Voiko ihminen saada siitä rangaistuksen, jos käy kirkossa, muttei osaa korjata syntejään?

Voiko esim. läheisiä ihmisiä alkaa menehtyä tai ihminen joutua tapaturmiin ja sairastua helpommin, jotta ei pääse entiseen tapaan näkemään läheisiään ja sitten läheiset menehtyvätkin vaikkapa johonkin sairauteen ja ihminen on loppuelämänsä tunnontuskissa ja syyllisyydentunnossa siitä, kun ei nähnyt läheistään riittävästi?

En usko kirkkoon ollenkaan, vaan luulen että sekin on nykyään vain politiikan jatke. Toisekseen minä uskon että voin saada syntini anteeksi milloin vaan ja missä vaan, eikä se sido paikkaan eikä aikaan.

Syntiä ei ole olemassa, on vain karmaa. Seuraavissa elämissä joudut sitten kokemaan valintojesi seuraukset.

Olen itse niin syntinen p*ska, että en taida enää uskaltaa käydä kirkossa. En parane niistä ajatuksistani ikinä (esim. homoseksuaaliset ajatukset). Elämääni on tullut todella paljon kaikkea pahaa viime vuosina.

Ap

On tapahtunut niin paljon kaikkea pahaa, että epäilen, että minut on jotenkin kirottu kostona aiemmista ihastumisen tunteistani yhtä ihmistä kohtaan. Olisin paremmin turvassa jossain kristinuskon tavoittamattomissa eli muun uskonnon parissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen itse niin syntinen p*ska, että en taida enää uskaltaa käydä kirkossa. En parane niistä ajatuksistani ikinä (esim. homoseksuaaliset ajatukset). Elämääni on tullut todella paljon kaikkea pahaa viime vuosina.

Ap

Homoseksuaalisuus ei ole syntiä rakas AP

Vierailija kirjoitti:

Syntiä ei ole olemassa, on vain karmaa. Seuraavissa elämissä joudut sitten kokemaan valintojesi seuraukset.

Tavallaan olen yrittänyt parhaani senhetkisen ymmärrykseni mukaan, mutta jälkikäteen katsottuna olen tehnyt pahoja virheitä.

Ap

Ei sinua kukaan tuomitse ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse niin syntinen p*ska, että en taida enää uskaltaa käydä kirkossa. En parane niistä ajatuksistani ikinä (esim. homoseksuaaliset ajatukset). Elämääni on tullut todella paljon kaikkea pahaa viime vuosina.

Ap

Homoseksuaalisuus ei ole syntiä rakas AP

Niissä paikoissa, joissa olen käynyt, niin se kyllä on. Olen aina rukoillut pääseväni siitä eroon, mutta seuraavalla viikolla huomaan olevani samassa pisteessä uudelleen. Tavallaan koen valehtelevani, kun en pääse siitä eroon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei sinua kukaan tuomitse ap.

Ihastukseni todennäköisesti tuomitsee minut ja haluaa minulle pahaa. Siksi minulle on tapahtunut tuskallisia asioita viime vuosina. Elämäni oli rauhallista toisella tavalla, kun olin vielä avioliitossa, tosin itse liitto oli tuskallinen. Ainakin sukulaiseni ja ystäväni (sekä koiranikin) olivat elossa ja terveitä tuolloin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En usko kirkkoon ollenkaan, vaan luulen että sekin on nykyään vain politiikan jatke. Toisekseen minä uskon että voin saada syntini anteeksi milloin vaan ja missä vaan, eikä se sido paikkaan eikä aikaan.

Tämä ja luullakseni Jumala on vapaa armossaan ketä kohtaan haluaa ja milloin tahansa. Eli yhtä hyvin joku voi saada syntinsä anteeksi pyytämättäkin tai rukoilematta ja joltakin taas edellytetään parannuksen tekoa ja rukoilua jne. Jumala on siis armon annossa vapaa tekemään niinkuin tahtoo ja ihmisen pitää olla nöyrä. Uskoakseni jokainen kykenee tekemään parannuksen ja jos ei omin avuin, niin Jumalan avuin ja tässä on tarvittu joskus uskoa. Mutta sen takia se on uskoa, sillä sitähän se on.

Jumala on rakkaus. Niitä samoja syntejä saa pyytää anteeksi vaikka kuinka monta kertaa päivässä. Emme omassa voimassamme pysty uskomaan tai tekemään parannusta. Parannus tarkoittaa mielenmuutosta, kääntymistä Jeesuksen puoleen. Hänellä on paljon armahdusta ja hän antaa Pyhän Hengen kautta uudistusta. Mene vaan sinne Golgatan keskimmäisen ristin juurelle, sieltä puhaltavat rakkauden ja anteeksiannon tuulet sinunkin päällesi, hyvä Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko kirkkoon ollenkaan, vaan luulen että sekin on nykyään vain politiikan jatke. Toisekseen minä uskon että voin saada syntini anteeksi milloin vaan ja missä vaan, eikä se sido paikkaan eikä aikaan.

Tämä ja luullakseni Jumala on vapaa armossaan ketä kohtaan haluaa ja milloin tahansa. Eli yhtä hyvin joku voi saada syntinsä anteeksi pyytämättäkin tai rukoilematta ja joltakin taas edellytetään parannuksen tekoa ja rukoilua jne. Jumala on siis armon annossa vapaa tekemään niinkuin tahtoo ja ihmisen pitää olla nöyrä. Uskoakseni jokainen kykenee tekemään parannuksen ja jos ei omin avuin, niin Jumalan avuin ja tässä on tarvittu joskus uskoa. Mutta sen takia se on uskoa, sillä sitähän se on.

Jostain syystä omassa elämässäni kirkossa käyntikin korreloi onnettomuuden ja tuskan kanssa. Eli vielä kun mietin melko maallisesti ja olin avioliitossa (enkä käynyt ikinä kirkossa), sukulaiseni voivat hyvin. Eron jälkeen aloin käydä kirkossa ja samoihin aikoihin alkoi kuolla ihmisiä lähipiiristä. En halua menettää enää ainoatakaan läheistä. En varmaankaan enää uskalla mennä kirkkoon.

Ap

Rikesakko tulee.

Koetan pelkistää elämäni uudelleen sellaiseksi, millaista se oli noin 8 vuotta sitten. Silloin kaikki oli ok siltä osin, että sukulaiseni olivat voimissaan ja pääosin terveitäkin. Yritän palauttaa kaiken sen ajan tilanteeseen, niin ehkä onneni kääntyy parempaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jumala on rakkaus. Niitä samoja syntejä saa pyytää anteeksi vaikka kuinka monta kertaa päivässä. Emme omassa voimassamme pysty uskomaan tai tekemään parannusta. Parannus tarkoittaa mielenmuutosta, kääntymistä Jeesuksen puoleen. Hänellä on paljon armahdusta ja hän antaa Pyhän Hengen kautta uudistusta. Mene vaan sinne Golgatan keskimmäisen ristin juurelle, sieltä puhaltavat rakkauden ja anteeksiannon tuulet sinunkin päällesi, hyvä Ap.

Tämä oli hyvin sanottu. Saattoi olla Paavo Ruotsalainen joka neuvoi kirjeessä AP:n kaltaista syntinsä tuntevaa ja tunnustavaa rehellistä ihmistä näin: ”Käy uudestaan Vapahtajan luokse. Luuletko Jeesusta niin köyhäksi ettei hänellä olisi sinulle uutta armoa - vaikka edellisen tuhannenkin kertaa olisit tuhlannut?”

Voi Ap, mene vaikka juttelemaan jonkun hyvän sielunhoitajan esim. papin kanssa. Vaikuttaa siltä, että tulkitset joidenkin kuo.le.mantapausten liittyvän ihmissuhteisiisi. Jos uskot Jeesukseen omana Pelastajanasi, niin Jumala ei rankaise sinua, koska rangaistus oli Jeesuksen päällä, että meillä rauha olisi. Eli Jeesus kantoi jo meille tekojemme vuoksi kuuluvan rangaistuksen! Rukoilen puolestasi, älä lannistu!

Jumala on rakkaus. Olet ilmeisesti ollut jossain uskonlahkosssa esim rukoilevaiset tai lestadiolaiset. He eivät ole oikeassa ja heitä jumala tulee rankaisemaan koska ovat alistaneet ja aivopesseet ihmisiä. Homous ei ole syntiä, kuten mikään muukaan seksuaalisuus. Raamattua ei tule ottaa kirjaimellisesti vaan ymmärtää sen ydin sanoma. Rakasta lähimmäistäsi, tee hyvää muille. Syntisiä ollaan kaikki, mutta Jeesus kuoli syntiemme takia. Ne annetaan kyllä anteeksi. Rakkautta ja siunausta elämääsi. Päätä siitä itse. Älä anna muiden määrätä. Vääriä profeettojs on koko maailma täynnä. Usko jumalaan, tee hyvää muille, kohtele muita oikein ja älä tuomitse ketään. Niin olet yhtä jumalan kanssa nyt ja aina

SIiis ei ihminen voi korjata syntejään sinällään koska se on sitä mitä olet tehnyt muttta tyyliin jos vaikka ajatellaaan että kaksi osapuolta on olleet osallisena johonkin ja kaksi lännenmiestä vetää kumpi on nopeampi niiin siinä mielessä varmaaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko kirkkoon ollenkaan, vaan luulen että sekin on nykyään vain politiikan jatke. Toisekseen minä uskon että voin saada syntini anteeksi milloin vaan ja missä vaan, eikä se sido paikkaan eikä aikaan.

Tämä ja luullakseni Jumala on vapaa armossaan ketä kohtaan haluaa ja milloin tahansa. Eli yhtä hyvin joku voi saada syntinsä anteeksi pyytämättäkin tai rukoilematta ja joltakin taas edellytetään parannuksen tekoa ja rukoilua jne. Jumala on siis armon annossa vapaa tekemään niinkuin tahtoo ja ihmisen pitää olla nöyrä. Uskoakseni jokainen kykenee tekemään parannuksen ja jos ei omin avuin, niin Jumalan avuin ja tässä on tarvittu joskus uskoa. Mutta sen takia se on uskoa, sillä sitähän se on.

Jostain syystä omassa elämässäni kirkossa käyntikin korreloi onnettomuuden ja tuskan kanssa. Eli vielä kun mietin melko maallisesti ja olin avioliitossa (enkä käynyt ikinä kirkossa), sukulaiseni voivat hyvin. Eron jälkeen aloin käydä kirkossa ja samoihin aikoihin alkoi kuolla ihmisiä lähipiiristä. En halua menettää enää ainoatakaan läheistä. En varmaankaan enää uskalla mennä kirkkoon.

Ap

Joskus uskovaiset ja koko uskon yhteisö on voinut vaikuttaa pahan ilman linnulta jotka vain kirouksia langettaa syntisen päälle ja en tätäkään kiistä sillä ei ole todisteita puolesta tai vastaan, mutta jos sinulle on parempi olla menemättä kirkkoon kuuntelemaan raamatun lauseita niin ei sinne ole pakko mennä. Ja minun tietääkseni ihminen voi olla uskossa vaikka ei kirkossa käy, sillä sehän on kuitenkin jokaisen oma asia loppujen lopuksi. Harvoin sitä toisen usko voi toista pelastaa, vaikka niinkin on joskus saatu uskoa vaikutettua yli rajojen.