Mieheni käytös ihmetyttää, selittäkää nyt viisaammat mitä tää tarkoittaa
Onko tämä nyt sitten empatian puutetta vai mitä. Todella vaikea selittää, mutta yritän parhaani. Toivottavasti joku saa kiinni
Esimerkkejä on muutamaa erilaista, mutta aina menee samalla kaavalla joka asiassa.
Esim:
Valitan että rintaan/päähän/mahaan sattuu, yritän tehdä oloani paremmaksi jollain keinolla, mies ei sano mitään eikä reagoi mitenkään. Saattaa jonkin ajan päästä vaikka alkaa ehdottaa seksiä :O Jolloin joudun sanomaan, että sattuu vieläkin rintaan/päähän jne... Tää on mun mielestäni jo käsittämätöntä, että toinen on just hetki sitten sanonut että vatsaan tms sattuu ja on kaksinkerroin sängyssä ja toiselle tulee mieleen ehdottaa seksiä, ei esim tule halaamaan ja sanomaan, että toivottavasti menee pian ohi.
Jos tässä kohtaa vaivasta riippuen alan pelätä pahinta, ei mies edelleenkään ole moksiskaan. Viimeksi oli esimerkiksi veritulppa, jalkaani koski kovasti ja valittelin, jossain kohtaa aloin puhumaan että voiskohan olla veritulppa, ei reagointia, ei ikinä kysy myöhemmin onko vielä kipeä.
Itselleni tulee ainakin sellainen "voi että" olo ja alan vähän huolehtimaan ja kyselen tarviiko lääkettä jne. Mieheni ei koskaan, vaikka olisin ollut leikkauksessa ei kysele vointia tai tunnu empaattiselta.
Toinen esimerkki: keskustellaan esimerkiksi mitä onnettomuuksia meille on lapsena sattunut, kerron omani johonka mies ei reagoi mitenkään, vaan alkaa puhumaan omasta onnettomuudestaan ...Mulle kävi näin... Johon minä automaattisesti vastaan auts, teki varmaan kipeetä, voin tuntea toisen tuskan. Mies ei koskaan sanallakaan kommentoi minun juttuani. Tuntuu ettei häntä ollenkaan kiinnosta ne minun juttuni tai että ei olisi edes kuunnellut mitä sanon.
Esim:
Mulle on tullut tosi paha mieli jostain asiasta (ei miehen takia), hän ei osaa yhtään lohduttaa, ihan sama kertooko hänelle edes että on paha mieli. Vaikka miten yritän selittää että miltä asia musta tuntuu, ei mies kommentoi mitään. Itse vastaavassa tilanteessa yritän tsempata ja tukea. Tai miten sitä ikinä reagoikin jos mies valittaa vaikka särkyä jossain. Tulee sellainen harmitus olo itselle
Suurinosa näistä jutuista liittyy tunteisiin jotenkin, jos minua sattuu ei hän osaa sanoa sanaakaan, jos minulla on paha olla, ei osaa sanoa mitään. Tulee väkisinkin mieleen, että mitä sitten jos minulle sattuu joskus jotain vakavaa, onko mies vain ihan hiljaa silloinkin? Eikö hänestä tunnu pahalta että minuun sattuu.
Mä en tajua tästä asiasta yhtään mitään, osaisko joku selittää minulle (jos pääsitte jyvälle)
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 16:50"]
Ei kuulosta kyllä hyvältä. Tai siis toki, jos luonteeltaan hän on sellanen, että ei osaa reagoida toisen tunteisiin ja hämmentyy, niin sillehän ei oikein mitään mahda ja sen vielä voikin jotenkin ymmärtää. Mutta jos toi on pelkästään väliinpitämättömyyttä, niin se on paha :( Ite seurustelin joskus yhden miehen kanssa, joka oli todella väliinpitämätön mua kohtaan tollaisissa asioissa. Jouduin tekemään raskaudenkeskeytyksen ja mulla oli äärettömän kovat kivut. Kerroin siitä hänelle ja toivoin saavani tukea ja lohdutusta, mutta äijä tokas mulle vaan, että "joo, mullakin on maha tosi kipee, kun söin ihan liikaa". Kyllä tuli aivan helvetin hyvä mieli :) Jätin sen sitten aika pian ton jutun jälkeen, tuli mitta täyteen. Mutta tiedän miltä susta tuntuu! Kyllä jokainen ihminen ansaitsee tulla parisuhteessa rakastetuksi huonoissakin tilanteissa (ja etenkin niissä!) ja jokaisen kyllä pitäis kokea, että pidetään huolta ja ollaan tukena. Tsemppiä!
[/quote]Mies saattoi olla tosi törppökin, mutta itse tunnen ainakin yhden miespuolisen ( isäni! ) ihmisen, joka reagoi vastaavasti asioihin.. se on hänen tapansa elää mukana ja olla tukena: " Muakin sattuu siihen ja siihen... " Tuntuuhan se vähän oudolta, jos itsellä kyse isosta asiasta ja toisella pienestä, mutta on siihen jo tottunut.
Sillä on vähän tuollaista persoonallisuushäiriön tynkää. Noita tyyppejä on, joita kiinnostaa vain ja ainoastaan omat asiat, eikä todellista sympatiaa löydy.
Tulee mieleen jonkin sortin aspergeri, jonka vanhemmat eivät ole opettaneet tunneilmaisua.