Huomenna on lapsen toka puheterapeuttikäynti, harmittaa :-(

Aluksi minäkin vähän oudoksuin, mutta nyt olen tyytyväinen. Se on yllättänyt, että puheterapia ei tarkoita pelkkää kirjainten ääntämisen harjoittelemista, vaan se on ollut pääasiassa vuorovaikutustaitojen, itsensä ilmaisemisen ja myös lauserakenteiden opettelua, ja tavallaan myös keskittymisen. Olisi hyvää harjoitusta oikeastaan kenelle tahansa lapselle.

Eikä aina silloinkaan jos tarvetta olisi. Tietysti ideaalitilanteessa lapsi ei tarvitsisi mitään erityistukea, mutta silloin kun tarvitsee niin siitä valittaminen tyyliin: tyhmä terapeutti tekee lapsesta vammaisen, on todellakin typerää

Mutta kun sitä ei voi itse päättää... jokainen varmaan toivoo lapsestaan

tervettä, kaunista ja viisasta, mutta aina ei niin käy.

Silloin ei auta kuin hyväksyä tilanne ja toimia lapsen parhaaksi.



Puheterapia on vielä aika pieni juttu.

Siellä koulussa ei sitten opi kun ei osaa ottaa ohjeita vastaan, pahimmassa tapauksessa oppii inhoamaan koulua ja häiritsee muita? Päiväkoti on kuitenkin niin erilainen ympäristö kuin koti, toimitaan ryhmässä, on ihan ymmärrettävää että siinä ympäristössä saattaa tulla esiin ongelmia joita kotona ei huomaa. Kaiken oppimisen paras alusta on halu oppia, niin myös terapiassa. Teet hallaa lapsellesi asenteellasi, hän on ilmeisesti oppinut negatiivisen suhtautumisen sinulta jos yhdessä siellä itkette. Ja vammaiseksi häntä ei ole varmasti leimannut kukaan muu kuin sinä itse.

Hän on kehitysvammainen joka tarvitsee puhe- ja toimintaterapiaa. Päällepäin hänestä ei mitään erikoista, mutta puhetta ei tule eli siitä tietää missä mennään.

Olen niin yrittänyt opettaa hänelle että hän on aivan yhtä hyvä kuin muutkin ja kaikki sukulaisemme ja ystävämme rakastavat lastamme vilpittömästi.

Perheessämme on kaksi muutakin lasta ja kaikki he ovat samalla viivalla, samat oikeudet ja velvollisuudet. Olemme yrittäneet opettaa heille kaikille hyvän itsetunnon.



Mutta tällaisten ihmisten kommentit ovat kuin märkä rätti päin kasvoja. Ulkopuolisten silmissä kehitysvammainen lapsi on todellakin " vammainen, kummajainen" , joka ei olisi mukamas yhtä hyvä kuin normaali lapsi.



Surullista. Julmaa.

Jos itseäni ajattelen, kävin lapsena puheterapeutilla ässävian vuoksi, nuorena kävin jollain koulupsykologilla pari kertaa puhumassa ties mistä syystä, ja samaa rataa on jatkunut sittemmin. Ja silti luen itseni " normaalin" kirjoihin, ja niin myös muut lukevat.



Nykyisin onneksi lasten erityistuen tarve huomataan ja siihen puututaan, ennen vanhaan lapsi lähinnä leimattiin häiriköksi tai hieman vähälahjaiseksi, ja jätettiin oman onnensa nojaan.

En mä ottanut naurulla vastaan mun vammaisen lapsen syntymää, vaikka hänet hyväksyinkin. Suuri suru se oli. Enkä ottanut ilolla vastaan lähetettä, kun esikoinen haluttiin laittaa terapiaan. Mun mielestä hän oli ihan normaali, muiden mielestä ei vaan tarpeeksi. Asia pitää vaan hyväksyä ja toivoa, että ei tule mitään ns. leimaa otsaan, joka seuraa aina ja joka paikassa ns. ammattilaisten (esim. opet) keskuudessa.

Vierailija:

En mä ottanut naurulla vastaan mun vammaisen lapsen syntymää, vaikka hänet hyväksyinkin. Suuri suru se oli. Enkä ottanut ilolla vastaan lähetettä, kun esikoinen haluttiin laittaa terapiaan. Mun mielestä hän oli ihan normaali, muiden mielestä ei vaan tarpeeksi. Asia pitää vaan hyväksyä ja toivoa, että ei tule mitään ns. leimaa otsaan, joka seuraa aina ja joka paikassa ns. ammattilaisten (esim. opet) keskuudessa.

huh huh. ihan hiki tuli, kuin luin kirjoituksesi. voiko tänä päivänä kukaan olla noin tyhmä.

sanopa tua asiasi puheterapeutille, niin varmaan katsoo varmaan sua tosi pitkään.

lapset joilla on puheenkehityksessä ongelmia käyvät puheterapeutilla.

itselläni 2 lasta. toisella on kehitysvamma ja toinen tosi etevä poika, jolla hidas puheenkehitys. kummatkin käyvät puheterapeutilla.

Kotona emme huomanneet esim. lapsen keskittymiskyvyn puutetta ja häiriintymisalttiutta ryhmässä. Päiväkodissa se rekisteröitiin, ja asiaan puututtiin. Pidin sitä itse aluksi turhana vainoamisena, mutta sitten usemmassa ryhmätilanteessa näin omin silmin, että ammattilaiset olivat oikeassa ja he osaavat erottaa tällaiset ongelmat.

Vierailija:

Päiväkoti on kuitenkin niin erilainen ympäristö kuin koti, toimitaan ryhmässä, on ihan ymmärrettävää että siinä ympäristössä saattaa tulla esiin ongelmia joita kotona ei huomaa.

Vierailija:

Kotona emme huomanneet esim. lapsen keskittymiskyvyn puutetta ja häiriintymisalttiutta ryhmässä. Päiväkodissa se rekisteröitiin, ja asiaan puututtiin. Pidin sitä itse aluksi turhana vainoamisena, mutta sitten usemmassa ryhmätilanteessa näin omin silmin, että ammattilaiset olivat oikeassa ja he osaavat erottaa tällaiset ongelmat.

Vierailija:

Päiväkoti on kuitenkin niin erilainen ympäristö kuin koti, toimitaan ryhmässä, on ihan ymmärrettävää että siinä ympäristössä saattaa tulla esiin ongelmia joita kotona ei huomaa.

Ryhmässä on hälinää, joka vaikeuttaa keskittymistä. Ryhmässä annetaan yleiset ohjeet, kaikki ei ohjata kädestä pitäen.



Dysfasia -lapsi saattaa tarvita ohjeet niin, että häntä katsotaan tiiviisti silmiin ja painotetaan asioita lyhyin lausein ja yksi ohje kerrallaan. Kyllä lasten kanssa työtätekevä näkee, jos normaalit ohjeeet eivät mene perille.

Lapsi ei reagoi tähän puheterapiaan vaan sinun suhtautumiseesi.

Lapselle ei kuulu näyttää omia pelkojaan/ennakkoluulojaan tuolla tavoin.



Oletko nähnyt miten lapsesi käyttäytyy ryhmässä? Menepä joskus seuraamaan, niin saatat huomata, että päiväkodissa ollaan oikeassa.

Jos taas ovat väärässä, niin hyvä juttu, että tuli tutkittua.



rauhoituppa hyvä ihminen, ei ole mistään elämää suuremmasta kyse!!!!

Vierailija:

Ryhmässä on hälinää, joka vaikeuttaa keskittymistä. Ryhmässä annetaan yleiset ohjeet, kaikki ei ohjata kädestä pitäen.

Dysfasia -lapsi saattaa tarvita ohjeet niin, että häntä katsotaan tiiviisti silmiin ja painotetaan asioita lyhyin lausein ja yksi ohje kerrallaan. Kyllä lasten kanssa työtätekevä näkee, jos normaalit ohjeeet eivät mene perille.

tynyt siellä mihinkään ammattilaisten toimesta, niin ei kyllä järin mahtavaa tuokaan työ ole. Ei ainakaan ole aikaa opastaa ja ohjata lasta.

Vierailija:

Joo mutta lastentarhanope näkee.

Nuo isot ryhmät taas eivät johdu lastentarhanopeista vaan kunnan politiikasta.

Ja lapsi voi olla kehittymättä/tai jopa mennä takapakkia, jos ei ymmärrä kuulemaansa. Tästähän juuri onkin kyse!!!

Miksi siitä pitää tehdä niin paha paikka? Eikö ole hyvä että lapsi saa apua?

Vierailija:

Miksi siitä pitää tehdä niin paha paikka? Eikö ole hyvä että lapsi saa apua?

Vanhempainvartit kuuluu aina asiaan. Niihin on pakko löytyä aikaa. Mutta suuret ryhmät ovat hankalia käsitellä, varsinkin jos siellä on lapsia, joilla saattaisi olla ongelmia, mutta joihin ei saada apua, kun vanhemmat eivät halua myöntää!!!!!



Onko sun lapsella nyt sellainen diagnoosi, jota et hyväksy? Oletko ap?

" Ja nyt sitten lapsi on leimattu jotenkin vajavaiseksi loppuelämäkseen.



Lapsi on nyt viisivuotias.



ap "



Anteeksi, sanon nyt rumasti, mutta kyllä tässä vajavainen on alkuperäinen kirjoittaja!!!!



Käsitätkö ollenkaan mitä päästät suustasi? Et halua apua lapsellesi ja HÄPEÄT ja ITKET sitä että hänelle tarjotaan terapiaa?

Kieltäydy terapiasta, sinulla on siihen oikeus. Jonossa on paljon lapsia jotka mielihyvin tulevat lapsesi tilalle.

Ja jos lapsesi sitten koulussa itkee mahdollisia oppimisvaikeuksia, kerro hänelle ettet halunnut lapsesi saavan ongelmiin apua, ettei hän vaan leimautuisi VAJAVAISEKSI!!!



Mene itseesi, ihminen.



ps. En minäkään huomannut aluksi ettei lapseni ymmärrä puhetta. Tarhasta sanoivat ja oikeassa olivat. Kuntoutuksen avulla on nyt kuitenkin lähes ikätasollaan.