Veikö nykyinen miehesi jalat alta?

Aluksi 1, nyt 2.

Kyllä ja kyllä. 

Tunneliitto, tietenkin. Mihinkään halpoihin kompromisseihin en suostu.

Kyllä mies vei jalat alta ja rakkaus sokaisi. Tein karmean virheen sitoutmalla tähä mieheen. Nyt monet yhteiset asiat, velvollisuudentunto ja kyvyttömyys antaa periksi pitävät yhdessä.

Ei vienyt. Oli hyvät kapiot hankittuna, niin ylipainostani huolimatta huoli minut.

Kyllä. Ekoilla kerroilla, kun tavattiin, minulla oli tosi vahvoja fyysisiä oireita. Sydän jyskytti tuhatta ja sataa ja kerran meinasin oikeasti pyörtyäkin. Menin ihan sekaisin siitä miehestä.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 21:19"]

Kyllä ja kyllä. 

[/quote]

Sama täällä. Eli onko tämä sitten tunne- JA järkiliitto?

Kohta 1
Outoa silti, että ajan myötä siihen on tullut lisäksi kohta 2 myös. Eli täydellinen yhteensopivuus kai sitten.

Sinkkuna olisi 2 tarjolla ja saisi sormia napauttamalla, mutta en koskaan alentuisi suhteeseen ellen saisi 1 kaltaista miestä. Vielä ei ole onnistunut.

Kohta 2. Ei ole koskaan oikein perhoset lennelly vatsassa, enkä tuntenut sitä suurta paloa. Kuitenkin päädyin naimisiin ja olen onnellinen
Mulla on hyvä mies jota rakastan. Aikaisemmissa suhteissa oli se järjetön fiilis ja rakkaus roihui ja kuitenkin ne loppui. Tämä ei lopu ja ihana tuntea itsensä rakastetuksi.

Molemmat! :)

Ex-mies sitten.... Tänään hänet taas näin sattumalta. Ihan kiva ja kiltti kaveri mut hyi yökötys, mitä mää oon siinä joskus nähny?!? Tosin lihonnukin about 25kg meidän eron jälkeen.. :/

Voi kun veisikin!

1.

Molemmat kohdat. Alussa kuitenkin ehdottomasti kohta 1 eli vei jalat alta. Olin niin rakastunut, että muistan miten pyörrytti ja jopa oksetti, kun katsoin miestä silmiin. En ikinä ollut rakastunut sillä tavalla. Sama mies on kuitenkin ehdottomasti myös järkevä valinta muuten :-)

Mies saa mun vatsaan perhosia edelleen. Joskus arki tuntuu kovin arkiselta, mutta joskus sitä tuijotellaan toisiamme silmiin ja kyllä, jalat menevät edelleen alta...

Molempia. Hän on sekä "hyvä naimakauppa" että mies, jonka ajatteleminenkin on ihanaa vielä näin monen vuoden jälkeenkin. Tähän tilanteeseen tähtäsin - ja nyt olen siitä superonnellinen!

Kohdattiin netissä yhdellä keskustelupalstalla, ja tykkäsin miehen tavasta kirjoittaa ja keskustella. Ensitapaamisella en ollut vakuuttunut, oli ihan jees, muttei sellanen wau. Mies on jälkikäteen kertonut, että rakastui sillä tapaamisella, vaikkei sitä silloin heti tunnustanutkaan (ja hyvä niin, olisin varmaan säikähtänyt). Parin vkon jälkeen alettiin tapailemaan lähinnä fyysisen suhteen merkeissä, ja pikkuhiljaa huomasin ihastuvani ja rakastuvani. Ja edelleen rakastan, ja hänkin minua. Yhteistä taivalta nyt kuutisen vuotta kuljettu. Eli tunneliitto.

2. Onnellista liittoa on jatkunut kymmenisen vuotta, lapsia on kaksi. Mutta tänä kesänä rakastuin palavasti toiseen mieheen ja hänkin minuun - jalat meni todellakin alta, pää sekasin ja koko kesä häntä miettiessä. Tuntuu ahdistavalta todeta, että omaan mieheen ei ole koskaan ollut sellaisia tunteita. Tämä toinen mies on kuitenkin itsekin varattu, eikä meillä ole aikomusta ryhtyä kumppaneitamme pettämään. (Mitä nyt tunteiden tasolla olen jo pettänyt, mutta sille en mahtanut mitään.)

Järkiliitto. Rakastan kyllä miestäni, mutta mitään intohimoista suhdetta meillä ei mielestäni ole koskaan ollut. Ensitapaamisesta laskettuna meni lähemmäs vuosi ennen kun opin rakastamaan häntä. Tästä huolimatta onnellisesti yhdessä jo 13 vuotta. En usko että edes osaisin ihastua kehenkään sellaisessa perinteisessä mielessä.

Joo tod.
Myös luonnepuolet tuo 2.
Ei voi mittä, ollaan oikeat toisillemme.
Öh, ukko on vieläkin ihan hottis, ja vuosia noin 20 jo...