Mitä tehdä, kun persoonallisuushäiriö haittaa elämää?
Helppo huutaa että terapiaan, mutta olen sellaisissa juossut nuoruuteni ja koko touhuun pettynyt. En oikein tiedä mitä tekisin ja nytkin on ihmissuhde kariutumassa tämän pinnalle nousseen ongelman takia. Pitääkö se vain elellä yksikseen.
Kommentit (6)
Tällä pärjää jo aika hyvin: kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Se tulee aina haittaa jonkin verran, koska niistä ei pääse ikinä eroon millään lääkkeellä tai terapialla. Hyötyä niistä tietysti on. Pitää hyväksyä itsensä ja toivottavasti muutkin ihmiset oppisivat ymmärtää enemmän toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällä pärjää jo aika hyvin: kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Moni on julma itseään kohtaan.
Tuo neuvo sopii vain mieleltään tasapainoisille.
Ei yksin eläminen oo huono ratkaisu, voi ottaa vaikka lemmikin seuraksi. Parisuhde on yleensä aina niin paljon kiinteämpi kuin ystävyys suhde, että ongelmat korostuu siinä, kun joka päivä se oma sairaus tuo haasteita, eikä kumppani tietenkään voi elää sen mukaan miltä susta tänään tuntuu.
Itsellä on mennyt kaikki ihmissuhteet tuon takia. Olen ystävällinen ja avulias kaikille hyvänä päivänä. Huonona päivänä taas olen äksy ja hermostun vähän joka asiasta. Silloin sanon pahasti kaikille eikä auta vaikka tiedostan ongelman ja yritän välttää sitä. Pahasti sanominen vaan tulee jostain ja sanon pahasti, se vaan tulee jostakin. Olenkin tullut siihen johtopäätökseen että on parempi että elän yksin. Ei kannata ruveta minkäänlaiseen ihmisuhteeseen, edes kaveri sellaiseen kun pieleen menee joka tapauksessa. Vuosikymmenien kokemus asiasta joten tiedän kyllä mistä kirjoitan.
Jotai sinun pitäisi haluta muuttaa. Ja sitten vielä pystyä siihen.
Jos ei ole tarpeeksi tahtoa/motiivia muuttaa mitään, niin siihen jää.
Kirjastosta löytyy kyllä tietoa aiheesta. Tieto voi motivoida. Ajatus laadukkaammasta elämästä.
Aika kummallista jos terapia on mennyt täysin hukkaan. Paskaako siellä jauhoit vuodesta toiseen? Aika tavallistahan se on. Ihmiset pettävät itseään, ja syyttävät siitä sitten terapeuttia. Tai ketä tahansa, kunhan vaan ei tarvitse muuttaa mitään itsessä.
Mutta valittaminen ei kyllä lopu.