Voiko ihminen saada siitä rangaistuksen, jos käy kirkossa, muttei osaa korjata syntejään?

Vierailija kirjoitti:

Koetan pelkistää elämäni uudelleen sellaiseksi, millaista se oli noin 8 vuotta sitten. Silloin kaikki oli ok siltä osin, että sukulaiseni olivat voimissaan ja pääosin terveitäkin. Yritän palauttaa kaiken sen ajan tilanteeseen, niin ehkä onneni kääntyy parempaan.

Ap

Älä yritä. Keskity siihen mitä sinullla on nyt ja miten voit tehdä hyvää. Läheisten kuolemat tuovat surua, mutta läheisesi pääsivät jumalan yhteyteen. Tämä aika täällä maan päällä on vain pieni hetki verrattuna ikuisuuteen taivaissa. Meidän on tarkoituskin kokea surua ja menetystä täällä jotta osaamme tunnistaa kuinka tärkeää ikuinen yhteys myöhemmin on. Tapaat vielä menettämäsi ihmiset. Lopeta nyt sureminen täällä ja keskity itseesi ja lähimmäisen rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko kirkkoon ollenkaan, vaan luulen että sekin on nykyään vain politiikan jatke. Toisekseen minä uskon että voin saada syntini anteeksi milloin vaan ja missä vaan, eikä se sido paikkaan eikä aikaan.

Tämä ja luullakseni Jumala on vapaa armossaan ketä kohtaan haluaa ja milloin tahansa. Eli yhtä hyvin joku voi saada syntinsä anteeksi pyytämättäkin tai rukoilematta ja joltakin taas edellytetään parannuksen tekoa ja rukoilua jne. Jumala on siis armon annossa vapaa tekemään niinkuin tahtoo ja ihmisen pitää olla nöyrä. Uskoakseni jokainen kykenee tekemään parannuksen ja jos ei omin avuin, niin Jumalan avuin ja tässä on tarvittu joskus uskoa. Mutta sen takia se on uskoa, sillä sitähän se on.

Jostain syystä omassa elämässäni kirkossa käyntikin korreloi onnettomuuden ja tuskan kanssa. Eli vielä kun mietin melko maallisesti ja olin avioliitossa (enkä käynyt ikinä kirkossa), sukulaiseni voivat hyvin. Eron jälkeen aloin käydä kirkossa ja samoihin aikoihin alkoi kuolla ihmisiä lähipiiristä. En halua menettää enää ainoatakaan läheistä. En varmaankaan enää uskalla mennä kirkkoon.

Ap

Joskus uskovaiset ja koko uskon yhteisö on voinut vaikuttaa pahan ilman linnulta jotka vain kirouksia langettaa syntisen päälle ja en tätäkään kiistä sillä ei ole todisteita puolesta tai vastaan, mutta jos sinulle on parempi olla menemättä kirkkoon kuuntelemaan raamatun lauseita niin ei sinne ole pakko mennä. Ja minun tietääkseni ihminen voi olla uskossa vaikka ei kirkossa käy, sillä sehän on kuitenkin jokaisen oma asia loppujen lopuksi. Harvoin sitä toisen usko voi toista pelastaa, vaikka niinkin on joskus saatu uskoa vaikutettua yli rajojen.

Mun päälle on hyvinkin saatettu langettaa kirouksia. En tiedä, toimivatko sellaiset oikeasti. Jotenkin siltä tuntuu elämäni, vaikka olen ihan normaalisti (tosim syntisin ajatuksin) elänyt itse. Miten voisin suojautua sellaiselta vai kannattaako vain pysytellä erossa niistä ihmisistä, joilla on jotain minua vastaan?

Ap

Sairasta touhua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko kirkkoon ollenkaan, vaan luulen että sekin on nykyään vain politiikan jatke. Toisekseen minä uskon että voin saada syntini anteeksi milloin vaan ja missä vaan, eikä se sido paikkaan eikä aikaan.

Tämä ja luullakseni Jumala on vapaa armossaan ketä kohtaan haluaa ja milloin tahansa. Eli yhtä hyvin joku voi saada syntinsä anteeksi pyytämättäkin tai rukoilematta ja joltakin taas edellytetään parannuksen tekoa ja rukoilua jne. Jumala on siis armon annossa vapaa tekemään niinkuin tahtoo ja ihmisen pitää olla nöyrä. Uskoakseni jokainen kykenee tekemään parannuksen ja jos ei omin avuin, niin Jumalan avuin ja tässä on tarvittu joskus uskoa. Mutta sen takia se on uskoa, sillä sitähän se on.

Jostain syystä omassa elämässäni kirkossa käyntikin korreloi onnettomuuden ja tuskan kanssa. Eli vielä kun mietin melko maallisesti ja olin avioliitossa (enkä käynyt ikinä kirkossa), sukulaiseni voivat hyvin. Eron jälkeen aloin käydä kirkossa ja samoihin aikoihin alkoi kuolla ihmisiä lähipiiristä. En halua menettää enää ainoatakaan läheistä. En varmaankaan enää uskalla mennä kirkkoon.

Ap

Ap, olet ollut tarkkana mutta aina omaisten menehtymiset eivät liity siihen, miten paljon joku henkilö käy tai ei käy kirkossa. Se menisi jotenkin maagisen ajattelun puolelle. Meillä on tarve löytää selityksiä tapahtumille ja ikäänkuin saavuttaa hallinnan tunnetta löytämällä syy-yhteyksiä omien toimiemme kautta mutta joskus ne ovat Jumalan salaisuuksia. Ihmiset ja lemmikitkin vanhenevat ja sairastuvat.

On turvallisempaa ajatella, että kaikki palautuisi 5, 8 tai 10v. takaiseen tilanteeseen. Jotain elementtejä sieltä voi löytyä mutta ennen kaikkea Jumala pitää sinusta huolta ja vie sinua eteenpäin elämässäsi. Luota Jumalaan!

Homous ei ole synti

Ap, luetko ollenkaan näitä meidän kommenttejamme sinulle? Tuntuu siltä, että purat pelkästään tuota omaa asiaasi, joka on varmasti kipeä. On tietysti hyvä, että käsittelet tilannettasi mutta tuntuu, että et ollenkaan reagoi näihin kommentteihimme? Se tuntuu aika turhauttavalta ja menee motivaatio osallistua. Tämä ei ole keskustelua vaan kommenttinsa höystetty monologi.

Ellet sitten ole trolli. Alan kallistua tälle kannalle. Jos olet trolli, niin älä tuhlaa aikaamme!

Vierailija kirjoitti:

Ap, luetko ollenkaan näitä meidän kommenttejamme sinulle? Tuntuu siltä, että purat pelkästään tuota omaa asiaasi, joka on varmasti kipeä. On tietysti hyvä, että käsittelet tilannettasi mutta tuntuu, että et ollenkaan reagoi näihin kommentteihimme? Se tuntuu aika turhauttavalta ja menee motivaatio osallistua. Tämä ei ole keskustelua vaan kommenttinsa höystetty monologi.

Ellet sitten ole trolli. Alan kallistua tälle kannalle. Jos olet trolli, niin älä tuhlaa aikaamme!

kommenttinsa > kommentein

Riippuu uskonnosta. Katolilaiset joutuu syntejään lunastamaan, mutta luterilaisen uskon mukaan Jeesus lunasti synnit anteeksi kaikkien ihmisten puolesta, sinun ei tarvitse tehdä niille mitään päästäksesi taivaaseen. Luther arvosteli nimenomaan katolisten anekauppaa, joka oli täysin tekopyhää. Olen maallistunut agnostikko, joten en muista mitä luterilaisen pitää tehdä, jotta pääsee taivaaseen. Joku uskovainen voinee kertoa.

Moraalin ja oman sekä muiden hyvinvoinnin kannalta on sitten ihan eri juttu, miten synteihinsä suhtautuu ja pyrkii niitä korjaamaan, jotta elämä sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko kirkkoon ollenkaan, vaan luulen että sekin on nykyään vain politiikan jatke. Toisekseen minä uskon että voin saada syntini anteeksi milloin vaan ja missä vaan, eikä se sido paikkaan eikä aikaan.

Tämä ja luullakseni Jumala on vapaa armossaan ketä kohtaan haluaa ja milloin tahansa. Eli yhtä hyvin joku voi saada syntinsä anteeksi pyytämättäkin tai rukoilematta ja joltakin taas edellytetään parannuksen tekoa ja rukoilua jne. Jumala on siis armon annossa vapaa tekemään niinkuin tahtoo ja ihmisen pitää olla nöyrä. Uskoakseni jokainen kykenee tekemään parannuksen ja jos ei omin avuin, niin Jumalan avuin ja tässä on tarvittu joskus uskoa. Mutta sen takia se on uskoa, sillä sitähän se on.

Jostain syystä omassa elämässäni kirkossa käyntikin korreloi onnettomuuden ja tuskan kanssa. Eli vielä kun mietin melko maallisesti ja olin avioliitossa (enkä käynyt ikinä kirkossa), sukulaiseni voivat hyvin. Eron jälkeen aloin käydä kirkossa ja samoihin aikoihin alkoi kuolla ihmisiä lähipiiristä. En halua menettää enää ainoatakaan läheistä. En varmaankaan enää uskalla mennä kirkkoon.

Ap

Joskus uskovaiset ja koko uskon yhteisö on voinut vaikuttaa pahan ilman linnulta jotka vain kirouksia langettaa syntisen päälle ja en tätäkään kiistä sillä ei ole todisteita puolesta tai vastaan, mutta jos sinulle on parempi olla menemättä kirkkoon kuuntelemaan raamatun lauseita niin ei sinne ole pakko mennä. Ja minun tietääkseni ihminen voi olla uskossa vaikka ei kirkossa käy, sillä sehän on kuitenkin jokaisen oma asia loppujen lopuksi. Harvoin sitä toisen usko voi toista pelastaa, vaikka niinkin on joskus saatu uskoa vaikutettua yli rajojen.

Mun päälle on hyvinkin saatettu langettaa kirouksia. En tiedä, toimivatko sellaiset oikeasti. Jotenkin siltä tuntuu elämäni, vaikka olen ihan normaalisti (tosim syntisin ajatuksin) elänyt itse. Miten voisin suojautua sellaiselta vai kannattaako vain pysytellä erossa niistä ihmisistä, joilla on jotain minua vastaan?

Ap

Ap, sinun uskosi kuulostaa pikemminkin taikauskolta. Se, että sinulle on sattunut ikäviä asioita samaan aikaan, kun olet käynyt kirkossa tai ajatellut omasta mielestäsi syntisesti, on pelkkää sattumaa.