Oletko sinä melkein jäänyt AUTON ALLE?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 23:32"]En ole. Olen varovainen aina tien ylityksissä.

En tajua ihmisiä, jotka vain hyppäävät suojatielle tai ajavat fillarilla risteykseen katsomatta tuleeko autoja.
Mä tiedän, että häviän aina autolle, siksi olen varovainen.
[/quote]

Jotkut pyöräilijät eivät oikeasti katso tuleeko joku! Tai ajavat ainakin aivan liian lujaa jotta ehtisivät pysäyttää. Tiedän sellaisen naisen, aina pelottaa pyöräillä sen kanssa. Jos asiasta huomauttaa niin hän vain sanoo että hänellä on etuajo-oikeus. Autoa ajaessa olen varovainen risteyksissä mutta vika voi olla myös pyöräilijässä! Oma kaverini voi tulla miljoonaa kulman takaa suojatielle vain törmätäkseen vaikka paikallaan olevan auton konepeltiin!

Kyllä, jäin sen auton työntäisemäksi.
Suojatie, hämärä joulukuun alkuilta, auto kurvas mutkan takaa eikä kerennyt jarruttamaan.
Mulla murtui lonkka,polvi ja nilkka ja sääriluu poikkesi. Olin 15v, mun onneni kuulemma oli se talvi, lensin pehmeälle lumelle.

Useammankin kerran, kävellessä. Erityisesti mieleen ovat jääneet kerrat kun olin lapsen kanssa astumassa vihreillä suojatielle ja nuori nainen ajaa hiljentämättä punaisia päin kännykkää räpläten ja 2 kertaa kun olen ollut menossa suojatiellä yli ja juyri astumassa pysähtyneen auton takaa esiin kun joku vatipää on ajanut hidastamatta sen pysähtyneen auton ohi. Toinen tapaus oli vielä niin että jalankulkijoille oli vihreät valot ja autoilijoille punaiset.

Muutaman kerran Helsingin keskustassa, tyypillinen kahden kaistan leikkuri eli oikean puoleinen auto pysähtyy suojatien eteen, vasenta kaistaa tuleva kaahaa varpaiden yli. Toisella kerralla oli vielä poliisiauto kyseessä. Ja tuolla toisella kerralla olisi mennyt sekä minä että 4v poikani, jos ekaksi pysähtynyt autoilija ei olisi huomannut sitä kaaharia ja saanut mua pysähtymään...

Kyllä, 2-vuotiaana. Olin juuri oppinut ajamaan pyörällä kovempaa, mutta en osannut kunnolla jarruttaa. Pääsin äidltä karkuun ja ajoin suoraan tielle. Auto onneksi ehti sen verran jarruttaa, että vain kevyesti töytäisi mut kumoon.

Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoista.

Teininä olin tulossa pyörällä koulusta kotiin. Pyörä- ja autotien risteyksessä kasvoi kohtuullisen tuuhea kuusiaita, jonka läpi en nähnyt autoilijaa, eikä autoilija nähnyt minua. Suojatie oli, mutta toisaalta itse olin pyörän kyydissä, en siis kävelyttänyt pyörää tien yli. Auton keula osui pyöräni takarenkaaseen ja lensin iloisessa kaaressa lumipenkkaan. Se oli onni onnettomuudessa. Sain jokusen pienen ruhjeen, mutta säikähdyksellä selvittiin. Pyörästä ainoastaan lokasuoja meni vähän ruttuun. Paniikissa oli sekä autoilija että minä. En tajunnut olla autoilijalta mitään vailla, edes yhteystietoja tai rekkaria en ottanut talteen, vaan kovasti vakuuttelin, että kaikki on ok. Jälkikäteen saatoin vain todeta, että onneksi mitään vakavampaa ei sitten tullut. En tainnut edes vanhemmilleni kertoa koko tapauksesta.

Olen jäänyt auton alle. Ajoin pyörällä pyörätien jatkeelle ja risteykseen kääntymään saapumassa ollut auto, jolle oli kolmiolla merkitty väistämisvelvollisuus, ajoi vain suoraan päälleni ja lensin asvalttiin. Ei mitään pysyviä vammoja sentään jäänyt tuosta.

Itse kävelin lapseni kanssa jalkakäytävällä, kun vanhempi mies meinasi kääntyä päälle kirjaston pihaan mennessään. Siis tuossa ei ollut edes mitään suojatietä, vaan ihan jalkakäytävä.

Oltiin tekemässä pakoputkiremonttia kaverin autoon ja muut lähtivät kahville minulle mitään sanomatta ja minulta meinasi jäädä tauko väliin... Onneksi huomasin!

Mullekkin on käynyt noin että auto kaasutti kun olin ylittämässä tietä. Tämä hidasti melkein pysähdyksiin, joten lähdin suojatielle, ja yht'äkkiä tämä alkoikin kaasuttaa. Kerkesin juuri pois auton tieltä. En nähnyt kuskia, ei mitään aavistustakaan siitä kuka tuo olisi voinut olla.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Noudatan liikennesääntöjä, ei hypi tien yli paikasta, jossa ei ole suojatietä, en kävele päin punaisia. 

Kyllä olen. Noudatan liikennesääntöjä, en hypi tien yli paikasta, jossa ei ole suojatietä (paitsi maaseudulla jossa lähin suojatie voi olla kymmenen kilometrin päässä), en kävele päin punaisia. Jopa käytän heijastimia.

Siitä huolimatta olen. Esimerkiksi niin, että kaupungin keskustassa ylitän katua keskellä kirkasta päivää suojatietä pitkin vihreillä valoilla. Eiköhän vain päälleni meinaa kaahata kääntyvä taksi-mersu, jolla kyllä varmaan myös paloi vihreät, mutta jonka kuski ei joko tiedä, muista tai välitä, että vihreät voi palaa samanaikaisesti autolle ja jalankulkijalle, ja että silloin väistämisvelvollinen on auto.

Sain tarrattua kiinni "johtotähdestä" ja pysyin pystyssä. Hyvä/kumma, ettei se irronnut.

52 jatkaa: Toinen tapaus vuosia sitten, ajoin polkupyörällä asianmukaisesti tien oikeaa laitaa paikassa, jossa ei ollut pyörätietä. Risteyksessä kärkikolmion takaa tuleva auto törmää takapyörään, ja kaadun. Autoilija sentään pysähtyi ja oli kauhean huolestunut. Onneksi ei käynyt pahasti, mustelmilla ja parin päivän polvi- ja nilkkakivuilla selvisin, sekä vääntyneellä pyörän polkimella.

Vierailija kirjoitti:

Olen melkeen rekan alle.Luojan kiitos että kerkesin alta pois :(

Itse meinasin eilen ajaa rekan alle, hieman hankalassa paikkaa risteys. Ei oikein nähnyt kunnolla vasemmalle ja pitkästä aikaa manuaali autolla liikenteessä. Matkustajani mukaan rekka ei edes hiljentänyt tai töötännyt, eli ei kai sitten niin lähellä ollut miltä se tuntui. Varmasti pieni pelko jää rekkoja kohtaan, kun nuorempanakin matkustajana meinannut käydä samoin.

Olen ihan klassisesti suojatiellä. Oli niin lähellä että "pysäytin" auton kädellä, kun en millään tajunnu että tulee oikeesti päälle. Olin jo puolessa välissä tien ylitystä, ei pimeää, eli olisi kyllä pitänyt huomata, olen sen verran iso. Mutta toisaalta onpa autokin tullu suoraan päin meidän autoa jarruttamatta sivutieltä eli kaikki vaan ei havannoi mitään.