Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Työttömyys on masentanut minut toimintakyvyttömäksi
25.08.2015 |
Olen 25-vuotias merkonomi, ja olin töissä pienessä yksityisyrityksessä, joka lopetti toimintansa keväällä ja samalla musta tuli työtön. Olen ollut siis 5kk työtön.
Uutta työtä on vaikea saada, koska saman alan töistä kilpailevat myös tradenomit ja yliopisto-opiskelijat.
Olen täysin taantunut työttömyyden takia. Saatan olla monta päivää kotona ja poistua vain kauppaan. Kaikki vaatii järkyttäviä ponnisteluja ja uuvun nopeasti (vaikken tee mitään)
Sosiaaliset suhteet kärsii, koska kotoa poistuminen on työlästä. Jätin kaverin grilli-istujaiset väliin, ja sinkkuna en deittaile enää, koska hävettää sanoa uusille tuttavuuksille, että olen työtön.
Kaikki tämä on kamalaa. Olen kuin sumussa ja off-tilassa.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 21:59"]
Ruotsissa työttömästä henkilöstä käytetään yleisesti nimitystä "arbetssökande" eli työnhakija. Hyvin harvoin missään, jos ihminen esittäytyy, niin sanotaan, että on "arbetslös" eli työtön. Ehkä Suomessakin voisi käyttää nimitystä työnhakija? Olisi edes vähän positiivisempi ilmaus.
[/quote]
Jenkeissä sanotaan "between jobs". Mun mielestä se on paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle paras apu on ollut edes jonkun osa-aikaisen työn tekeminen, että on saanut päiviin jotain rytmiä ja sosiaalisia kontakteja. Vaikka se olisi siivousta tai muuta "paskahommaa" niin se pitää edes jotenkin kiinni työelämässä. Jos ei saa mitään työtä niin sitten yks vaihtoehto voisi olla työharjoittelu tai kansalaisopistoon opiskelemaan jotakin mikä kiinnostaa, esimerkiksi uusia kieliä.
Ihana kuulla näin kannustavia kommentteja <3 Oon itse ainakin saanut hirveästi vaan paskaa niskaan tästä työttömyysasiasta. Ihanaa että jotkut vielä ymmärtävät ja osaavat ettiä positiivisia puolia asiasta. KIITOS, teitte mulle hyvän mielen :)
Olen ollut nyt 7kk työttömänä ja olen päättänyt nauttia tästä. Mielelläni tietysti töihin menisin, mutta kun paikkoja ei ole niin en jää asiaan rypemään. Koululaisilla on kivaa kun äiti odottaa kotona iltapäivällä ja 5v on päiväkodissa vain puolipäiväisenä muutamana päivänä viikossa. Itse käyn uimassa, pyörin kirpputorilla ja teen omia juttuja. Vähän tietysti pelottaa jos töitä ei löydy ennen ansiosidonnaisen loppua, mutta tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen elämääni. Mies onneksi tienaa sen verran hyvin että tullaan ihan ok toimeen.