Lue keskustelun säännöt.
Miehen kyky kokea empatiaa???
25.08.2015 |
Onko sitä? Näin juuri toisen ketjun, jonka aloittaja puhui pahasta olostaan.
Meillä on liitossa kaikki kohtuu ok, mutta mieheni ei kestä yhtään sitä, jos en ole aina iloisella tuulella. Tai siltä se ainakin tuntuu.
Onko tämä empatiakyvyttömyys joku miehinen ominaisuus? Joku mikä on pelastanut ne luolamiehet aikanaan ja geeniperintönä sitten lähes joka miehessä mukana?
Kommentit (29)
Tämähän on näitä vääriä mielikuvia ja valheita, stereotypioita jotka ei pidä paikkaansa. Normaali mies:
Tutkimuksen mukaan miehet ovat naisia tunteellisempia, mutta vähättelevät tunteitaan naisia herkemmin.
- Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että miehet tuntevat aivan yhtä vahvasti kuin naiset, ja joskus jopa voimakkaammin, mutta ovat vähemmän halukkaita ilmaisemaan tunteitaan avoimesti, yhteiskunnan heille asettamien odotusten vuoksi, neuropsykologi David Lewis
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014062418435730_lz.shtml
Mutta kun niin moni haluaa uskoa miehistä vaikka mitä, ei väliä onko niillä uskomuksilla todellisuuspohjaa, sentakia stereotypiat ja valheet jatkavat elämistään ihmisten mielessä. Luulen myös, että se marginaalijoukko psykopaatteja, narsisteja ja muita sekopäämiehiä on auttanut pilaamaan enemmistön miesten maineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse koskaan aiemmin törmännyt tähän "stereotypiaan" näin voimakkaasti, kuin nykyisen mieheni kanssa. Ja mies on saanut minut jo epäilemään kaikkia aiempiakin suhteitani.
Että "Eihän kukaan ole voinut sun kaltaistas kestää, joka haluu puhua joka asiasta". Ja "Ootko varma että exäskään kesti sua?" (minä olin se, joka tein eron).
Mies on jopa lähettänyt exälleni tekstarin, jossa kysyi, että "Onko Xxxx (nimeni) aina ollut näin yliherkkä?". Exäni ei vastannut mitään, koska pitää miestäni kovana & kylmänä tyyppinä, joka ei ymmärrä herkkyydestä mitään.
Mulla nyt vaan päässä sotii, että mikseivät ne hyvät puolet voi koskaan löytyä yhdestä ihmisestä? Että pitää kestää empatiakyvyn puutetta, jos haluaa miehen olevan miehekkään jämäkkä ja määrätietoinen?
En haluaisi uskoa tuohon.
Ap
Väitän, että jotkut miehet eivät osaa näyttää tunteitaan vaikka tuntisivat ties mitä, se on myös yksi näistä sukupuolten rooliodotuksista, kun lapsesta asti miehiä kehoitetaan tukahduttamaan tunteensa voi miehestä kasvaa tuollaisessa ilmapiirissä tunnevammainen joka tukahduttaa kaikki tunteensa, siitä tulee tapa.
Oikean naisen kanssa näitä lukkoja voi aueta, kun on naisen kanssa johon luottaa. Ainakin oma lapsuus oli täynnä tätä ole mies ja miehet ei itke, kaikki padotaan sisään skeidaa, ympäristö täynnä samanlaisia miehiä. Ei ihme, jos joistakin tulee tunnevammaisia, kun heidät on niin kasvatettu.
M35v
Vai onko vain niin, että olen mennyt valitsemaan tällä kertaa väärin jollakin tapaa "ylimiehekkään" miehen?
Mietin tätä, kun näen että mies käyttää nimimerkkinään useilla sivustoilla ytimekästä "TheMan" - nimimerkkiä, tai jotain sen väännöstä ja puhuu itse olevansa "luolamies" ja "äijä".
Olisko pitänyt vaan paeta, kun tuon nimimerkin bongasin? Nyt se nimittäin tuntuu todella naurettavalta.
Ap
Mun miehelläni todettiin hiljattain ihan psykologisissa testeissa empatiakyvyttömyyttä ja omien tunteidensakin ymmärtämättömyyttä. Psykopaatti ei sentään ole, mutta paljon lähempänä sitä kuin normaalia ihmistä. Mies ei kertakaikkisesti ymmärrä sitä, että että olen vaikka jonkun asian takia pahalla tuulella tai surullinen. Kyselee myös usein, että millä tuulella olen koska ei osaa päätellä asiaa jos en suoraan näytä tunteita. Ei myöskään reagoi esim. mielipahaani ennen kuin itken, koska ei vain kertakaikkisesti tiedä että pitäisi reagoida ja lohduttaa ei osaa yhtään mitenkään tai puhua tunteista muutenkaan, yhtä abstrakteja asioita hänelle kuin minulle vaikkapa hiukkasfysiikka. Käyttäytyy joskus todella kylmästi ja jopa julmastikin tajuamatta itse koko asiaa, selitettäessä vasta pyytää anteeksi, jos uskoo asian. Että jipii.. No, helppohan sitä on ymmärtää kun ei toinen tee ilkeyttänsä ja on muuten niin ihana, mutta joskus on niin kovin raskasta ja kun on pakko käsitellä miehen tunteita tämän puolesta ja selittää hänelle omaa käytöstänsäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehän tuo ole empatiakyvyttömyyttä. Empatiakyky on kykyä ymmärtää toisen tunteita. Ei toisen tunteista tarvitse pitää, vaikka ymmärtäisikin, miksi ne syntyvät. Toisen tunteita voi silti pitää sopimattomina, kohtuuttomina, epärakentavina tai hankalina.
Sekoitat keskenään empatian ja sympatian. Sympatia on toisen tunteisiin osallistumista, niiden myötäkokemista. Jos mies ei tunne surua, kun sinä tunnet surua, häneltä voi sanoa puuttuvan sympatiaa tuossa tilanteessa. Sekään ei ole välttämättä mikään ongelma.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:58"]
Ehän tuo ole empatiakyvyttömyyttä. Empatiakyky on kykyä ymmärtää toisen tunteita. Ei toisen tunteista tarvitse pitää, vaikka ymmärtäisikin, miksi ne syntyvät. Toisen tunteita voi silti pitää sopimattomina, kohtuuttomina, epärakentavina tai hankalina.
Sekoitat keskenään empatian ja sympatian. Sympatia on toisen tunteisiin osallistumista, niiden myötäkokemista. Jos mies ei tunne surua, kun sinä tunnet surua, häneltä voi sanoa puuttuvan sympatiaa tuossa tilanteessa. Sekään ei ole välttämättä mikään ongelma.
[/quote]Totta. Aloittaja taitaa tarkoittaa, että hän ei saa mieheltään emotionaalista tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen kuinka huvittavaa oli, kun eräs mies kerran suuttui etten osannut tukea häntä "tarpeeksi hyvin" eräässä asiassa, vaikka itse ei edes yrittänyt näyttää hitustakaan empatiaa koskaan.
Mutta tosiaan, ihmisiä on erilaisia. Itse olen varsin empaattinen, mutta aika huono näyttämään sitä ja sitten taas tunnen miehiä jotka ovat empaattisia ja osaavat tukea muita ihmisiä. Sulle on siis ilmeisesti osunut kohdalle tietynlaisia miehiä.
Jossain kasvatuskeskustelussa ruotsalainen näiden asioiden parissa työskentelevä sanoi osuvasti, että suomalaisista miehistä kasvatetaan sotilaita, se hänellä kuulema pisti silmään suomalaisessa kasvatuskulttuurissa eniten. Toki sukupolvi sukupolvelta ollaan menty inhimillesmpään suuntaan myös poikien kohdalla, mutta minusta tuo oli aika osuvasti sanottu tältä ruotsalaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos M35v. Tuo osuu hyvin oman mieheni kasvatukseen kohdilleen. Miehellä on isä, joka on hyvin ehdoton ja joka on opettanut hänelle tietynlaista kovuutta kuulemma lapsuudesta lähtien.
Pojan kuollut lemmikkikin kaiveltiin tarkoituksella yliajeltuna raatona esiin pojan nähtäväksi ja isä testasi, että "Kestätkö tuon näyn kuin mies?"
Mieheni kuitenkin väittää kovasti itkevänsä usein. Kun sitten kysyn, että mitä itket, on vastaus aina jotakin oman aseman menettämiseen liittyvää, rahan menttämiseen liittyvää, materiaan liittyvää tms.
Itse näen ihmiset ja inhimillisyyden niin paljon materiaa tärkeämpänä, että jään aina ihmettelemään moista.
Mies siis voi vaikka ääneen itkeä sitä, että "Viime viikollakin ne naapurin samperin kakarat rikkoi mun autosta tuulilasin", tai "Nyt ne heitteli illalla pikkukiviä talon seinään, v**** kun mulla on niin huono tuuri". Ja pyytää sitten huomaamaan omat kyyneleensä ja lohduttamaan.
Entäs ne ihan oikeat "ongelmat"? Noin niin kun parisuhderintamalla vaikka? Että onko meillä kaikki hyvin? Kuulemmeko ja kuuntelemmeko toisiamme? Tunnemmeko toisemme?
Mutta ei, auto- ja talovahingot ovat ne oikeasti suuret jutut miehelle.
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:46"]
En ole itse koskaan aiemmin törmännyt tähän "stereotypiaan" näin voimakkaasti, kuin nykyisen mieheni kanssa. Ja mies on saanut minut jo epäilemään kaikkia aiempiakin suhteitani.
Että "Eihän kukaan ole voinut sun kaltaistas kestää, joka haluu puhua joka asiasta". Ja "Ootko varma että exäskään kesti sua?" (minä olin se, joka tein eron).
Mies on jopa lähettänyt exälleni tekstarin, jossa kysyi, että "Onko Xxxx (nimeni) aina ollut näin yliherkkä?". Exäni ei vastannut mitään, koska pitää miestäni kovana & kylmänä tyyppinä, joka ei ymmärrä herkkyydestä mitään.
Mulla nyt vaan päässä sotii, että mikseivät ne hyvät puolet voi koskaan löytyä yhdestä ihmisestä? Että pitää kestää empatiakyvyn puutetta, jos haluaa miehen olevan miehekkään jämäkkä ja määrätietoinen?
En haluaisi uskoa tuohon.
Ap
[/quote]
Jos exäsikin pitää miestäsi kylmänä ja kovana, ehkä hän on sitä. Turha sun on epäillä aiempia suhteita, vaikuttaa siltä että exäsi on herkkä, nykyinen ei. Jos sulle on tärkeää puhua asioista ja olet empaattinen, pidemmän päälle tuon nykyisen kanssa elo voi käydä vaikeaksi. Lisäksi nykyinen on näemmä niitä yleistäjätyyppejä, jos hänestä mies ei voi kestää puhumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:58"]Ehän tuo ole empatiakyvyttömyyttä. Empatiakyky on kykyä ymmärtää toisen tunteita. Ei toisen tunteista tarvitse pitää, vaikka ymmärtäisikin, miksi ne syntyvät. Toisen tunteita voi silti pitää sopimattomina, kohtuuttomina, epärakentavina tai hankalina.
Sekoitat keskenään empatian ja sympatian. Sympatia on toisen tunteisiin osallistumista, niiden myötäkokemista. Jos mies ei tunne surua, kun sinä tunnet surua, häneltä voi sanoa puuttuvan sympatiaa tuossa tilanteessa. Sekään ei ole välttämättä mikään ongelma.
[/quote]
Näin. Sympatia on joskus sellaista itsensä säälimistä( kauheeta jos mulle kävis noin).
Empatia on toisen ymmärtämistä . Voi ymmärtää miksi joku vaikka tappoi toisen, ei silti tietenkään hyväksy itse tekoa.
Eksäni oli itkeskelyyn ja voimakkaisiin negativiin tunteisiin taipuvainen ihminen. Hänelle luonteva tapa käsitellä tunteita oli vyöryttää niitä muiden, etenkin kumppaneidensa hartioille. Itse en taas halua puhua asioista, ennen kuin olen tehnyt itsekseni jonkinlaisen suunnitelman ongelman ratkaisemiseksi. Ymmärsin kyllä hyvin, miksi eksäni angstaili ja itki, mutta en arvostanut tuota piirrettä hänessä. Se teki yhteisestä elämisestä ja kodin ilmapiiristä hyvin raskaan. Olen erityisen herkkä ihminen, ja eksäni ahdistuskohtaus saattoi aiheuttaa minussakin koko päivän kestävää ahdistusta. Lohdutin mutta itselleni jäi paha olo. Lopulta en estänyt tuota jatkuvaa kuormitusta ja muutin pois. Nykyisessä suhteessani meno on paljon seesteisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:46"]
En ole itse koskaan aiemmin törmännyt tähän "stereotypiaan" näin voimakkaasti, kuin nykyisen mieheni kanssa. Ja mies on saanut minut jo epäilemään kaikkia aiempiakin suhteitani.
Että "Eihän kukaan ole voinut sun kaltaistas kestää, joka haluu puhua joka asiasta". Ja "Ootko varma että exäskään kesti sua?" (minä olin se, joka tein eron).
Mies on jopa lähettänyt exälleni tekstarin, jossa kysyi, että "Onko Xxxx (nimeni) aina ollut näin yliherkkä?". Exäni ei vastannut mitään, koska pitää miestäni kovana & kylmänä tyyppinä, joka ei ymmärrä herkkyydestä mitään.
Mulla nyt vaan päässä sotii, että mikseivät ne hyvät puolet voi koskaan löytyä yhdestä ihmisestä? Että pitää kestää empatiakyvyn puutetta, jos haluaa miehen olevan miehekkään jämäkkä ja määrätietoinen?
En haluaisi uskoa tuohon.
Ap
[/quote]
Jos exäsikin pitää miestäsi kylmänä ja kovana, ehkä hän on sitä. Turha sun on epäillä aiempia suhteita, vaikuttaa siltä että exäsi on herkkä, nykyinen ei. Jos sulle on tärkeää puhua asioista ja olet empaattinen, pidemmän päälle tuon nykyisen kanssa elo voi käydä vaikeaksi. Lisäksi nykyinen on näemmä niitä yleistäjätyyppejä, jos hänestä mies ei voi kestää puhumista.
[/quote]Minä olen herkkä, ja muiden negatiiviset tunteet vaikuttavat minuun voimakkaasti. Siksi kestänkin niitä läheisissä suhteissa vain tietyn määrän. -17
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:05"]
Kiitos M35v. Tuo osuu hyvin oman mieheni kasvatukseen kohdilleen. Miehellä on isä, joka on hyvin ehdoton ja joka on opettanut hänelle tietynlaista kovuutta kuulemma lapsuudesta lähtien.
Pojan kuollut lemmikkikin kaiveltiin tarkoituksella yliajeltuna raatona esiin pojan nähtäväksi ja isä testasi, että "Kestätkö tuon näyn kuin mies?"
Mieheni kuitenkin väittää kovasti itkevänsä usein. Kun sitten kysyn, että mitä itket, on vastaus aina jotakin oman aseman menettämiseen liittyvää, rahan menttämiseen liittyvää, materiaan liittyvää tms.
Itse näen ihmiset ja inhimillisyyden niin paljon materiaa tärkeämpänä, että jään aina ihmettelemään moista.
Mies siis voi vaikka ääneen itkeä sitä, että "Viime viikollakin ne naapurin samperin kakarat rikkoi mun autosta tuulilasin", tai "Nyt ne heitteli illalla pikkukiviä talon seinään, v**** kun mulla on niin huono tuuri". Ja pyytää sitten huomaamaan omat kyyneleensä ja lohduttamaan.
Entäs ne ihan oikeat "ongelmat"? Noin niin kun parisuhderintamalla vaikka? Että onko meillä kaikki hyvin? Kuulemmeko ja kuuntelemmeko toisiamme? Tunnemmeko toisemme?
Mutta ei, auto- ja talovahingot ovat ne oikeasti suuret jutut miehelle.
Ap
[/quote]Sinun miehelle ilmeisesti nuo on kovia paikkoja, mutta jos nyt yhtään omaa kaveripiiriä ja itseä miettii, niin kyllä suurimmat surun aiheet on minulla ja muilla olleet jotain ihan muuta kuin autosta hajonut tuulilasi tai muuta vastaavaa.
Kuulostaa kyllä aika omituiselta mieheltä jos minulta kysytään.
M35v
Mutta eikö se kuitenkin ole nimenomaan empatiakykyä, kun osaa ymmärtää toisen tunnereaktioita ja suhtautua niihin sen vuoksi kunnioittavasti ja esim. lohduttavasti, vaikka ei niistä reaktioina niin pitäisikään?
Kuka meistä nimittäin nyt niin onnesta on kiljumassa aina, kun kumppani puhkeaa johonkin valitusvirteen oman päivänsä tapahtumista, mutta osaa silti olla läsnä, kuunnella ja lohduttaa aidosti (vaikkei sinänsä ns. negatiivisista tunteidenpurkauksista niin välittäisi)?
Näin minä ainakin asian koen. Sympatiaa en niinkään tarvitse, sillä ei miehen tarvitse puhjeta itkuun, jos minä olen surullinen. Riittää, jos hän edes näyttäisi kuuntelevan ja yrittäisi keskustella vaikeistakin asioista, vaikkei aina osaisi.
Parempihan se niin on, että yksi kerrallaan on parisuhteessa sen lohduttajan asemassa, eivätkä molemmat kaadu alta saman hetken tullen.
Ap
Vai olenkos minäkin nyt sitten tällä logiikalla yhtä empatiakyvytön kuin mieheni, kun en osaa aina nähdä noiden materiavahinkojen karmeutta? Yritän kyllä silti aina lohduttaa häntä.
Tuntuu niin inhimilliseltä, kun mies joskus näyttää itkien tunteitaan. Olen vain niin pettynyt kuulemaan itkujen syitä, kun oikeasti aina luulen, että nyt on miehen elämässä tapahtunut jotakin pysäyttävää: että mies on vihdoin löytänyt tien omaan tunnemaailmaansa ja voin olla osa sitä maailmaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:14"]
Mutta eikö se kuitenkin ole nimenomaan empatiakykyä, kun osaa ymmärtää toisen tunnereaktioita ja suhtautua niihin sen vuoksi kunnioittavasti ja esim. lohduttavasti, vaikka ei niistä reaktioina niin pitäisikään?
[/quote]Suhtaudutko sinä kunnioittavasti ja lohduttavasti kaikkiin ilmiöihin, joita ymmärrät? Minä en ainakaan. Niin kuin tuossa yllä sanotaan, tunteet voivat olla täysin perusteettomia, tuhoisia, tilanteen kannalta aivan väärin mitoitettua ja mitä vielä. Tunteet ovat mielen tuotteita ihan samalla tavalla kuin ajatuksetkin, ja kuten ajatuksia, kaikkia tunteita ei voi tai kannata myötäillä. -17
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:20"]
Vai olenkos minäkin nyt sitten tällä logiikalla yhtä empatiakyvytön kuin mieheni, kun en osaa aina nähdä noiden materiavahinkojen karmeutta?
[/quote]Määritelmällisesti. -17
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:08"]
Mullakin oli niin, että exän kanssa en olisi jaksanut tukea häntä koko ajan, kun välillä tuntui että koko ajan ex tarvitsi jotakin. Halusi ihan loputtomasti puhua ja puhua ja puhua.
Nyt mulla on sitten mies, joka haluaisi joka päivälle vaan aurinkoa ja hip heijaa -olotilaa. Oma olotilani taas lähentelee jo epätoivoa, kun en saa mitään vastakaikua ns. syvällisemmille ajatuksille ja olotiloilleni. Nyt minusta on tullut se "puheen kerjääjä"...
[/quote]
Sittehän sinä osaat nyt hyvin eläytyä nykyisen kumppanin ajatusmaailmaan, kun olit itse samanlainen, ehkä jopa vetää niistä naruista joihin olisit itse reagoinut?