Peukku ylös, jos elämäsi on ollut lähinnä pelkkää selviytymistä etapista toiseen.
Annan itse peukun tälle, sillä sitähän se on ollut. Kriisistä toiseen. Hyvät ajat kestäneet max puoli vuotta ja taas mennään.
Onko muita?
Miten olette selviytyneet? Onko kenties terapiasta ollut hyötyä?
Miten tätä jaksaa? Välillä turhauttaa..
Kommentit (9)
Eipä terapiasta ole apua, kun vastoinkäymiset tulee ns. ulkopuolelta. Tietty voisi ehkä terapoida itsensä sellaiseksi joka ei tunne mitään eikä välitä mistään mutta se on varmaan vastoin terapeuttien tavoitteita. Anyways ei ole varaakaan terapiaan.
Nostan peukkua... mikään ei auta: tasokas tausta, korkea koulutus, ihan kiva ulkonäkö ja muka kiva ihminen... PELKKÄÄ PASKAA KOKO ELÄMÄ... melkein asun kadulla, rahaa ei koskaan ole... sama koskee koko lähisukua...
Elämä muuttuu moniverroin keveämmäksi kun keskittyy vain 100% itseensä ja omaan hyvinvointiin. Televisio kiinni. Somet kiinni. Nopeasti huomaat että sulla menee hyvin, ja taisi olla se koko muu maailma millä näyttäisi menevän päin helvettiä. Mutta ei mitään väliä koska sulla menee sun elämässä ihan ok tai jopa paremmin
No mä en edes ”selviytynyt” vaan putosin kyydistä ja elämä meni ohi…
Jep. Veikkaanpa, että nykyinen etappi jää viimeiseksi.
Kyllä. Onneton lapsuus, täysin kaamea teini-ikä, aikuisena liuta traumatisoineita suhteita ja muita vääriä valintoja ja pitkäaikainen masennus. Semmottis. Terapiasta ei mitään hyötyä. Olen kyllä vähitellen hyväksynyt, että mun elämä nyt vaan on tällaista.
Sitähän se on koko aikuisikä ollut. Enemmän tai vähemmän. Yhä odotan niitä hyviä vuosia. Välillä mietin, että oliko ne jo, en vain huomannut?
👍