Te, joita tuijotetaan usein. Mistä luulette sen johtuvan?
Mistä arvelet pitkien katseiden johtuvan?
Itse näytän rekkalesbolta, tai sanoisinko siistiltä, mutta hyvin maskuliiniselta naiselta. Pukeudun mielestäni tyylikkäisiin miesten vaatteisiin. Joskus näytän nuorelta mieheltä. Ihmiset tuijottaa varmaan, kun eivät saa sukupuolesta selvää, tai sitten ihmettelevät rekkalesboa tai mahdollisesti homoa. Mun sukupuolta ja suuntautumista on selvästi hauska pohtia. Lähinnä naiset katsovat joskus pitkään silmiin, flirttaillen. Piristää aina, eli jatkakaa toki. Hymyjäkin saan, ja ne lämmittää. Jos liikun jonkun naisellisen nätin tytön kanssa, etenkin keski-ikäisillä miehillä on outo tapa katsoa ensin tyttöä ja sitten tuijottaa mua jotenkin haastavasti (välillä siskoja ja naiskavereita muuten kyrpii, kun mun kanssa ei voi mennä minnekään kahdestaan ilman, että luullaan pariskunnaksi). Mutta joo, luulen herättäväni huomiota enemmän kuin ihmiset keskimäärin.
Älkää nyt ymmärtäkö tätä niin, että itken tässä "kurjaa" kohtelua. Mietin vaan, millaiset ihmiset yleensä herättää huomiota, ja millaista se sitten on.
Kommentit (80)
Olen liikuntarajoitteinen, kävelen keppien kanssa jokseenkin omalaatuisesti. Varmaankin siksi. Jotkut jopa matkivat ja nauravat. Siitä kyllä tulee paha mieli.
Pukeudun persoonallisesti ja näyttävästi. Olen iso nainen, mutta kurvit on oikeissa kohdissa ja otan siitä ilon irti. Olen seksikäs, naisellinen, mutta en rivo. Siksi katsovat.
Mulla on melko isot rinnat. Erittäin siniset silmät ja muutenkin kasvoista suhteellisen nätti. Tuijottaisivat varmaan vielä enemmän, jos laihtuisin tän ylimääräiset 10 kiloo....
Mutta kyllä mua tuijotetaan ja usein uusissa ryhmissä, koulutuksissa ym. Useat ikäänkuin puhuvat minulle. Ahdistaa välillä.
Ihmiset luulevat, että olen Martina Aitolehti :(
Mä näytän eräältä amerikkalaisjulkimolta.
En tiedä mutta todella paljon kyllä tuijotetaan. Asun ulkomailla mutta menisin ihan helposti paikallisesta (USA) joten vaikea uskoa että suomalaisuudesta johtuisi, en ole edes blondi. Usein mietin että onko mulla jotain rähmää naamassa tai unohtuiko meikata toinen silmä tms kun esim. kotoolta metropysäkille kävellessä jokaikinen vastaantuleva katsoo pitkään (siis silleen että tuijottavat jo minua kun vilkaisen heihin). Ystävät ja poikaystävä sanovat että tuijottavat koska olen harvinaisen kaunis, itse epäilen jotain muuta syytä... Välillä varsin ahdistavaa.
Mulla on arpi kasvoissa, ihmiset tuijottaa varmaan sen takia. Hassuinta on että en itse muista arven olemassaoloa ja jos joku tuijottaa mietin että onkohan mulla hiukset huonosti tai mehuviikset. Jälkikäteen tulee mieleen että tuijottivat varmaan arpea. Jos meikkaan niin arpi näkyy erityisen selvästi, tai ylhäältä tuleva kohdevalo (esim ravintoloissa) paljastaa arvet, joskus joku puolituttu on huomannut arvet vasta ko tilanteessa, hätkähtänyt ja kavahtanut ja poistunut äkkiä paikalta. Kukaan ei yleensä kysy mistä olen arvet saanut.
Luulen että mua tuijotetaan kun mulla on vihanen perusilme. Mulle on lapsesta asti huomauteltu siitä että näytän aina niin vihaiselta. Jopa kun yritän monesti skarpata pitämällä sellasta pientä hymyä naamalla niin silti kuulemma näytän vihaiselta. Se on todella rasittavaa ja mielestäni käsittämätöntä kodka usein koen olevani iloinen. Tutut ja tuntemattomat tätä kommentoivat.
Mistäpä tuota tietää. Kesän aikana kasvaneet pigmenttiviikseni voivat olla yksi tuijotuksen kohde. Lisäksi kärsin unettomuudesta ja silmänaluseni tummuvat kovin herkästi, joten saatan muistuttaa etäisesti narkomaania silloin? Olen myös piirteiltäni tummempi kuin suomalaiset keskimäärin, mutten nyt tiedä onko se tuijotuksen aihe. Lasten kanssa liikkuessa tuijotus voi johtua siitä, että näytän ehkä nuoremmalta mitä oikeasti olen.
Kun olin raskaana niin ihmiset tuijotti kokoajan. Huomaan itsrkkin aina tuijottavani raskaana olevia, en tiedä mikä siinä on. Ehkä se on jotenkin niin älytöntä että maha kasvaa isoksi ja siellä on ihminen. Hah. Mutta yritän välttää heidän tuijotusta nykyään mutta jotenkin silmät väkisin menee sinne.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 23:13"]Olen liikuntarajoitteinen, kävelen keppien kanssa jokseenkin omalaatuisesti. Varmaankin siksi. Jotkut jopa matkivat ja nauravat. Siitä kyllä tulee paha mieli.
[/quote]
Mullekin tuli paha mieli sun puolesta. Jos lohduttaa, niin tietyn tyyppiset ihmiset kyllä on semmoisia tyhjännaurajia, että oikein sääliksi käy.
Me ollaan miehen kanssa niin erikoinen parivaljakko, että aina huomaa jonkun tuijottavan.
En kehtaa kauhean tarkasti meitä kuvailla, mutta huomiota herättää se, että minä olen epätavallisen lyhyt ja isorintainen, mies taas on epätavallisen hoikka ja hänellä on sairauden takia eräs huomiota herättävä vamma.
Lisäksi meillä on pieni koira, joka kerää (positiivista) huomiota itseensä.
Joskus tuijotus häiritsee, etenkin minua kiusaamisen traumojen takia, mutta koitan ajatella, etteivät he aina pahalla katso.
Varmaan kasvojeni takia. Ei niissä siis ole mitään kummallista paitsi melko paha akne. Ilmeisesti olen sitten niin kamalan näköinen että on pakko tuijottaa ja välillä jopa tulla huomauttamaan että minun kannattaisi tehdä kasvoilleni jotakin.
Persettä kyllä tuijotellaan harva se päivä. Yök
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 19:05"]
Silloin kun olen ilman meikkiä, koska näytän kuolemansairaalta.
[/quote]Huvittaa. Näin sanoo kaikki, jotka käyttää meikkinäkin pelkkää puuteria, niin ettei ulkopuolinen edes huomaa eroa.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 18:53"]
Vituttahan tuo kun äijät vahtaa kullipystysä mun persettä.
[/quote]
Nam, melkein tujoitan sinua nytkin palstan kautta.
Olen huomannut että aina kun vedän mekon tai hameen päälle ja olen ihmisten ilmoilla tulee pitkiä tuijotuksia joita ei tule silloin kun olen tavallisesti housuissa.