Lapsettomuustutkimukset ja -hoidot > kokemuksia kaivataan

Moi! Heti alkuun toivotan voimia tutkimuksiin ja hoitoihin.

Hoitoihin pääsee, kun yritystä on takana vuosi.

Aika hitaasti tämä prosessi etenee, jos tutkimukset tehdään kunnallisella puolella. Ensin nimittäin pitää jonottaa yleislääkärille, joka antaa lähetteen lapsettomuustutkimuksiin. Sekä naiselta että mieheltä testataan ensin sukupuolitaudit ja naiselta otetaan papa, ennen näitä ei pääse jatkamaan tutkimuksia.

Naiselle tehdään enemmän tutkimuksia kuin miehelle, jolta tutkitaan muistaakseni vain siittiöiden määrä ja sukupuolitautitestit. Naisen tutkimukset tehdään kuukautiskierron mukaan, kun testataan hormoniarvoja tiettyyn aikaan kuukautiskiertoa. Muita tutkimuksia on ainakin munanjohtimien aukiolotutkimus.

Hoidot aloitetaan inseminaatioilla, johon liittyy naisen Clomifen-hormonihoito. Käytännössä nainen testaa ovulaation ajankohtaa digitaalisella testillä ja kun tikkuun tulee hymiö eli positiivinen tulos, mies lähtee samana aamuna klinikalle antamaan spermaa, joka heti jotenkin "pestään" klinikalla ja annetaan samana iltapäivänä naisen kohtuun letkun avulla. Clomifenista voidaan siirtyä hormonipistoksiin, myöhemmin muihin hoitoihin. Riippuu paljon siitä, mitä tutkimuksissa on tullut ilmi.

Ainakin kunnallisella puolella hoidot menevät aika lailla "liukuhihnalta". Henkiseen jaksamiseen pitää hakea apua muualta.

Mielestäni tutkimuksissa ja hoidoissa oli rankinta se, että nämä piti sovittaa työaikoihin eikä huvittanut kertoa työpaikalla, että pitäisi päästä lääkäriin. Aina jännitti sekin, osuuko ovulaatio lauantaille, koska viikonloppuisin ei tehdä hedelmöityshoitoja eli se kierto menee tavallaan hukkaan. Myös joulu ja muut juhlapyhät saattavat tuhlata kierron, jos ovulaatio osuu pyhäpäivälle.

Kannattaa varautua siihenkin, että kun on kärsinyt lapsettomuudesta, raskausaikana voi kärsiä pelosta, ettei lasta tulekaan. Tästä olen kärsinyt minä ja kuulemma moni muukin lapsettomuuden kokenut.

Sanon kuitenkin, että meille tuli lapsi, toivoa siis on :) Ehkä huomaat viestistäni senkin, että olen aika hyvin unohtanut nuo lapsettomuusajat. Ei se siis koko loppuelämää kummittele. Hyvää onnea sinulle tutkimuksiin ja hoitoihin :)

Kiitos paljon vastauksesta. :) 

Tosin ei se nyt välttämättä mene kaikilla sanan kaavan mukaan kuin kakkosella. Me esim saatiin lähete heti yksit lääkäriltä julkiselle ja kutsu tuli kuukauden päästä jo. Tyks kyseessä. Papa oli otettu jo muutenkin ja se homma oli hoidettu. Molemmilta otettiin yhdet verikokeet. Lääkäri päätti heti lähteä ivf-hoitoihin koska itsellä oli ikää jo 38. Moni asia vaikuttaa jo hoitoon pääsemiseen. Esim naisen ylipaino voi olla este.. Tai juuri otetut tatuoinnit. Kaikkea kysytään julkisella. Meille tehtiin ivf hoito, ei tulosta. Emme halunneet yrittää siellä toista kertaa. Vuoden päästä menimme väestöliittoon. Eka tapaamisaika oli kesäkuun alussa, kolme käyntiä jonka jälkeen tuoresiirto ja positiivinen testi hiukan päälle kuukauden jälkeen ekasta käynnistä. Tehokasta. Ja paljon halvempaa mitä olin odottanut; noin 2400 plus lääkkeet.

Itse olen jo 39 v. Yksityislääkäri lupasi laittaa lähetteen kunnalliselle puolelle. Toivottavasti etenee nopeasti. 
Mikä tuo ivf-hoito on, jos saan kysyä? Ja pääseekö Väestöliittoon ilman lähetettä? 

Meillä kesti tarkalleen vuosi ensimmäisestä lääkärikäynnistä, ensimmäiseen inseminaatioon julkisella puolella. Paljon tutkimuksia ja odottelua, sitten diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Meillä oli ensimmäisessä yrityksessä clomifenit, ja munasolun kypsytyspiikit ja ovulaatiokin ajoitettiin irrotuspiikillä, en joutunut ovista tikuttaan. Ensimmäinen yritys onnistui ja lapsi aloitti koulun tänä vuonna :)

Itse mietin sitä jaksaako tuohon rumbaan lähteä. Pelottaa jotenkin, että on liian rankkaa tällaisen "vanhuksen" kropalle. Meillä on kuitenkin jo yksi lapsi. Ja keskenmenojakin takana. / ap

Samat kokemukset kuin nelosella eli yksityiseltä lähete sairaalaan, jonne saatiin ajanvaraus 3 kk päästä. Hoitojen etenemisessä otettiin hyvin omat toiveet huomioon eli meidän tapauksessa lähdettiin tosi kevyesti liikenteeseen. Perustutkimusten  jälkeen söin Clomifeeniä oman ovulaation tukemiseksi ja lääkkeen tehoa seurattiin ultralla ja verikokeilla. Clomfeeni ei toiminut ja se vaihdettiin Letrozoleen. Sillä tuli ovulaatio  mutta jostain syystä en tullut raskaaksi. Lääkäri oli sitä mieltä, että inseminaatiota (viedään sperma kohtuun ovulaation aikaan)  ei kannata yrittää meidän tapauksessa ja seuraava askel olikin IVF-hoidot. Nyt kolmas kierros meneillään ja pahinta on kaikki oottelu ja henkinen paine. Fyysisesti vointi on mulla ollut hyvä kaikilla kerroilla eikä mitään komplikaatioita ole tullut. Tosin IVF voidaan tehdä eri lääkkeillä, mulla on ollut ns. lyhyt kaava.

Perustutkimuksiin kuuluu käsittääkseni tuo jo esille tullut munanjohtimien aukiolotutkimus, verikokeet (niissä oli ainakin kilpirauhashormoni ja prolaktiini mukana) ja miehen sperman tutkiminen. Papa mulle oli tehty jo yksityisellä, jolta sain lähetteen sairaalaan,

Pääseekö Väestöliittoon vielä nelikymppisenä vai onko tuo joku yleinen raja? Yksityisellä kai kuitenkin hoitoja saa vaikka olisi yli 40?

IVF hoito hyvin lyhyesti ja yksinkertaistettuna. Nainen pistää itseensä hormoneja, jotta saataisiin kypsymään mahdollisimman monta munasolua. Munasolujen kypsymistä seurataan ja ne imetään munasarjoista punktiolla n. 2 viikon päästä lääkityksen aloittamisesta. Munasolut tutkiktaan ja sopivat/kypsät hedelmoitetään joko maljalla tai pipetillä (mikroinjektio). Alkioiden annetaan kasvaa muutama päivä, jonka jälkeen 1-2 siirretään kohtuun. Jos alkioita jää yli, ne pakastetaan ja voidaan siirtää kohtuun myöhemmin.

Hoitoja en ole kyllä kokenyt millään tavalla kropalle hankalaksi, vaikka ikää minullakin reilusti yli kolmenkymmenen. Itse toimenpiteisiin saa kyllä lääkityksen eikä mulla hormoneista ole tullut juurikaan rintojen aristusta kummempia oireita.

Kiitos kaikista vastauksista! Onko kukaan muuten päätynyt lopettamaan hoidot? Eli olisi mennyt pelkkiin tutkimuksiin? Ja jos tutkimusten mukaan mitään vikaa ei ole? Pitääkö jatkaa itsekseen yrittämistä vai pääseekö hoitoihin? / ap

Kaikille ei tehdä samoja hoitoja.

Tyhmä kysymys, mutta onko hoidoilla tehdyllä raskaudella jotenkin paremmat mahdollisuudet vai onko keskenmenon riski sama kuin ilman hoitoja? Ehkei tähän ole edes vastausta.

Kuinka monta hoitoa julkisella saa?

Ja onko joka kk-kierrossa oma hoitonsa? Ja rumba alkaa alusta joka kuukausi?

Kunnalliseen pääsee vain jos ei yhteisiä lapsia. T: äiti jolla yritystä takana 2v

Tossa tuli heti ekassa viestissä jo niin kattava paketti, että en ala siihen sinänsä lisäämään mitään. Mutta omasta kokemuksesta voisin myös sanoa, että rankinta oli usein lääkärillä käynti keskellä päivää (ja julkisella puolella ajat saattoivat olla jopa tunnin myöhässä), ja kyllähän ne kukkarossakin tuntui.

Mut täytyy sanoa, että tosi miellyttäviä ovat kaikki hoitajat ja lääkärit olleet meillä. Liekkö sinne puolelle hakeutuukin ihmisiä, jotka ovat normaalilääkäriin verrattuna paljon sensitiivisempiä. Monesti kuulee kaikkia kauhutarinoita, että julkisella puolella saattaa jäädä hoidot välistä koska ks. kiertosi päivälle on jo niin montaa aikaa varattuna, nämä ei ole kyllä totta. Julkisellakin puolella sitoudutaan siihen, että kaikki ne saavat oikeina päivinä hoitoa jotka ovat lapsettomuuspuolella sisällä. Toki viikonloppuisin eivät ole auki. Mutta ottavat siis sisään ylimääräisenä vaikka sinne, jos sinulle on ovulaatio juuri kiireisenä päivänä tiedossa. 

Ehdottomasti siis suosittelen käymään julkisen puolen hoidot läpi, jos ikä ei ole vielä kovin lähellä 40. Jos ikä taas alkaa olemaan kohta jo este, niin sitten kannattaa mennä yksityiselle ihan sen takia että siellä homma etenee nopeampaa. Mutta muuten julkisella puolella on ihan yhtä asiantuntevaa ja hyvin tehtyä työtä, erona on vaan vaihtuvat lääkärit (tosin niitäkään ei kovin montaa eriä lapsettomuuspuolella ole), pidemmät odotusajat, ja todella todella paljon halvemmat hinnat. Sanotaanko että alle kolmivitosella ei kannata mennä heti yksityiselle, vaan katsoa mitä julkisella puolella on tarjota. Sitten jos ei tärppää niin voi vielä pari vuotta kokeilla yksityisellä. Rehellisesti sanottunahan harva jaksaa hoitoja kovin montaa vuotta. On se sen verran raskas homma henkisesti ja fyysisestikin.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 13:56"]

Tyhmä kysymys, mutta onko hoidoilla tehdyllä raskaudella jotenkin paremmat mahdollisuudet vai onko keskenmenon riski sama kuin ilman hoitoja? Ehkei tähän ole edes vastausta.

[/quote]

Keskenmenon riski on hieman suurempi, mutta se ei johdu itse hoidoista, vaan siitä että prosentuaalisesti porukassa on aina niitä joilla on kromosomihäiriöitä (jotka ovat kyllä harvinaisia toki). Mutta siis esim. normaalisti yrittäviä otetaan sadan otanta, niin totta kai niissä on vähemmän tällaisista ongelmista kärsivistä kuin 100 otanta lapsettomuushoidoissa olevista.

Keskenmenosta kannattaa muistaa myös, että ne ovat todella yleisiä, prosentit (ihan kaikissa raskauksissa, ei pelkästään lapsettomuushoidoissa) menevät jossain 20% luokassa siis. On myös ollut väitteitä, että keskenmenojen todellinen prosenttimäärä olisi 50%, jos otettaisiin huomioon nekin raskaudet mistä nainen ei ole tietoinen (eli kuukautiset myöhässä). Keskenmenon tullessa ei kannata syyllistää itseä, ja kuvitella että se on jotain mitä sattuu vain jos on itsessä todella oahasti jotain pielessä. Kun itse sain keskenmenon ja puhuin siitä, niin  ykskaks tuttavapiirissä olikin viisi jotka kokeneet saman. Eihän siitä vain kukaan halua puhua, ellei kuule että joku on kokenut saman.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 12:36"]Kiitos kaikista vastauksista! Onko kukaan muuten päätynyt lopettamaan hoidot? Eli olisi mennyt pelkkiin tutkimuksiin? Ja jos tutkimusten mukaan mitään vikaa ei ole? Pitääkö jatkaa itsekseen yrittämistä vai pääseekö hoitoihin? / ap
[/quote]

Itse lopetin ennen kuin ehdittiin oikein tehdä mitään. Vuoden yrityksen jälkeen menin yksityiselle josta sain lähetteen julkiselle puolelle. Kaikki perustestit tehtiin (verikokeet, sperma, ultraäänitutkimus ja munatorvien aukiolotutkimus), mutta vikaa ei löytynyt.

Aukiolotutkimuksen jälkeen sain clomifen kuurin, jonka seurauksena toiseen munasarjaan tuli kysta jota seurailtiin pari kuukautta ja hävisi itsestään. Tämän jälkeen oli tarkoitus jatkaa toisella lääkkeellä. En ehtinyt aloittaa lääkitystä, kun poliklinikka meni kesäksi kiinni.

Kesän aikana päätettiin jättäytyä pois hoidoista toistaiseksi, koska itse en ollut hoitoasian kanssa sinut. Puolivuotta tästä tulin luomusti raskaaksi ja la on ens kuussa.

Lääkäristä saadun oppaan mukaan raskausprosentti yhtä hoitokiertoa kohti on 20-40 %. Kohdun ulkopuolisen raskauden riski on hieman suurentunut hoidoissa mutta lukuja tässä ei kerrota.

Hoitoja ei tehdä joka kuukausi, koska se ei yksinkertaisesto ole mahdollista. Mulla lyhin väli ollut 7 kk. Väliin voi tulla pakastettujen akioiden siirtoja, jos alkioita on ollut pakastettavaksi asti.

Sen verran vielä, että lääkäreiden ja hoitajien vaihtuminen toki ärsyttää mutta sen verran on tullut tuolla polilla asioitua, että kaikkion jo tuttuja. Olisihan se kiva, että aina voisi asioida sen oman suosikkilääkärin kanssa mutta aina ei saa mitä haluaa.