Miksi menit naimisiin?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 14:19"]Rakkaudesta -mies on sielunkumppanini, oli sitä ensi hetkestä alkaen. 6 vuotta yhdessä ja olen vieläkin ihan tolkuttoman rakkastunut häneen.

Lapsettomana pariskuntana saamme selitellä usein avioliittoa. Lapsia tuskin tuleekaan, mutta avioliitto tuntui oikealta tavalta sitoutua, kantaa yhteistä nimeä ja jakaa tulevaisuus.
[/quote]

Melkein kun mun suusta :) sillä erolla että lapsia halutaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa:) Viisi vuotta avioliittoa takana ja joka päivä rakastun enemmän mieheeni.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 14:19"]Rakkaudesta -mies on sielunkumppanini, oli sitä ensi hetkestä alkaen. 6 vuotta yhdessä ja olen vieläkin ihan tolkuttoman rakkastunut häneen.

Lapsettomana pariskuntana saamme selitellä usein avioliittoa. Lapsia tuskin tuleekaan, mutta avioliitto tuntui oikealta tavalta sitoutua, kantaa yhteistä nimeä ja jakaa tulevaisuus.
[/quote]

Melkein kun mun suusta :) sillä erolla että lapsia halutaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa:) Viisi vuotta avioliittoa takana ja joka päivä rakastun enemmän mieheeni.
[/quote]

Plus että halusin isot kirkkohäät. Mikään ei ole ollut kauniimpaa kuin se hetki alttarilla, minä kauniina valkoisessa mekossa, mies komeana puvussa, kaunis kirkko, aurinko pilkistää ikkunoista.. Rakkaimman vierellä rukoilin Jumalalta siunausta meidän liitolle. Läsnä kaikki läheiset ja rakkaat ihmiset. Mies hymyilee niin että sydän hypähtää, Tahdon- tulee täydestä sydämestä..

Niin kaunista ja juhlavaa ja herkkää.

Toki tuo oli vain yksi päivä mutta tärkeä sellainen. Arki on yhtä ihanaa kun on vierellä se rakkain.

Seurustelimme ensin vuoden päivät, sitten muutimme yhteen ns. avoliittoon ja päätimme mennä vihittäväksi ennen ensimmäisen lapsen syntymää, ja niin teimme, ja tässä sitä on ollut jo miltei 30 vuotta yhdessä, ja lapsemme ovat jo aikuisia ja muuttaneet opiskelujensa vuoksi jo aikoja sitten toisaalle.  Periaatteessa menimme naimisiinkin RAKKAUDESTA, mutta olisimme tietysti voineet jatkaa avoliitossakin, mutta lasten takia katsoimme, että on selkeämpää olla avioliitossa. 

Tiedän monta pariskuntaa, jotka ovat lapsettomia, ja ovat olleet avoliitossa monia vuosia, ja sitten kun viisikymppisvuosiluku on lähentynyt molemmilla puoliskoilla, ovat he menneet avioliittoon, koska tottakai jokainen pariskunta haluaa osaltaan turvata ehkä tulevan leskeneläkkeensä, ja jos on yhteisiä lapsia siunaantunut, niin ne pariskunnat menevät juurikin sen takia, että on selkeämpää juridisesti perinnönjaot ja perhe-eläkkeet jne.

Menin naimisiin, koska se oli järkevää. Olimme seurustelleet 8 vuotta ja aikeissa ottaa asuntolainan talon ostoa varten. Lisäksi olimme alustavasti jutelleet mahdollisista lapsista ja halusin olla naimisissa ensin.

Tyhmyyttäni :(

Ihan juridisista syistä. Meille kummallekaan avioliitto ei ole paperinpalaa kummallisempi asia eli hyvin oltaisiin voitu elää avoliitossakin.

Mies oli puhunut lapsista jo pari vuotta ja minä totesin haluavani olla naimisissa ennen kuin alan suunnitellakaan lapsen saantia. Niinpä menimme sitten naimisiin. Asiat kerrallaan ja järjestyksessä ja silleen.

Näitä on kiva lukea! Seuraavat, kertokaa myös minkä ikäisiä olitte naimisiin mennessänne?

Olin 20, mies pari vuotta vanhempi. Ollaan aina oltu jotenkin ikäistämme rauhallisempia ja vakaampia, tämä askel sopi meille hyvin. Rakastan tuota komistusta yli kaiken - neljä vuotta jo rakastanutkin. Ja ei, en kadu naimisiin menoa nuorella iällä. En vain ole koskaan osannut kaivata yhden yön juttuja vakaan suhteen sijaan.

Koska rakastan.

Rakkaudesta <3

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 17:04"]Ei kai meillä mitään erityistä syytä ollut. Mutta olemme sen verran vanhoja jo, että meidät on kasvatettu niin, että jos rakastut ja haluat elää toisen kanssa, niin sitten mennään naimisiin. No me mentiin naimisiin, kun rakastettiin toisia niin älyttömän paljon ja haluttiin elää yhdessä.

Ja miksi avioliitto on jatkunut 28vuotta. No kun vieläkin rakastetaan toisia niin älyttömästi ja halutaan elää yhdessä.

Eli ei mitään erikoista syytä, eikö hienoja juridisia mietteitä siinä vaiheessa, kun paukautimme maistraattiin eräänä arkipäivänä
[/quote]
Olipas jotenkin symppis.

Me mentiin ihan juridisista syistä. Raḱastamme toki toisiamme, mutta olisimme voineet elää ihan hyvin myös avoliitossa.

Tiesin, että tässä on mies, jonka kanssa haluan loppuelämäni olla ja jonka kanssa haluan perustaa perheen. Silloin on vain järkevää mennä naimisiin, juridisten rahakiemuroiden kannalta se on yksinkertaisin tapa hoitaa asiat kuntoon. Samalla säästyy muiltakin byrokratiaongelmilta, kuten lasten isyyden tunnustamiselta jne. Kätsyä.