Veikö nykyinen miehesi jalat alta?

Molemmat? Tavattiin nuorena, mies oli aika huithapeli, mutta rakastuin ensisilmäyksellä, iskin hänet koska hän säväytti. Päästiin hetkessä pintaa syvemmälle ja huomasin että minulla on käsissäni ihana ja välittävä mies. Mieheni sanoi minulle että meidät on varmasti luotu tähän maailmaan toisiamme varten. Edelleen siis hullaannun hänen tuoksustaan, hän saa perhoset vatsaan, mutta samalla hän on ihana, turvallinen mies ja hyvä isä lapsilleen. Hän on paras ystäväni ja kun minulla hänet on, ei minulta mitään puutu. Meillä on kaikki, järki ja tunteet.

Järjen valitsin. Se tunnesuhde ei olisi ikinä toiminut.

Olen löytänyt sisäisen rauhani vasta reilusti yli kolmekymppisenä. Sitä ennen traumailin lapsuuttani ja nuoruuttani, jotka tekivät minusta päämäärättömän, surullisen haahuilijan. Kolme ihanaa lasta olen saanut aikaiseksi kolmen eri miehen kanssa, tapaillut kamalia miehiä vain sokean ihastumisen merkeissä. Lopulta tapasin akateemisen, eronneen kahden lapsen isän, joka on tasapainoinen, älykäs, hauska ja ennen kaikkea luotettava, turvallinen. En tuntenut erityisen suuria tunteita aluksi, mutta miehen rauhallinen ja vakaa ote elämästä sai minut lopulta vakuuttumaan että tässä se on: ihminen jonka ansaitsen, ja joka on minulle hyvä, ja hyväksyy minut tällaisena kuin olen. 

Kyllä. Tein järkiratkaisun vihdoinkin. Enkä usko että mukavasta ulkonäöstäni huolimattakaan olisin parempaa enää voinut saada. En välttämättä ole se kumppani, johon ns. kunnolliset miehet ensimmäisenä ihastuisivat.

Mies vei alussa jalat alta ja 10 vuotta myöhemmin veti maton jalkojen alta.

Nyt kelpais tollanen kakkosvaihtoehdon mies ihan mainiosti vaikka loppuelämäksi...

Sopivasti molempia :)

Joo vie jalat alta jos vielä jatkaa piereskelemistä.

Ensin 2, sitten 1. Sytyn hyvin hitaasti. Mutta sit palan roihulla