Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen kateellinen miehelleni..

Vierailija
24.08.2015 |

Olen aina ollut hoikka ja pitkä nainen (17v). Noin 171cm/52kg. Joten koskaan ei ole ollut tarvetta/halua urheilla tai treenata.
Nyt se on kuitenkin noussut ongelmaksi, itsetunto romahtaa vähän väliä kun huomaa ettei sitä jaksa tehdä paljoo mitään..
Maksimissaan jaksan hölkätä 200m ja punnerruksia tulee tasan 3..
Välillä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja käynyt lenkillä tai treenannut kotona.
Into kuitenkin lopahtaa siihen kun mieheni -täydellisine sixpackkeineen ja muutenkin lihaksikkaalla kropalla - ryhtyy mukaan.
Päätimme käydä lenkillä yhdessä, mieheni olisi jaksanut hölkätä/juosta koko matkan mutta minä väsähdin jo alkumetreillä...
Tulee niiiiiin paha mieli kun ei pysy toisen perässä vaikka olisi todella mukava juosta ja treenata yhdessä...
En tiedä mitä tehdä.. :(

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
24.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Treeniä, ei siinä muu auta.

Vierailija
2/5 |
25.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä ole kateellinen vaan näytä sille !
Älä sorru vähättelyyn tai itsesääliin ! Sillä et pääse mihinkään, päinvastoin.

Nyt vaan treenaamaan ja olet pian miehesi rinnalla.

Tsemppiä !http://rakkauttarahalla.wordpress.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
25.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos se nyt on se tärkeä asia. Niin eikun harjoittelmaan ja kuntoilemaan. Kyllä se kunto siitä nousee ajan kanssa.

Vierailija
4/5 |
25.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei naisen varsinaisesti "kuulukaan" pärjätä miehelle liikunnassa. Vertaa itseäsi toisiin naisiin.

 

-Mies 29v + 1v-

Vierailija
5/5 |
25.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alat kuntoilemaan oman jaksamisesi mukaan tietenkin. Et tietenkään voi olla yhtä hyvässä kunnossa kuin miehesi jos et ole koskaan liikkunut, ja tosiaan ei muutenkaan ainakaan hyväkuntoiseen mieheen pidä verrata! Älä sen miehen kanssa liiku vaan jonkun samankuntoisen tai sitten yksiksesi. Eihän tossa muuta ratkaisua ole. (Mäkin aloin liikkua vasta kun olin lihonut, vaikka oikeastihan se liikunta olisi siitä hyvä juttu että mahdollisesti elää pitempään ja terveempänä..) Hyväksy nyt vaan nykytilanne ilman itkua ja itsesääliä.