Lue keskustelun säännöt.
Ikävöitkö exääsi?
28.08.2015 |
Tässö mietiskelin vanhoja hyviä ja ihania aikoja. Tuli ihan hirvee ikävä. Tekisi ehkä jopa mieli olla lähellä. Kellään samanlaisia fiiliksiä tullut?
Kommentit (26)
välillä. Mutta se pahin ikävä on ohitettu (fhiuh!)
Mutta mitä enemmän alkaa miettimään häntä, ja se miten kohteli.. niin on hyvä vaan että etäisyyttä löytyy. myönnän ett se tulee kirpaisemaan kun häneen joskus törmään. Pieni paikka missä asutaan.. mutta hymyä huuleen ja pää pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki huonot muistot onneksi kumoaa hyvät. En ikävöi enkö tule ikävöimään, syystäkin on ex.
Ikävöin jokaikinen päivä. Olen ikävöinut jo vuosia.
En ollenkaan. Oli kyllä ihana mies, mutta ei koskaan varsinaisesti läsnä. Työreissu espanjaan, palaveri new yorkissa, kokous suomessa, työpalaveri kiinassa ymsymsyms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Lähinnä säälittää ne naiset, jotka ovat joutuneet pettymään ja tulleet huijatuiksi itseni jälkeen. Ehkä meidän pitäisi pitää joku kokoontuminen näiden naisten kanssa, solvattavaa ja paskapuhetta siitä mulkerosta kyllä riittäisi :D
Hän oli ensirakkauteni. Eromme oli dramaattinen, emmekä nähneet eron jälkeen kertaakaan. Erosta on yli kaksikymmentä vuotta ja hän kuoli pari vuotta sitten. Ikävä on haalistunut, mutta tunnen pientä haikeutta aina häntä ajatellessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sitten yhtään. Kohtaaminenkin on edelleen yhtä vaivaannuttavaa, kuin saman katon alla asuessa.
Ikävöin vaikka nykyinen on parempi. Tyrin suhteen itse ja hän jätti minut :( Komea oli, kiltti, ja menestyvä. Mitä muuta voisi mieheltä haluta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Välillä kyllä mietin, miten yhdellä entisellä poikaystävällä menee exänsä kanssa. Viimeksi, kun puhuttiin, niin tämä hänen exänsä oli valehdellut sossulle hänen käyttävän huumeita ja jättänyt tapaamasta lastaan, vaikka tämä nainen oli tahallaan jättänyt vastaamatta puhelimeen, kun tämä oli yrittänyt soittaa, koska lapsen saisi hakea.
Tunnustan, joskus käy edelleen mielessä 20 vuoden jälkeen. Itse sähläsin pentuna ja petin, elämää paremmin tuntematta. Hyvä elämä meillä molemmilla kuitenkin nykyisin on. Vaikka voisi olla tietenkin toisinkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 20:02"]Ikävöin vaikka nykyinen on parempi. Tyrin suhteen itse ja hän jätti minut :( Komea oli, kiltti, ja menestyvä. Mitä muuta voisi mieheltä haluta?
[/quote]
Sama juttu mulla.
EN!! Kunpa ei tarvitsisi olla koskaan missään tekemisissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tulee haikea olo kun muistelee aikoja, mutta sille on kyllä syynsä että on ex :) Pahimmasta ikävästä päästy jo yli, eli aika neutraalisti tunnen exääni kohtaa nykyisin.
En ikävöi. Päin vastoin: ihmettelen suuresti, mitä olen aikoinani hänessä nähnyt.
Jos jotain ikävöin niin sitä aikaa kun en ollut vielä erehtynyt seurustelemaan exäni kanssa (vaikka oikeasti en ikävöi ko. aikaa koska silloin minulla ei vielä ollut mahtavaa perhettäni :). Pidän häntä raukkamaisena kunnianloukkaus- ja väkivaltarikollisena, jossa ei ole riittävästi miestä sovittamaan tekojaan. Exäni on heikko ja keinoton ihminen, joka ei pyri hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen eikä ihmisenä kasvamiseen - eli kunniaton pelkuriraukka, jollaisen ei pitäisi edes liikkua muiden keskuudessa saati sitten kasvattaa lapsia. Hän saisi käydä kasvoilleen maahan joka kerta kuin törmää minuun, ja pakoilussaan ja kyyristelyssään hän käytännössä tekeekin niin :D.
Joskus ikävöin kun mielessä pyöri enimmäkseen ne hyvät hetket, aika kun kultaa muistot. Aina kun muisteli niitä huonoja asioita, joita oli kyllä hyviä enemmän, ikävä haihtui, eikä nykyään ex pyöri mielessä juurikaan.
Kyllä koko ajan, joka sekuntti! En haluaisi, sillä ei se mitään auta enää.
En todellakaan.