"Lapseni on erityisherkkä". Mikä tämä uusi trendi on?

Ihminen ei milloinkaan aiemmin ole ollut jatkuvasti tällaisessa ärsyketulvassa kuin aiemmin. Jo pelkästään ihmiskontaktien määrä on mieletön verrattuna pieniin yhteisöihin, joissa ihmiset ovat aiemmin eläneet. Joka paikassa nykyään vilkkuu joku keinovalo ja piipittää joku laite tai musiikki soi tai liikenne pauhaa, ja visuaalinen media kilpailee juuri sillä, että sen antamat näköärsykkeet on vedetty ns. överiksi verrattuna siihen, mikä tää todellisuus on.  Se, että ei koskaan kuormitu tästä ei ole merkki siitä että olisi erityisen normaali, vaan siitä että joko ei ole kovin herkkä tai on oppinut käsittelemään tätä ärsyketulvaa.

Ottakaapa minkä tahansa maakunnan keskussairaala. Sieltä joku odotushuone, jossa ihmiset eivät ole kipeitä vaan odottavat vaikkapa kuulokojeen asennusta. Sieltä odotushuoneesta näkee heti ne maakuntien pienten paikkakuntien ihmiset, jotka on olleet jo päivän kaupungilla haistelemassa pakokaasuja ja väistelemässä ihmisiä ja kuuntelemassa tingeltangelmusiikkia jota tulee joka tuutista. Ne on rasittuneita ja niiden päätä särkee. Eivätkä he ole mitään erityisherkkiä, vaan tavallisia ihmisiä, jotka on tottuneet pienempään ärsyketulvaan. 

Ja vastaavasti; otetaan aikuinen ja pistetään hänet päiväksi isoon meluisaan lapsiryhmään. Ihme jos ei tyyppi ole päivän päätteeksi lievästi stressaantunut. Mut lapsi ei sitä saisi olla. Lapsilta vaan vaaditaan liikaa sopeutumista.

Erityisherkkä täälläkin. Kaikenlaiseksi on haukuttu. Minusta on ihan sama mitä meistä ajattelette, mutta on ollut kiva huomata että ei ole ainoa, eikä ole outo ja hullu.