Lue keskustelun säännöt.
äidin huono omatunto
22.08.2015 |
Hei mia! Minulla on ollut todella paha olla jo pitkän aikaa. Vanhin lapseni on kolmevuotias hyvin vilkas mutta ihana poika. Kun hän syntyi kärsin osittain jonkinlaisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jonka olen itse diagnosoinut toisen lapsen syntymän jälkeen :-) olin silloin todella huolissani kaikesta; lapsen kasvusta, pään muodosta, jokaisesta pienestä kolhusta Elikkäs siis tosiaankin kaikesta. Pienen sisaruksen syntymän jälkeen on ollut havaittavissa mustasukkaisuutta ja uhmaa ikäkin nostaa päätään osittain aika rajuna; ei kuunnella, ei uskota ja veljeä kiusataan aina kun selän kääntää. Olen ihan hukassa rajojen asettamisen kanssa. Olen huomannut että väsyneenä pahenee entisestään ja siksi pyrin että nukkuisi ainakin tunnin päivällä niin helpottaa hieman. Sitten siis itse ongelmaan; olen niin paljon miettinyt ja poden huonoa omaa tuntoa kun lapseni oikein riehaantuessa olemme sopineet että jompikumpi vanhemmista menee hänen kanssaan toiseen tilaan rauhoittumaan ja käydään yhdessä läpi tunteita ja miksi hänellä on paha mieli niin olen joskus hänen oikein villiintyessa nostanut hänet syliini joko käsivarsi taikka kainaloon alta riehtaisten joka sitten jälkeenpäin harmittaa niin paljon että olen itkenyt silmät päästäni ja pyytänyt anteeksi lapseltani. Olenko huono äiti, kaipaanko ammatti auttaajaa :-( lapseni kertoo usein illalla halatessamme että äiti on hänen paras kaveri ja taas tunteet nousee pintaan. En koskaan haluaisi lapsilleni mitään pahaa. Varsinkin tällaisia tilanteita on tullut jos hän on pienen veljen päälle menossa tms. Että pitää nopeasti saada tilanne laukaistua ettei vauvaan satu. Tämä ei tietysti ole selitys vaan minun pitäisi pystyä hallitsemaan tilanteet ettei niin kävisi ollenkaan. Olen tämän ajatuksen kanssa yksin ja tuntuu että en pysty nauttimaan perheemme arjesta ja lapsista ollenkaan ennen kuin olen tämän asian kanssa sinut pääni sisällä. Kaipaan neuvoja joita en uskalla pyytää muualta sillä pelkään mitä muut ajattelevat ja sanovat minun olevan huono.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
ihan ensimmäiseksi sanon, että et ole huono äiti ja ihan turhaan soimaat itseäsi. Se, että tunnet näitä tunteita, kertoo siitä, että ajattelet asiaa ja tarkkailet itseäsi ja käyttäymistäsi lasten kanssa. Tämä on todella hieno asia.
Monet äidit tuntevat huonoa omatuntoa siitä, että käsittelevät hermostuessaan tai pelästyessään lasta kovakouraisesti. On ihan inhimillistä, että otteet kovenevat, jos lapsi ei kuuntele tai tottele. Väärinhän lapsen kovakourainen kohtelu on ja aikuisen pitäisi osata hillitä hermonsa, kun toimii pienen lapsen kanssa. Joskus kuitenkin sattuu ylilyöntejä, kun on väsynyt tai hermo kireällä.
On todella hieno asia, että osaat pyytää lapseltasi anteeksi. Tällöin lapsi tietää, että kovakouraisuus on väärin ja äiti pyytää anteeksi, koska on tehnyt väärin. Lapsi kasvaa anteeksipyytämisen ja -antamisen kulttuuriin ja tunnistaa oikean ja väärän, kun häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Olet tehnyt tässä hienon kasvatustyön.
Toiseen huoneeseen meneminen ja siellä asian käsittely on hyvä keino käydä ikävät tilanteet läpi lapsen kanssa. Lapsi oppii, että asioista keskustellaan ja jokainen saa ilmaista oman näkemyksensä tilanteesta. Olette tehneet todella hienosti tässäkin asiassa, eikä sinulla ole mitään syytä tuntea itseäsi huonoksi äidiksi.
t. Mia, terveydenhoitaja
Haluatko henkilökohtaisen vastauksen? Lataa maksuton neuvolachat-sovellus. Lue lisää neuvola.meedoc.com