaan, että tämä juttu on loppuunkäsitelty. Muutama jankkausviesti, johon en vastaa.
Sitten taas parin kk:n jälkeen samanlainen yhteydenotto. En vastaa.
jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tutun tuntuinen viestiketju. Tapailin jonkun aikaa miestä, joka hyvin pitkälti kuvatunlainen. Miellyttämishaluinen alussa, aika kiva naapurinpoikamainen, huomaavainen jne. Vähitellen tuli sulkeutuneisuutta, kaipaili exäänsä, josta eronnt vuotta aiemmin, aina väsynyt, stressaantunut, jatkuvaa suolistovaivaa jne. Lopulta ilkeämielisyyttä. Aloin itsekin voida vähemmän hyvin. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin suhteen loputtua näen hänessä miehen, joka ei kykene sitoutumaan keneenkään (monia lyhyitä suhteita), tyytymätön työhönsä, depressiivinen, ei kykene tekemään valintoja, jotka auttaisivat voimaan paremmin (työpaikan vaihto). Liian varakas, ei juuri kavereita, käyttää ihmisiä hyväkseen, petti pitkäaikaista naistaan työkaverin kanssa, haikailee kuitenkin takaisin tämän luo, tarjoaa matkoja, vie lahjoja jne. Voin vaihtaa joskus muutaman sanan hänen kanssaan, en muuta. Näen hänessä miehen, jolla olisi taloudellisesti mahdollista nauttia elämästä, mutta ihmissuhteissa on pilannut mahdollisuutensa. Tutustuin myös hänen tuohon pitkäaikaiseen naiseen, tuskin voi parempaa koskaan saada.
Ollaankohan tapailtu samaa miestä! Hän ei kyllä ollut varoissaan mutta muuten kaikki täsmää exiä ja työkaveripettämisiä ja vatsavaivoja myöten. Huhhuh. Oliko pks?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa tutun tuntuinen viestiketju. Tapailin jonkun aikaa miestä, joka hyvin pitkälti kuvatunlainen. Miellyttämishaluinen alussa, aika kiva naapurinpoikamainen, huomaavainen jne. Vähitellen tuli sulkeutuneisuutta, kaipaili exäänsä, josta eronnt vuotta aiemmin, aina väsynyt, stressaantunut, jatkuvaa suolistovaivaa jne. Lopulta ilkeämielisyyttä. Aloin itsekin voida vähemmän hyvin. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin suhteen loputtua näen hänessä miehen, joka ei kykene sitoutumaan keneenkään (monia lyhyitä suhteita), tyytymätön työhönsä, depressiivinen, ei kykene tekemään valintoja, jotka auttaisivat voimaan paremmin (työpaikan vaihto). Liian varakas, ei juuri kavereita, käyttää ihmisiä hyväkseen, petti pitkäaikaista naistaan työkaverin kanssa, haikailee kuitenkin takaisin tämän luo, tarjoaa matkoja, vie lahjoja jne. Voin vaihtaa joskus muutaman sanan hänen kanssaan, en muuta. Näen hänessä miehen, jolla olisi taloudellisesti mahdollista nauttia elämästä, mutta ihmissuhteissa on pilannut mahdollisuutensa. Tutustuin myös hänen tuohon pitkäaikaiseen naiseen, tuskin voi parempaa koskaan saada.
Ollaankohan tapailtu samaa miestä! Hän ei kyllä ollut varoissaan mutta muuten kaikki täsmää exiä ja työkaveripettämisiä ja vatsavaivoja myöten. Huhhuh. Oliko pks?
Ohhoh, kyllä majailee myös pks. Voi hyvinkin olla sama tyyppi. Aika hirveää olisikin, jos vastaavaa miestä olisi useampi ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peluri. Tahallinen liike saadakseen sinut koulutettua.
Aikuinen mies toteaa avoimesti, että tämä oli nyt tässä.Peluri pelaa. Odota rauhallisesti, miehestä kuuluu vielä.
Sen jälkeen juokse. Tuosta ei seuraa mitään hyvää.Just noin peluri toimii. Ensin vaikuttaa prinssiltä, jota et tiennyt maan päällä olevankaan. Kävelit puoli metriä ilmassa, työhalut parhaimmillaan ja säteilit. Muutaman viikon jälkeen mies harventaa yhteyksiä ja alkaa tuntua etäisemmältä. Haet syytä itsestäsi ja yrität vakuutella kaiken olevan hyvin. Mietit perusteluja, että mies on stressissä ja uniapnean viaton kohde. Hiukan eteen päin miehestä ei juuri kuulu, sumuttautuu johonkin tuulen mukaan.
Pettymys.
Vähitellen oma elämä korjaantuu, mies on muisto muitten joukossa. 2-3 kk menee ja mies ottaa yhteyttä. Muut suhteet eivät ole toimineet ja olisi kova tavata. Miten voit nykyään, kyselee.
Tuossa vaiheessa haihduta ITSESI, nainen.
Ja olen siis itse kokenut tuon.
Ja minä!
Ensin menee ihan hyvin, sitten mies alkaa perua tapaamisia viime hetkellä ja välillä käyttäytyy jopa vihamielisesti, välillä taas vaikuttaa kiinnostuneelta. Kuin riitelisi itsensä kanssa, haluaako olla kanssani vai ei. Ihan kuin jotain tunteita olisi, mutta ei pärjää niiden kanssa.
Sitten haihtuu kuin pieru saharaan. Laitan viestiä, että onko tämä nyt loppu, että pääsisin elämässä eteenpäin. Ei vastausta. Täydellinen haihtuminen.
Ja yllätys yllätys: 2-3 kk:n jälkeen yhteydenotto: "meillähän oli niin kivaa, voinko tulla käymään?". Vastaan, että tämä juttu on loppuunkäsitelty. Muutama jankkausviesti, johon en vastaa.
Sitten taas parin kk:n jälkeen samanlainen yhteydenotto. En vastaa.
jne jne.
Kuulostaa ihan liian tutulta ja ajat täsmää. Piti myös kysyä, että onko jotain sattunut/ olenko tehnyt jotain, sillä kiinnostus lopahti ihan yllättäen, kun kaiken piti olla niin hyvin. Samaa oloa tuli, että mies jotenkin vihamielinen/veetuttunut ja ties mitä. Millä kirjaimella alkaa etunimi? Tämä on ihan kuin omaa tekstiäni.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 10:11"]
Sitoutumispelko iski. Alkoi epäillä jos tää meneekin liian vakavaksi ja onko valmis sellaiseen. Jos ripustaudut niin loittonee vaan kauemmas. Saattaa lähestyä kun vähän aikaa menee ja miettii uudelleen, tai sitten ei.
tää on mahdollinen, mutta en usko että enää kuuluu. Kuuluu jos kuuluu, keskityn treenaamiseen ja teen uuden profiilin. :)
Unohda netti, ei se toimi. Tutustuminen lähtee ihan väärästä päästä; ensin jutellaan ja sitten yritetään löytää kipinää livenä. Väärin päin. Kipinä pitää olla ensin, niin että molemmat aidosti kiinnostuvat toisistaan miehenä ja naisena, ulkonäöstä ja olemuksesta, ja sitten vasta tutustutaan ja katsotaan onko myös yhdistäviä asioita.
Se netin kautta tavattu ihminen voi olla ihan jees ja siihen voi yrittää luoda tunteita, mutta lähes aina se kuitenkin jää sille jees-tasolle ja homma joko lopahtaa tai sitten tulee sellainen fiilis, että jossain olisi varmaan joku vielä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vikahan on aina vain miehessä? Aloittajan kaltainen ylianalysoiva harhailija ei ole mitään vaimomatskua. Sorry vaan.
Ja minä kun luulin, että nainen saa aina miehen. Ja että nainen on aina se, joka valitsee ja mies joutuu vain tyytymään. Eikö lassukkatotuudet olekaan totta?
Tuollainen oli hetken mullakin. Ja mies vielä kehui niillä aiemmilla naisillaan, kuinka häneen koukuttuivat; lähihoitajaopiskelija Lieksasta, opettaja Helsingistä jne. Ja naiset ottavat häneen yhteyttä viikkojen/kuukausien päästä ja joku tullut yllättäen käymään satojen kilometrien päästä. Ja entinen avovaimo viettää aikaa hänen kanssaan, käy matkoilla ja muuta mukavaa. Mukavahan se on olla suosittu.
Aina Hellä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 10:11"]
Sitoutumispelko iski. Alkoi epäillä jos tää meneekin liian vakavaksi ja onko valmis sellaiseen. Jos ripustaudut niin loittonee vaan kauemmas. Saattaa lähestyä kun vähän aikaa menee ja miettii uudelleen, tai sitten ei.tää on mahdollinen, mutta en usko että enää kuuluu. Kuuluu jos kuuluu, keskityn treenaamiseen ja teen uuden profiilin. :)
Unohda netti, ei se toimi. Tutustuminen lähtee ihan väärästä päästä; ensin jutellaan ja sitten yritetään löytää kipinää livenä. Väärin päin. Kipinä pitää olla ensin, niin että molemmat aidosti kiinnostuvat toisistaan miehenä ja naisena, ulkonäöstä ja olemuksesta, ja sitten vasta tutustutaan ja katsotaan onko myös yhdistäviä asioita.
Se netin kautta tavattu ihminen voi olla ihan jees ja siihen voi yrittää luoda tunteita, mutta lähes aina se kuitenkin jää sille jees-tasolle ja homma joko lopahtaa tai sitten tulee sellainen fiilis, että jossain olisi varmaan joku vielä parempi.
Just noin. Olen tavannut kolme miestä netin kautta ja ei mitään väreitä ole syntynyt. Yhden kohdalla kertanäkeminen oli liikaa, mukava ja fiksu mies, mutta ei sytyttänyt. Toisen kanssa nähtiin useamman kerran, mutta ei mitään. Kolmas tyyliä hauska jutella. Ei enää tapailuita, osuu sitten kohdalle live-tilassa tai on osumatta.
Voivoi, prinsessa kopsahti nokalleen itse itselleen kuvittelemaltaan ansiottomalta jalustaltaan. Kyynel