Lue keskustelun säännöt.
Teini kysyy: Mitä tapahtuu jos evoluutio menee taaksepäin?
16.03.2022 |
Mitä vastaan? Sanoin että se ei voi mennä taaksepäin, että se menee aina eteenpäin, vaikka sitten ei-toivottuun suuntaan, mutta eteenpäin.
Vastaus ei tyydyttänyt teiniä vaan minä kuulemma kieltäydyn vastaamasta ja kohtaamasta todellista kysymystä.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Evoluutiolla ei ole suuntaa. Teini on ymmärtänyt koko evoluution käsitteen aivan perustavalla tavalla väärin.
Tämä yleinen yksinkertainen argumentti on kaikessa yksinkertaisesti väärin. Totta kai evoluutiolla on "suunta"...
Mikä se suunta sitten on? Eikö se suunta muutu ympäristön olosuhteiden muuttuessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologinen evoluutio ei mene taaksepäin, mutta ihmisten kehittelemät systeemit ottavat välillä takapakkia, nyt ollaan taantumassa.
Evoluutio menee aina lyhyellä tähtäimellä kohti säilymistä. Se ei mene hyvään tai pahaan tai parempaan tai huonompaan isossa mittakaavassa. Se ei mene eteen päin tai taakse päin, koska se tarkottaisi liikettä jonkin suhteessa. Mutta se mikä oli eilen hyvää, voi olla tänään huonoa.
Evoluutio on aina suhteessa muihin. Koska kaikki muuttuu, niin varsinaista suuntaa ei ole.
Voidaan kyllä miettiä kokoaako evoluutio esim informaatiota sivutuotteena. Mutta se on enemmän sivutuote tai sivuvaikutus.
Monimutkaista ei voi syntyä, ellei ensin ole yksinkertaista. Mutta tässä kyse siitä, että evoluution rajat siirtyvät, kun evoluutiota tapahtuu. Mutta monimutkaisuus ei ole tavoite eikä "edistymistä". Bakteerit ovat maapallon edistyksillisin muoto joillakin mittareilla.
Se tarkoittaa että huonoimmin sopeutuvat pärjäävät ja lisääntyvät enemmän
Mutta sekin on eteenpäin menevä suunta
Tarkoittaako teini kysymyksellä ns. Lajin rappeutumista joka on eri asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa että huonoimmin sopeutuvat pärjäävät ja lisääntyvät enemmän
Mutta sekin on eteenpäin menevä suuntaTarkoittaako teini kysymyksellä ns. Lajin rappeutumista joka on eri asia
Eiväthän ne silloin ole huonommin sopeutuvia. Se lisääntymiskykyisten jälkeläisten tuottaminen ON sopeutumisen mittari. Se, sopeutuuko joku sinun tai minun asettamiin ihanteisiin, on ihan eri kysymys, eikä ollenkaan relevantti evoluutiobiologialle. Tämä on se koko pointti. Siksi ei ole mitään suuntaa eteen- tai taaksepäin.
Meillehän yleensä esitetään evoluutio näin, että ensin ameebat, sitten kalat, matelijat, linnut ja nisäkkäät - apinasta ihmiseksi ja sitä rataa.
Mutta parhaimpia sarjakuvapätkiä ikinä mielestäni oli sellainen, missä kalat istuivat oppitunnilla veden alla ja opettaja näytti heille havaintotaulua, missä evoluutio menikin juuri toisin päin eli ihminen oli se alkeellisin muoto ja kalat olivat jo siellä kehittyneimmässä päässä.
Laittoi ajattelemaan, että miksi tosiaan me kuvittelemme olevamme niin viisaita ja mahtavia? Saatamme olla väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sano sille että kasvaa karvat ympäriinsä ja tekee mieli jatkuasti kiipeillä puissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Evoluutiolla ei ole suuntaa. Teini on ymmärtänyt koko evoluution käsitteen aivan perustavalla tavalla väärin.
Tämä yleinen yksinkertainen argumentti on kaikessa yksinkertaisesti väärin. Totta kai evoluutiolla on "suunta"...
Hehe... höpsö. Ei tietenkään evoluutiolla ole mitään "suuntaa". Evoluutio on jatkuvaa muutosta, jossa lajeissa tapahtuvat muutokset (mm. mutaatiot) vastaavat jatkuvasti muuttuviin ympäristöolosuhteisiin. Ne yksilöt, jotka pärjäävät ympäristön muuttuessa saavat jatkaa lisääntymistä ja heidän geeninsä voivat jatkua. Jos lajissa ja sen yksilöissä tapahtuisikin hetkittäistä "taantumista" (esim. negatiivisten mutaatioiden vuoksi) eivät kyseiset yksilöt kykenisi enää vastaamaan ympäristön olosuhteisiin ja häviäisivät paremmin ympäristössä pärjäävien tieltä. Heikommin ympäristössään pärjäävät yksilöt eivät pärjäisi, eikä evoluutio voi mennä näin ollen "taaksepäin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonto tekee koko ajan kokeiluja. Jotkut kokeilut onnistuvat ja jotkut eivät. Onnistuneet kokeilut jatkavat lisääntymistä ja leviämistä, epäonnistuneet karsiutuvat.
Evoluutio ei mene taaksepäin, mutta lajit voivat taantua. Ihminen esimerkiksi on jalostanut monista tuotantoeläimistä sellaisia, että kaikki muunnokset eivät enää pärjää muuten kuin ihmisen hoidossa - mutta ovat tehokkaampia ravinnontuottajia ja helpompia käsitellä kuin villit lajitoverinsa. Jotkut koirarodut eivät pysty synnyttämään, vaan vaaditaan keisarinleikkaus.
Ihmisenkin on vaikea synnyttää luonnollisesti ilman avustusta. Ja ihmisiä on liikaa.
Naisista tulee taas suht hoikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillehän yleensä esitetään evoluutio näin, että ensin ameebat, sitten kalat, matelijat, linnut ja nisäkkäät - apinasta ihmiseksi ja sitä rataa.
Mutta parhaimpia sarjakuvapätkiä ikinä mielestäni oli sellainen, missä kalat istuivat oppitunnilla veden alla ja opettaja näytti heille havaintotaulua, missä evoluutio menikin juuri toisin päin eli ihminen oli se alkeellisin muoto ja kalat olivat jo siellä kehittyneimmässä päässä.
Laittoi ajattelemaan, että miksi tosiaan me kuvittelemme olevamme niin viisaita ja mahtavia? Saatamme olla väärässä.
Miksikö? No mietippä vähän. Esim. meillä on tieto ja taito pelastaa itsemme, jos lajiamme kohtaisi tuho. Meillä on myös tieto ja taito tarvittaessa tuhota muut lajit. Me emme ole myöskään tämän planeetan vankeja, vaan voimme siirtyä siltä pois. Kehityksemme on myös exponentiaalisesti nopeampaa muihin lajeihin verrattuna. Esimerkkejä voisi luetella loputtomasti.
Lisääntymiskyky ja selviytyminen lisääntymiskykyiseksi määrittelevät evoluution suunnan. Muut ominaisuudet yleistyvät suoraan edellä mainittujen ominaisuuksien kautta, koska geenit periytyvät suurelta osin.
Älykkäitä haukutaan monissa yhteisöissä nykyisin nörteiksi ja heitä helposti eristetään tai he itse eristäytyvät ns tavallisesta massasta. Heidän lisääntymiskykynsä on tuon ominaisuuden takia osittain heikentynyt ja muutenkin he harvoin tuottavat isoa määrää jälkeläisiä. Kun taas vähemmän älykkäät lisääntyvät tehokkaasti ja usein myös nuorempina, joten heidän määrä kasvaa monin verroin nopeammin kuin niiden älykkäiden.
Tämän takia ns huippuälykkäiden joukko pienenee suhteellisesti ja maailma on aina vain enemmän ns keskivertoälykkäiden maailma. Se myös näkyy nykyisin kaikkialla, niin päätöksenteossa kuin myös tieteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisten älykkyys on ollut laskussa jo 90-luvulta asti.
Evoluutiolla ei ole suuntaa. Evoluutio on iso joukko satunnaisia poikkeamia geeneissä ja näistä poikkeamista ympäristö huomioiden parhaiten sopeutuvat geenit lisääntyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. alhaisempi älykkyys lisää lisääntymisen määrää ja mahdollisuutta, ihmiskunnasta tulee kokoajan keskimääräisesti tyhmempi.
Evoluution suunnan tässä määrittää pitääkö älykkyyttä muuten tärkeänä.Tämä on hyvä esimerkki. Jos kuviteltaisiin, että evoluutiolla on joku päämäärä - vaikkapa jollakin meidän kuvittelemallamme tavalla "täydellinen" ihminen, niin täytyisi sanoa, että viime vuosikymmeninä ihmislajin evoluutio on mennyt taaksepäin. Mutta evoluutiobiologian näkökulmasta tällaisessa arvottamisessa ei ole mitään järkeä. Tämän hetkisessä ympäristössä useimmissa ihmispopulaatioissa erittäin korkea älykkyys on valintahaitta, joten sellainen ominaisuus muuttuu harvinaisemmaksi, ja hieman matalampi älykkyys yleistyy. Se, mikä ympäristöä on tällä tavoin muuttanut, on ihmisen itse luoma kulttuuri, mikä tekee tästä ilmiöstä erityisen kiinnostavan.
Perinnöllisesti vaikeasti likinäköiset ihmiset olisivat karsiutuneet, ellei laillemme olisi ominaista toistemme auttaminen. Olemme keksineet silmälasit ja monia muita apuja heikkonäköisille. Sama koskee monia muitakin sinänsä haitallisia ominaisuuksia... heikot yksilöt ovat usein muilla tavoilla lajillemme kallisarvoisia. Jopa ADHD jamuut neurologiset poikkeamat voivat olla eduksi ihmislajin säilymisen kannalta.
Rappeutuminen, degeneroituminen tai degeneraatio tarkoittaa evoluutiossa tapahtuvaa kehitystä, jossa lajin, rodun tai suvun perintötekijät[1][2] muovautuvat yhä yksinkertaisempaan suuntaan monien sukupolvien ajan.[3][4][5] Tämä ilmenee hitaana biologisen funktion katoamisena, erikoistumisena tai jonkin elimistön osan sopeutumisena useiden sukupolvien aikana.[6][5] Konseptin laajemmalla määritelmällä sillä tarkoitetaan yhä etenevässä määrin tapahtuvaa turmeltumista aikaisempien sukupolvien fyysisen luonteen normista tai muodoista.
--
Kotieläinten jalostus on vienyt ominaisuuksia ja tehnyt broilerin.
Tästähän on leffakin tehty: Idiocracy/Idioluutio.
Evoluution takaisinkytkentä tapahtuu, kun geeniaineisto huononee. Se huononee nykyisin siksi, kun lääketiede on niin kehittynyt, että ei tarvita erityistä fiksuutta selviytyäkseen elämästä, vaan heikompilahjaisetkin pärjäävät.
Tuo esim. älykkyysosamäärällä jollain tarkkuudella mitattavissa olevat tulokset ovat useissa maissa hitaasti huonontuneet toisen maailman sodan jälkeen.
Tietysti joissain populaatioissa on ollut jo vuosisatoja sisäsiittoisuutta, eli mennään avioon ja saadaan lapsia oman verisukulaisen kanssa sukupolvesta toiseen. Se voi johtaa tietysti myös erityiseen lahjakkuuteen, mutta keskimäärin ei.
Tämä yleinen yksinkertainen argumentti on kaikessa yksinkertaisesti väärin. Totta kai evoluutiolla on "suunta"...