Työttömyys on masentanut minut toimintakyvyttömäksi

Voi harmi :/
En osaa auttaa mitenkään, anteeksi.

Ole tyytyväinen ja tee tästä lähin mitä haluat, ajattele mitä haluat, myös työttömyydestäsi. Älä mieti KOSKAAN mitä se tekee arvollesi ja statuksellesi. Elämä on nyt omissa ohjaksissasi, täysin.

Tsemppiä.Olen itsekin työtön. Ollut poissa työstä  jo liki kaksi vuotta, en tosin ainoastaan työttömyyden takia. Huomaan, että omat sosiaaliset taidot alkavat ruostua.  Toisaalta nautin tästä työttömyydestä, koska talouteni on kuitenkin vakaalla pohjalla ja pystyn puuhaamaan kaikenlaista. Jotenkin sitä vaan kaipaisi työn mukanaan tuomaa säännöllisyyttä elämäänsä. Toisaalta taas on ihanaa kun ei tarvitse hypätä päivittäisessä oravanpyörässä.

Minullakin on päiviä kun haluaisin vain käpertyä peiton alle ja antaa ajan kulua. Yhteiskuntamme ei mielestäni kiinnitä riittävästi huomiota työttömien mielenterveyteen. No, siinähän sitten maksavat aikanaan meidän mahdolliset työkyvyttömyyseläkkeet.

Nykyisin työttömille ei edes järjestetä toimintaa, jolla heidän työkykyään ja aktiivisuuttaan yritettäisiin ylläpitää.

Alkuperäiselle kirjoittajalle:

Työttömyys (tällä hetkellä) on maassamme niin yleinen ongelma monilla valitettavasti, ettei sinun kannata sitä hävetä omalla kohdallasi. Kyllä asiat ennen pitkää yleensä aina jotenkin järjestyy -- eli koita nyt vaan olla masentumatta ja nosta pää ylös niin sillopin näkee myös vaihtoehtoja muitakin kun potutus. Ei työttömyys ja maamme tämän hetkinen taloudellinen huono tilanne sinun syytäsi ole.

Itsekin häpeän "työttömyyttäni", vaikka olen opiskelija. En saanut kesätöitä ja tunnen oloni täysin epäonnistuneeksi. Pelkään, että valmistun työttömäksi, sillä nuoret saavat nykyään töitä lähinnä suhteilla, tai sitten runsaan kokemuksen ansiosta. Minulla ei ole kumpaakaan.

Hei täällä myös 25v työtön, joka on myös merkonomi. :D Puol vuotta työttömyyttä takana ja masentaa! Oon hakenut satoja paikkoja ja saanut ehkä 12 työhaastattelua, joissa ei kuitenkaan onnistanut. Ahdistaa kertoa just ihmisille että on työtön jos joku kysyy ja ahdistaa myös koko ajan olla köyhä. Helpottaa kuulla että en oo ainoa, vaikka ei tietystikään oo kiva että meitä on paljon :( Oon alkanu miettiä jos menisin vaikka johonki työharjotteluun, ootko miettiny sellasta itse? :)

Ja 7 tässä taas, itsekin siis sain potkut puol vuotta sitten yt-neuvottelujen takia :/

Joo, tuo häpeä on niin tuttu tunne. Itse olen ollut jo 8 kuukautta työtön, nyt sitten harjoittelijana, ja nolottaa kun joutuu kertomaan uusille työkavereille että olen työkkärin kautta harjoittelussa. Siis he ihmettelevät, että miksi siellä on uusi työntekijä, vaikka rekrytoinnista ei ole kerrottu mitään. Jotenkin sitten tuntuu, että jos en tiedä jotain tai teen jonkin virheen, niin sitten kaikki ajattelevat, että ihmekään, ettei tuolla ole töitä kun ei tuotakaan osaa.

Eikä tosiaan yksityiselämässä voi oikein mennä mihinkään, missä joutuisi tapaamaan uusia ihmisiä. Kaikki haluavat aina ensimmäisenä tietää, mitä teen. Ja jos mainitsee työttömyyden, niin tulee heti kyselyjä, että mistä olen hakenut ja olenhan hakenut siivoojaksi. Ja sitten joutuu nolona luettelemaan pitkän listan paikkoja, joihin minua ei ole otettu. Ja sen toisen osapuolen silmistä näkee, miten kunnioitus laskee. Noissa tilanteissa melkein ymmärrän niitä, jotka sanovat, etteivät edes hae töitä tosissaan... toisaalta itse on pakko vain hakea, koska ei kukaan muukaan tule minua elättämään, eivätkä säästötkään loputtomiin enää riitä.

Kuulostaa niin tutulta että pääsi melkein itku :( Oon itsekin tuota työkokeilua harkinnut koska en vaan halua olla koko elämää työtön ja mitään esim. opiskelualaa kohtaan en tunne suurta intohimoa. Numerotkaan ei ole parhaimmasta päästä. En vaan tiedä miten kehtaisin sanoa sitä työharjotteluakaan kellekään, vaikka tiedän että jotkut ihmiset varmasti arvostaiskin sitä. Sit on kuitenkin paljon niitä, jotka kelais että oon vaan jotenkin tosi onneton tapaus...

Ja itsekin oon alkanut melkein ymmärtää ihmisiä jotka ei edes hae töitä. Tuntuu niin toivottomalta hakea joku miljoona paikkaa per viikko kun sit saa odotella lähinnä niitä hylkäysviestejä. :/

- 7&8

Oon kans aivan lamaantunut eikä mulla oo edes sosiaalisia kontakteja.
Jos oisin jääny maalle, oisin pirteä.
Siellä on tekemistä!

Ei kannata käyttää tuollaisia termejä kuin "työtön". Se antaa jotenkin negatiivisen kuvan, vaikka ei ole mitään syytä kokea itseään arvottomammaksi ihmiseksi sen vuoksi, että ei ole juuri nyt palkkatöissä. Sillä ei oikeasti ole mitään väliä, jos sen ei anna itseä haitata. Nauti elämästä, ja keksi muita asioita mistä nautit, ja missä voit itseäsi kehittää. Opiskele kieliä/muuta sinua kiinnostavaa asiaa ja kehitä itseäsi. Tämä nyky-yhteiskunta on aika paska sen suhteen, että on antanut ihmisille sen kuvan, että vain palkkatyössä olevat ovat "arvokkaita". Se EI ole niin, ja harmittaa teidän puolesta johon se propaganda on iskenyt. Elämä on ELÄMÄÄ, ei vain työntekoa varten. Onnea kuitenkin työn etsintään, mutta muista, että se on vain yksi asia muiden joukossa! :)

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:08"]Olen 25-vuotias merkonomi, ja olin töissä pienessä yksityisyrityksessä, joka lopetti toimintansa keväällä ja samalla musta tuli työtön. Olen ollut siis 5kk työtön.

Uutta työtä on vaikea saada, koska saman alan töistä kilpailevat myös tradenomit ja yliopisto-opiskelijat.

Olen täysin taantunut työttömyyden takia. Saatan olla monta päivää kotona ja poistua vain kauppaan. Kaikki vaatii järkyttäviä ponnisteluja ja uuvun nopeasti (vaikken tee mitään)

Sosiaaliset suhteet kärsii, koska kotoa poistuminen on työlästä. Jätin kaverin grilli-istujaiset väliin, ja sinkkuna en deittaile enää, koska hävettää sanoa uusille tuttavuuksille, että olen työtön.

Kaikki tämä on kamalaa. Olen kuin sumussa ja off-tilassa.
[/quote]

Oot nuori, opiskele ammatti

Ap, nuo kertomasi oireet saattavat olla ihan oikeasti masennusoireita. Apua kannattaa hakea NYT. Masennus iskee ihan kaikenlaisiin ihmisiin, mutta sinulla on se vaara, että avun saaminen pitkittyy, koska et ole työterveyshuollon piirissä. Nyt yhteys esim tukinet.net tai muuhun vastaavaan tai sitten terveyskeskukseen, josta saat lähetteen psykiatrille. Enkä tarkoita, että alkaisit popsia pillereitä, vaan että sinun pitää saada keskusteluapua selvästikin. Älä jää yksin!

Terveisin työtön N39

Oon nukkunu kahdet päiväunet tänään.
Niin voimaton olo tuli.
Eilen sama.
Nukuin kolmet päikkärit.
11

Sairastuin vakavaan masennukseen lyhyen työttömyyden seurauksena. Älä vitkuttele vaan mene lääkäriin. Ihan taikaiskusta sain työpaikan eikä enää juuri ole masennusoireita. Usko tulevaisuuteen ja yritä saada irti vapaa-ajasta. Opiskelua ja sivussa vähän työnhakua?

Itsetunto pitäisi rakentua monelle asialle eikä olla riippuvainen siitä on työtä vai ei. Suomen suuri työttömyys on rakenteellista, sillä ei ole mitään tekemistä yksilön kanssa, se on politiikan aiheuttamaa.

Mutta jos tekemistä kaipaat, niin keksi joku vapaaehtoistyö, esim. eläintenhoito, vanhustenhoito tms. Sitä kautta  voisit saada niitä suhteitakin joilla voisi palkkatyö löytyä. Ei sitä vapaaehtoistyötä tarvitse joka päivä tehdä.

Kun olet ollut 6 vuotta työttömänä niin huomaat turtuneesi asian kanssa. Et voi sille mitään ettet ole enää suurinta huutoa työmarkkinoilla ja jäät paitsi kaikista paikoista mitä haet.
Et enää jaksa välittää masennuksesta, vaan olet täysin luopunut jo kaikesta.
Päivät on kaikki samanlaisia. Saat kuulla lauseen "Vähänkö oon sulle kateellinen, ku sulla on aikaa tehä mitä ikinä haluat!" Joo aikaahan mulla on vaikka muille jakaa, mut rahaa ei ole sitten yhtään.
Päivisins herään aamusta, syön aamupalan ja juon kahvin, sitten istun sohvalla ja pörrään netissä. Saatan siivota (jos jaksan), tiskata (jos jaksan), pyykätä (jaksan parhaiten nykyisin).
Joskus saatan soitella kaverille tai isälleni. Sit oottelen vain iltaa, jotta pääsen nukkumaan ja edes hetkeksi tekemään jotain tärkeää.
Jokainen päivä menee samalla kaavalla. Ei muutoksia, ei mitään. Joskus jos saan auton käyttööni niin pääsen vähän edes liikkumaan. Yksin senkin joudun tekemään.

Tässä siis tää mun tarinani osittaisena. Ap, tilanteesi on vielä loistava! Mulla, se on menetetty jo...Olen vuosia yrittäny miettiä, mikä olisi ala jolla olisi töitä ja mikle kannattaisi kouluttautua. Allergiat ja tukiranka ongelmat pudottelee myös tiettyjä aloja pois ja on muutamia aloja joille en mene enää ikinä.

Sama juttu. Lisäksi masentaa se, miten edellinen työsuhteeni päättyi. Se kyormittaa ja kaihertaa mieltä ja vetää itsetunnon miinukselle. Vuoden aikana olen tehnyt varmaan satoja hakemuksia ja neljästi MELKEIN saanut paikan. Opiskelupaikka jäi kolmen pisteen päähän. Pakkohan jonkun on joskus tärpätä. En vaan jaksaisi aina uudestaan laittaa kaikkea peliin, luottaa itseeni, toivoa - ja pettyä.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:49"]

Itsekin häpeän "työttömyyttäni", vaikka olen opiskelija. En saanut kesätöitä ja tunnen oloni täysin epäonnistuneeksi. Pelkään, että valmistun työttömäksi, sillä nuoret saavat nykyään töitä lähinnä suhteilla, tai sitten runsaan kokemuksen ansiosta. Minulla ei ole kumpaakaan.

[/quote] Itsekin aikoinaan valmistuttani ammattiini, olin heti kärkeen työttömänä kesätöiden jälkeen, mutta pääsin sittemin kurssille, ja harjoitteluun. Sitten hain itse työpaikkoja, ja pääsinkin aina väliaikaisiin töihin, mutta ne eivät olleet vakituisia työpaikkoja.  Sivusta vaan tein huomion, että ystävistäni he, jotka saivat työpaikan, saivatkin sen paikkansa hyvillä suhdetoiminnoilla, esim. eräskin ystäväni sai työpaikkansa isänsä sukulaissuhteen myötäillessä työnantajan esimiestä.  Itse hankin työpaikkani itse. Yhden työpaikan olisin saanut ilmiselkeästi suhteilla, mutta olin jo toisessa paikassa siihen aikaan, ja en mennyt, vaikkakin näin jälkeenpäin ajateltuna se olisikin saattanut olla viisasta mennä. Toisaalta olen saanut kokea monenlaisissa työpaikoissa eripituisia sijaisuuksia ja usein samoillakin työnantajillakin, joten en kadu, vaikka olenkin tälläkin hetkellä virallisesti työtön, mutta puolikuntoinen sellainen ja ikääntynyt.

Ruotsissa työttömästä henkilöstä käytetään yleisesti nimitystä "arbetssökande" eli työnhakija. Hyvin harvoin missään, jos ihminen esittäytyy, niin sanotaan, että on "arbetslös" eli työtön. Ehkä Suomessakin voisi käyttää nimitystä työnhakija? Olisi edes vähän positiivisempi ilmaus.