Mitä tekisit jos aamulla heräisit ja kaikki ihmiset olisivat vain kadonneet
Itse varmaan takoisin päätä seinää tai jotain jotta saisin itseni "heräämään unesta". Tämä tapahtuisi työpaikalla jonne olisin ajanut ihmettelen, että teini on hoitanut itsensä kouluun. Lopulta pääkipuisena koettaisin soittaa kaikille ja lopulta vaan lähtisin ulos huutamaan apua.
Kommentit (41)
Luin 70-luvulla tuon aiheen kurjan ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Miten mullistava ajatus!
Kirjailija oli muistaakseni suomalainen ja kirja oli Ugudibuu.
höh en mitään, jatkaisin samaan malliin
Varmaan keittäisin kahvit ja sitten rupeaisin tuumaamaan asiaa.
Hakisin autoliikkeestä Ferrari Portofinon ja lähtisin ajelulle.
Mä asun yksin joten ei muutosta, mutta jos matkaan kaupoille ja sitten porukoilleni (kuten itselleni on tyypillistä), niin jos noissa paikoissakaan ei ole ihmisiä niin olisin epätietoinen ja en tiedä mitä pitäisi tehdä. Ainaskin pelkäisin.
Käppäilisin kaupungilla ilman vaatteita, niin takuulla jengi ilmestyy kesken kaiken jostain takaisin.
No ekaksi sekoaisin kun lapset ei olisi sängyissään! Soittaisin jollekulle, en miehelle kun ei pysty vastaamaan töissä puhelimeen mutta varmaan äidilleni. Joka ei tietenkään vastaisi. Sitten koettaisin hätänumeroa ja kun sekään ei vastaisi saisin p""ahalvauksen. Ainoa ajatus päässä olisi löytää mun lapset. Hitot siitä jos muut on hävinneet mutta entä mun lapset?!
Yksin ja autottomana olisin vähän ihmeissäni. En tosin varmaan huomaisi muiden ihmisten katoamista kuin vasta pari tunnin päästä, kun alkaisin ihmettelemään miksi ulkona ei ole näkynyt ketään tai ohiajavia autoja.
Keittäisin varmaan kahvit kuten joku yllä ja alkaisin miettimään seuraavia siirtoja, lähdenkö koputtelemaan oville. Jossain vaiheessa varmaan tulisi paniikki siitä miten selviän sen jälkeen kun kotivara on käytetty. Pitäisi yrittää jotenkin saada lähikaupan ovet rikottua että pääsisi sinne. Vinkkejä?
Henkisesti se olisi traumaattinen kokemus. Moni ei varmaan selviäisi siitä henkisesti. Kirjassa Olen legenda josta on myös tehty leffa, sankari on alkoholisoitunut ihmisraunio. Yksinäiselle ihmiselle olisi ehkä helpompaa. Materiaalisesti jatkuva niukkuus ja nykyinen inflaation myötä tiukkeneva elämä menisi päälaelleen kun kaikkea materiaa olisi paljon.
Mä murtautuisin Alkoon ja alkaisin ryyppäämään. Eipä tarvitsisi enää töihinmenosta kantaa huolta, kun ikuinen loma alkaisi. Aika monta vuotta täällä varmaan pärjäisi yksin, jos ei saisi jotain vakavaa sairautta tai kohtausta.
Vierailija kirjoitti:
Käppäilisin kaupungilla ilman vaatteita, niin takuulla jengi ilmestyy kesken kaiken jostain takaisin.
Sama :D Menisin alusvaatteissa Alkoon tyhjentelemään pulloja ajatuksena, että nyt vamasti ´joku ilmestyy :D
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti se olisi traumaattinen kokemus. Moni ei varmaan selviäisi siitä henkisesti. Kirjassa Olen legenda josta on myös tehty leffa, sankari on alkoholisoitunut ihmisraunio. Yksinäiselle ihmiselle olisi ehkä helpompaa. Materiaalisesti jatkuva niukkuus ja nykyinen inflaation myötä tiukkeneva elämä menisi päälaelleen kun kaikkea materiaa olisi paljon.
Paitsi että siinä kaikista tuli vampyyrejä. Ihmiset eivät vain haihtuneet ilmaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksin ja autottomana olisin vähän ihmeissäni. En tosin varmaan huomaisi muiden ihmisten katoamista kuin vasta pari tunnin päästä, kun alkaisin ihmettelemään miksi ulkona ei ole näkynyt ketään tai ohiajavia autoja.
Keittäisin varmaan kahvit kuten joku yllä ja alkaisin miettimään seuraavia siirtoja, lähdenkö koputtelemaan oville. Jossain vaiheessa varmaan tulisi paniikki siitä miten selviän sen jälkeen kun kotivara on käytetty. Pitäisi yrittää jotenkin saada lähikaupan ovet rikottua että pääsisi sinne. Vinkkejä?
Ikkuna paskaksi ja siitä sisään.
Lähtisin varmaan etsimään ihmisiä. Pakkaisin reppuun kaupasta paljon tölkkiruokia ja vettä ja sitten vaan kävelemään/polkupyörällä/millä tahansa on parasta liikkua.
Jos oletettavasti KAIKKI ihmiset olisivat kadonneet maapallolta, niin meillä ei kai sitten olisi sähköjä tai puhelimet ei toimisi? Joten ne, jotka sanovat keittävänsä kahveja tai soittelevansa ympäriinsä eivät voisi soitella.
Makoilisin kotona katsellen elokuvia. Sitä nytkin teen.
Asun yksin, olen työtön ja aamu-uninen joten pitkään aikaan en varmaan huomaisi mitään, jos netti toimisi normaalisti. Ihmettelisin vain Facebookin ja Instagramin hiljaisuutta. Jossain vaiheessa alkaisin ihmetellä myös talon hiljaisuutta, kerrostalossa jossa huonot äänieristeet on on harvoin täysin hiljaista. Aamulla se toki menisi sen piikkiin että kaikki ovat töissä ja koulussa, mutta kun ei iltapäivänäkään alkaisi hissit kulkea ja ovet paukkua..
Pärjäisin varmaan kunnes jääkaappi tyhjenisi ja kissankin ruoka loppuisi. Menisin ihmettelemään kaupan pihaan saisinko jollain konstilla oven auki tai ikkunan rikki. Jos en pääsisi kauppaan, koettaisin murtautua johonkin omakotitaloon ja etsiä sieltä ruokaa. Siinä vaiheessa vasta olisinkin pulassa kun vedentulo lakkaisi ja sähköt menisi poikki! Enkä voisi tap paa itseäni kun pitäisi huolehtia kissasta.
Tuota.. olen raskaana joten teknisesti kaikki eivät olisi kadonneet? Olisin kyllä pahassa pulassa sähköttömässä, autiossa maailmassa vauva vatsassa.
Itselläni kaikki tavallaan kadonnut ja aivo sumua. 2 viimeisen vuoden aikana kuolemalle menettänyt ihmisiä 17 kpl. Joten aivo sumua.Muut ihmiset kartaa minua,antaa sen surra rauhassa! Kerto jo siitä : 3 kuolemaa tuli pikaisena kiire soittona : siskoni,veljeni,miesytäväni. 13 kylmänä t-viestinä ja 1 tieto kirjeenä.Joten nyky heti on ystäväni .Elän hetkessä ja kävelen. kävelen joka päivä kilometri tolkulla,säästä rippumatta:Tuskaani,suruani pois yksin!
Mielummin ottaisin zombeja, kiitos.
Lähtisin apteekkiin narkkaamaan