Anopin utelu avioehdosta
Olemme menossa mieheni kanssa kesällä naimisiin ja äitinsä oli kysynyt avioehdosta. Itse koen sen loukkaavana, koska asia kuuluu ainoastaan minulle ja miehelleni. Loukkaantuisitko itse asiasta?
Kommentit (23)
Olisit laukonut terävästi anopille, että pidät huolen avioehdolla ja testamentilla, ettei anoppi ainakaan tule mitään koskaan saamaan.
Ei kuulu anopille miten asiat järjestetään. Kannattaa tehdä selväksi jo heti alussa. Minulla anoppi joka puuttui joka asiaan. Aikani kestin kilttinä tyttönä kunnes räjähdin. Itseänsä pitää puolustaa heti alussa sen opin.
Meillä on testamentilla poistettu avio-oikeus perittävältä omaisuudelta ja sen sijaan hankitulta omaisuudelta ja tuotolta. Lisäksi koska poika ei tehnyt avioehtoa, tytär teki, niin ollaan voitu tyttärelle siirtää omaisuutta jo eläissämme voiden luottaa siihen, että vaikka tulisi ero, ei puoliso saa tätä omaisuutta. Siksi tytär sai mummonperintönä kesämökin testamentilla.
Ikävää, että anoppi noin utelee. Itse en kysele lasten perheiltä tuollaisia ja pidän yhteydenpidon muutenkin mahdollisimman vähäisenä ja neutraalina, kylään menen vain erikseen kutsuttuna. Pyrin myös siihen, että välit pysyvät niin etäisinä, että emme puhu yksityisasioista kuten kesämökin antamisesta lomakäyttöön tai auton lainaamisesta. Jos muuttavat, osaavat varmasti tilata muuttofirman.
Minulta siskoni uteli, että kuka on edunsaajana testamentissani. Eikö ole hiukan röyhkeää?
Fiksut ihmiset tekevät avioehdon. Tyhmät itkevät jälkeenpäin.
Ei kyselyihin tarvitse vastata, kunhan asia on selvä teille kahdelle. Meillä ei ole avioehtoa, olimme molemmat yhtä köyhiä kun opiskellessamme menimme naimisiin. En keskustele anopin kanssa asiasta. Jos anoppi haluaa määrätä tarkasti omaisuutensa jaosta, hän tekee itse testamentin jonka mukaan toimitaan. En minä ole siihen asiaan osallinen, enkä ala hänen puolestaan tehdä jakoja omalla avioehdollani.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on testamentilla poistettu avio-oikeus perittävältä omaisuudelta ja sen sijaan hankitulta omaisuudelta ja tuotolta. Lisäksi koska poika ei tehnyt avioehtoa, tytär teki, niin ollaan voitu tyttärelle siirtää omaisuutta jo eläissämme voiden luottaa siihen, että vaikka tulisi ero, ei puoliso saa tätä omaisuutta. Siksi tytär sai mummonperintönä kesämökin testamentilla.
Mun vanhemmat ovat tehneet tuon saman.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on testamentilla poistettu avio-oikeus perittävältä omaisuudelta ja sen sijaan hankitulta omaisuudelta ja tuotolta. Lisäksi koska poika ei tehnyt avioehtoa, tytär teki, niin ollaan voitu tyttärelle siirtää omaisuutta jo eläissämme voiden luottaa siihen, että vaikka tulisi ero, ei puoliso saa tätä omaisuutta. Siksi tytär sai mummonperintönä kesämökin testamentilla.
Voitte lahjoittaa pojallenne omaisuutta yhtä turvallisin mielin.
Lahjakirjaan lauseke, jonka mukaan lahjansaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta ko.lahjaan, sen sijaan tulevaan omaisuuteen tai sen tuottoon.
Vierailija kirjoitti:
Olisit laukonut terävästi anopille, että pidät huolen avioehdolla ja testamentilla, ettei anoppi ainakaan tule mitään koskaan saamaan.
Tämä kannattaa tehdä varmuuden vuoksi. Todennäköisyys on pieni, että molemmat aviopuolisot kuolevat, mutta jos näin käy, anoppi saattaa päästä osalliseksi miniän omaisuudesta. Eli testamentti appivanhempien poissulkemiseksi kannattaa tehdä jo nuorena. Oma anoppini irvaili, että hän sulkee minut testamentilla pois etten vain saa mitään heiltä. Vastasin, että niin minäkin tekisin, jos olisi riski että he saisivat minulta jotain. Anoppi loukkaantui selvästi, en tiedä miksi. Mutta varmistakaa naiset selustanne!
Vierailija kirjoitti:
Fiksut ihmiset tekevät avioehdon. Tyhmät itkevät jälkeenpäin.
Jokainen liitto myös päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on testamentilla poistettu avio-oikeus perittävältä omaisuudelta ja sen sijaan hankitulta omaisuudelta ja tuotolta. Lisäksi koska poika ei tehnyt avioehtoa, tytär teki, niin ollaan voitu tyttärelle siirtää omaisuutta jo eläissämme voiden luottaa siihen, että vaikka tulisi ero, ei puoliso saa tätä omaisuutta. Siksi tytär sai mummonperintönä kesämökin testamentilla.
Voitte lahjoittaa pojallenne omaisuutta yhtä turvallisin mielin.
Lahjakirjaan lauseke, jonka mukaan lahjansaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta ko.lahjaan, sen sijaan tulevaan omaisuuteen tai sen tuottoon.
Näinhän se menee normaalitilanteessa. Kommentti, johon vastasit, on kuitenkin jonkun häijyn ja miniälleen kateellisen anopin kirjoittama. Kyse on siitä, ettei anoppi halua poikansa perheelle mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Fiksut ihmiset tekevät avioehdon. Tyhmät itkevät jälkeenpäin.
Aikamoinen yleistys. Avioehtohan voi olla millainen vain. Se voi koskea vaikka vain kissaa eikä mitään muuta.
Meillä se koskee vain rahallisesti vähäarvoista kesämökkiä, kaikki muu omaisuus on avioehdon ulkopuolella. Olimme olleet 30 vuotta naimisissa ennen avioehdon tekemistä. Ei itkettänyt.
Tehkää ehto, sitähän voi muuttaa sitten kun on oltu vuosia yhdessä. Mutta sen jälkeen aprillipäivänä mies soittaa anopille että olet perinyt rahakkaan sukulaisen ulkomailta ja avioehto sulkee sen ettei mies saa mitään. Mitä anoppi mahtaa siihen tuumata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on testamentilla poistettu avio-oikeus perittävältä omaisuudelta ja sen sijaan hankitulta omaisuudelta ja tuotolta. Lisäksi koska poika ei tehnyt avioehtoa, tytär teki, niin ollaan voitu tyttärelle siirtää omaisuutta jo eläissämme voiden luottaa siihen, että vaikka tulisi ero, ei puoliso saa tätä omaisuutta. Siksi tytär sai mummonperintönä kesämökin testamentilla.
Voitte lahjoittaa pojallenne omaisuutta yhtä turvallisin mielin.
Lahjakirjaan lauseke, jonka mukaan lahjansaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta ko.lahjaan, sen sijaan tulevaan omaisuuteen tai sen tuottoon.
Lahjansaaja-poika tosin voi puolestaan tehdä lahjoituksen puolisolleen, sitä ei voi tuolla estää.
En loukkaantuisi vaan ajattelisin, että noihan vanhemmat ihmiset ajattelevat. Sen sijaan en kertoisi mitään avioehdosta.
Jos on hankala ja vi**umainen anoppi, niin sellaisen anopin kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Suosittelen mahdollisimman niukkaa yhteydenpitoa anoppiin ja appiukkoon ja vain pakosta.
Mitä pitempi välimatka anoppilaan on, niin yleensä välit pysyvät sitä parempina. Noin 500 kilometriä on jo kohtuullinen välimatka ja lyhyt tapaaminen korkeintaan kerran vuodessa.
Jos anoppi on jo ennen naimisiin menoa kovin utelias, voit jatkossakin varautua kaikkeen sekaantuvaan anoppiin. Appivanhemmille kannattaa laittaa heti suhteen alussa rajat. Avioehto on Sinun ja miehesi välinen asia. Ja parisuhteenne asiat eivät kuulu appivanhemmille ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on testamentilla poistettu avio-oikeus perittävältä omaisuudelta ja sen sijaan hankitulta omaisuudelta ja tuotolta. Lisäksi koska poika ei tehnyt avioehtoa, tytär teki, niin ollaan voitu tyttärelle siirtää omaisuutta jo eläissämme voiden luottaa siihen, että vaikka tulisi ero, ei puoliso saa tätä omaisuutta. Siksi tytär sai mummonperintönä kesämökin testamentilla.
Voitte lahjoittaa pojallenne omaisuutta yhtä turvallisin mielin.
Lahjakirjaan lauseke, jonka mukaan lahjansaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta ko.lahjaan, sen sijaan tulevaan omaisuuteen tai sen tuottoon.
Silloin pitäisi maksaa lahjaverot. Perintövero on pienempi. Lisäksi lahjoittaminen tyttärelle on turvallisempaa sen avioehdon takia eli tietää, että ovat keskustelleet asian ja ovat yhteisymmärryksessä tehneet sopimuksensa. Emmekä halua pojan perheelle riitoja omaisuudesta, koska miniää varmasti loukkaisi se, että hänet on suljettu pois lahjoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää ehto, sitähän voi muuttaa sitten kun on oltu vuosia yhdessä. Mutta sen jälkeen aprillipäivänä mies soittaa anopille että olet perinyt rahakkaan sukulaisen ulkomailta ja avioehto sulkee sen ettei mies saa mitään. Mitä anoppi mahtaa siihen tuumata.
Mitä se siihen tuumaisi? Että hienoa, koska miniä lähtee rahojaan hakemaan. Enää ei pojan tarvitse elättää tätä ja voi laittaa nekin rahat sijoituksiin.
En loukkaantuisi. Ja kyllä tuo kuuluu siinä mielessä appivanhemmillekin, että heidän lapsensa saa todennäköisesti heiltä joskus perintöä. On aika luonnollista, että appivanhemmat haluavat heiltä jäävän perinnön pysyvän suvussa. Toki he voivat varmistaa tuon kirjoittamalla testamentin.