Ystäville kokkailu, ei vastakutsua?

Tunnustan, että lapsettomana jaksoin kaikenlaisia illanistujaisia järjestää mutta nykyään niihin ei vaan oikein ole aikaa/voimia/mahdollisuutta kun perheessä pienet lapset ja kaksi työssäkäyvää vanhempaa. Kyllä se arki vaan vie mukanaan eri tavalla kun miehen kanssa kahdestaan asuessa. Viikonloppuisin on usein jotain lapsellista ohjelmaa, pitää opettaa pyöräilemään ja uimaan ja ulkoilla jne jne. Minkä ikäisiä lapsia ystävilläsi on ap?

Ja jatkan, että me kutsutaan kans usein porukkaa kokoon ja järjestetään illanistujaisia, mut muut ei niitä niin järjestele. Ollaan huomattu ja joskus harmittaa.

Mun mielestä toi on ihan aiheellinen kysymys ap:ltä! Ei näiden nyt tartte joka toinen kerta-periaatteella mennä, mutta joskus olisi varmasti mukavaa, että ap ja tämän mies pääsisivät valmiiseen pöytään myös. Ei siihen mitään snobbailua tarvita. 

Meillä on kolme tuttavapariskuntaa, joiden kanssa nähdään ruuan merkeissä tai kahvitellen. Yhden pariskunnan mies on innostunut ruuanlaitosta, tekee tällaisia monta tuntia/yön vaativia ruokia, mutta mitä siitä. Hän on siitä innostunut ja siinä hyvä. En minä ainakaan ajattele, että pitäisi jotenkin päihittää hänet. Joskus olen tehnyt lohta ja perunaveneitä, joskus ihan lasagnea. Pääasia on se, että he ovat meidän ystäviämme, on mukava nähdä ja mukava kutsua heitä kylään. Ja lapset ovat mukana, yhdellä pariskunnalla ei tosin lapsia ole, mutta meidän lapsi messissä silloinkin. Nyt se vähän rajoittaa vierailujen kestoa, mutta kunhan pari vuotta kuluu, voivat lapset aloittaa nukkumisen jo kyläpaikassa tai valvoa vähän pidempään. 

Sitten on tietty niitä ihmisiä, jotka mielellään tulevat, mutteivät kutsu itse. Onhan se vähän nuivaa, mulle tulee ainakin mieleen, etteivät niin välitä nähdä. Vaikka sanoisivatkin, että on kiva tulla. Meillä on esim. entisten työkavereiden porukka, jossa kaksi viidestä eivät ikinä tee mitään aloitetta näkemiselle. Sitten kuitenkin tulevat mielellään, tai jos eivät pääse, niin kauhea nurina siitä, että "oisin halunnut". No, sanoin kerran suoraan, että myös mulle voi ehdottaa ajankohtia tapaamisille,  enkä ole enää pitänyt heihin yhteyttä. Nähtiin viimeksi 1,5 vuotta sitten, näitä kahta aktiivisempaa kaksi viikkoa sitten.

Meillä on yksi lapsellinen ystäväpariskunta, joka tykkää järjestellä kutsuja, useimmiten nyyttäriperiaatteella. Minä olen aina aivan otettu, kun saan kutsun ja menen mielelläni, vaikka mieluusti tapaisin ystäviäni ihan kahden-kolmenkesken. Noi isot vierasmäärät (kuitenkin alle 10) ei ole mun juttu, vaikka yritänkin opetella käyttäytymään ja olemaan.

Monesti olen ajatellut, että voisin vastavuoroisesti järjestää jotain, mutta mun mies ei käy kutsuilla ja ei välttämättä olisi paikalla silloinkaan, mistä moni voisi vetää herneen nenään.

Tästä vastavuoroisuudesta olen ajatellut, että tämä ystäväpariskunta tykkää isoista vierasmääristä, hälinästä ja ovat muutenkin vuorovaikutteisimpia. Minä taas mieluusti kutsuisin vain heidät, mutta pelkään, että heitä kyllästyttäisi vain minun ja perheeni seura.

Ja meidän tämänhetkinen asuntommekin on ihan järkyttävä, remonttia pitäis tehdä ennen kuin isompaa määrää viittis kutsua.

Ihmiset hei! On ihanaa, kun on ystäviä ja he kutsuvat kotiinsa käymään. Se osoittaa paljon läheisempää ystävyyttä kuin tapaaminen jossain kahvilassa tai tapahtumassa. On terveellistä istua nokakkain ilman mitään oheispuuhaa ja jutella, mitä mieleen tulee. Ja jos on ujo, sitä voi harjoitella. Lupaan, että siitä tulee hyvä mieli. Hyväksykää se, että kaikilla on omat kiireensä ja tapansa! Älkääkä olko ulkoisen vankeja. Aina jollain on "hienommat" koti ja tarjottavat. Kukin tyylillään. Minusta on ihanaa, kun joku kutsuu vaikka vähän sekaiseen kotiinsa syömään pannaria ja hilloa illalla klo 20. Ja miksi lapset olisivat este? Silloin, kun on lapsia, kutsutaan toiset lapselliset ja tavataan sunnuntairuoan merkeissä. Ei tarvita alkoholia ollenkaan, opetellaan olemaan yhdessä, lapset ja aikuiset. Samaa mieltä olen ap:n kanssa, että olisi kiva, jos päästäisiin vuorotellen nauttimaan toisen vieraanvaraisuudesta. Köyhä antaa vähästäänkin...

Meillä on aivan ihana ystäväpariskunta, joka järjestää mahtavia illallisia. Syyt vastakutsun puuttumiseen: laiskuus, mukavuudenhalu, "tee sä kun sä osaat niin hyvin". Vähän on huono omatunto mutta se ei estä meitä laukkaamasta heillä. Sori!

Ap, meillä sama homma. Olen itse tosi innokas kodinlaittaja ja tykkään ruokaakin tehdä, minusta on tosi kivaa kutsua ihmisiä meille iltaa viettään ja kattaa pöytä, sytytellä kynttilät ja suunnittella menu.

Ei saada vastakutsua koskaan. Kai se syy on juuri "ruma" koti tai omat heikot ruuanlaittotaidot, mutta sitä enemmän se vaan harmittaa. Ei kaikki ole kiinnostuneita sisustuksesta ja miettiin kolmen ruokalajin illallista ja ymmärrän sen 100% hyvin. Menisin aivan mielellänl syömään vaikka jauhelihakeittoa pahvilautasilta, eli se miten "hyvin" kutsujat ovat tehneet asiat ei ole mitenkään merkityksellistä... Se on vaan kivaa yhdessä oloa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 14:42"]Meillä on aivan ihana ystäväpariskunta, joka järjestää mahtavia illallisia. Syyt vastakutsun puuttumiseen: laiskuus, mukavuudenhalu, "tee sä kun sä osaat niin hyvin". Vähän on huono omatunto mutta se ei estä meitä laukkaamasta heillä. Sori!
[/quote]

Oot kyllä tosi vastenmielinen.. että kehtaat oikeesti oman mukavuudenhalun nimissä aina vaan hyödyntää toisten vieraanvaraisuutta. Mä en voi sietää sun kaltaisia ihmisiä. Kunnon verenimijä.

Ap, sä kirjiotat rahanmenon lisäksi: "He eivät ilmeisesti vain ole sen tyyppisiä ihmisiä että järjestävät juhlia".

Siis "juhlia"?

Nämä kaksi em. asiaa varmasti näkyvät olemuksestasi: raha ja juhlat. Pitäisi siis olla kallista ja hienoa. En minäkään moista ämmää kotiini kutsuisi. Sinulle nämä ns. ystäväsi ovat varmaan tulleet vain, kun eivät ilkeä kieltäytyä.

Katso peiliin.

Ap, kiitos kun olet meitä kutsunut. Meillä kotona ruuat on tyyliä nakkikeitto, spagetti ja jauhelihakastike. Jos on oikein hienoa ruokaa on se hirvipaisti uunissa tai keittona. Kelpaisiko nämä sinulle? Itse en käytä alkoholia, mies juo viiniä joskus ruuan kanssa ja kernaasti nauttii saunaoluensa. Hyvää pullaa osaan leipoa mutta en mitään kinuskikissanhienosuklaaminttuparfaitkakkua.

Ja se suurin syy, pidän nöyryyttävänä kutsua meille ihmisiä vastavuoroisuuden pakosta. Toiskei minulla on omassa arjessa niin paljon jaksamista että en meinaa jaksaa pitää edes lapsille synttärikahveja.

Mä olen kyllä ihan samaa mieltä kuin ap. Me järjestetään kutsuja vuosi toisensa jälkeen, meillä on rapujuhlat, synttärit, juhannusjuhlat yms. vuosi toisensa jälkeen. Meistä on kiva näitä järjestää ja yritetään pitää ne ihan "low-key" ettei vieraille tulisi paineita. Mutta nyt kun pian kymmenettä vuotta näitä järkätä ilman yhtään vastakutsua niin vähän alkaa tympiä. Joo, ehkä ollaan sit tylsiä ja ikäviä ihmisiä, mutta miks nää kutsutut aina tulee ja tuntuu viihtyvän?

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 12:43"]

Hei ap, jospa kokkailu ja illanistujaisten järjestäminen eivät ole muiden ystäväpiiriisi kuuluvien harrastus? Mitäs jos joku heistä haluaisi viettää aikaa teidän kanssanne jalkapallokentän laidalla kärkkäriä syöden, lavatansseissa, rallireitin varrella, yökerhossa, kahden kesken kahvikupposella?

[/quote]

Samaa mietin, koska olen usein kutsunut kavereita jääkiekko-otteluun tai seuraamaan jalkapalloa tai frisbeegolfia, mutta eipä ole koskaan tullut kutsua vaikka pesäpallo-otteluun. Minun kutsuni kelpaa ja mielellään tullaan, mutta siihen loppuu mielikuvitus. Ai että tuntuu pahalta etsiä sopiva liigaotteluita, varailla lippuja ja sitten tajuta, että tuo toinen ei edes aio kutsua minua seuraamaan mäkihyppyä!

Aloittajan harmitus on ihan aiheellinen, mutta en voi olla ihmettelemättä, miksi marttyyrimäisesti järjestetään illallisia toisille kerta toisensa jälkeen, kun varmaan jo parin kerran jälkeen pitäisi selvitä, tuleeko sitä vastakutsua vai ei. Jos tulee, jatkatte kutsumista, jos ei tule, ette kutsu enää, jos yksipuolisuus harmittaa. Pallo jää toiselle osapuolelle, ottaako yhteyttä ja järkkää jotain, vai jääkö odottelemaan kolmatta perättäistä kutsua (jota ei tule).

Osa ei ole niin aloitteellisia, ja jos kutsuja siitä huolimatta aina tulee, niin ei tavallaan ole mikään pakko alkaa järjestää itse, kun tapaamiset eivät ole siitä kiinni, joku kutsuu aina kuitenkin. Joskus voisi ottaa yhteyttä kyselläkseen kuulumisia, ja jos tulee puhetta tapaamisesta, niin voi ihan suoraan ehdottaa, että nähtäiskö teillä, kun ei olla pitkään aikaan käyty siellä. 

Onpas outoja vastauksia. Itse olen kasvanut perheessä jossa välillä pyydettiin tuttavia syömään ja iltaa istumaan (huom! Ei kännäämään) ja vastavuoroisuus oli ihan peruskohteliaisuutta. Ei siitä kirjaa pidetty eikä ruokien hintoja laskettu, kun pääasia oli viettää aikaa yhdessä. Lapset oli mukana, kodit tavallisia, viemiset tyyliä keskihintainen viinipullo, kukkakimppu, karkkipussi lapsille. Ihania muistoja :)

Ymmärrän AP sua. Mä kans tykkään kutsuu ihmisiä syömään ja oikeestaan aina on ruokaa tarjolla jos joku tulee ruoka-aikaan. Varsinkin lasten kans jos kylässä niin itsestään selvää, että tarjoon syötävää.
Mut huomaan, et kaikki ei toimi näin.. Ovatko pihejä, vai ajattelemattomia, en tiiä.
Lähden siitä, että mä toimin näin ja tykkään toimii näin, muut tekee tavallaan. Ei tuu sit itelle paha mieli.

Jos järjestätte upeita illallisia voi toisille tulla paineita. Itselle tulisi ainenkin kun olen täysi tumpelo keittiössä.  Onko teillä ollut puhetta siitä harrastavatko muut kokkailua siinä määrin kuin te ?

Minä ainakin häpeän kotiani, joka on jämähtänyt 90-luvulle vanhoine pintoineen, kuluneine lattioineen, monenlaisine remonttitarpeineen. Ja kun meillä on monta lastakin, en saa kotia ikinä niin siistiksi, että se kestäsi pedantin pariskunnan katseita. Kolmanneksi en alkaisi ikinä kilpailla "ruuanlaitosta tykkäävän lapsettoman pariskunnan kanssa". En osaisi laittaa ruokaa, jota ei haukuttaisi sitten jälkikäteen.

Olen liian epävarma ihminen sellaiseen ja ei sitä itsetuntoa ole löytynyt hankkimallakaan. Lähden ystävien kanssa mielummin ravintolaan syömään kuin tuon heitä kotiini.

Teillä on kireää rahan kanssa vaikka olette lapsettomia? Ehkä niillä perheellisillä sitten on vielä tiukempaa ja vaikeuksia löytää makuunne sopivia hyviä viinejä ja juustoja.

 En pidä itseäni mitenkään hienona, tavallisena keskiluokkaisena. Illalliset mitä järjestämme ovat tosi simppeleitä, esim. grillataan kesäisin :) Talvisin voidaan panostaa enemmän.

Kyllä minä arvostan enemmän tunnelmaa kuin sitä miltä ystävieni koti näyttää. Olenhan vieraillut heitä ja nähnyt koteja sinkkukodista isoon maalaistaloon. Sinulle myös sanoisin joka valitit 90-luvun kotiasi, jos sinä häpeilet kotiasi, se näkyy ulospäin. Se on kiusallista vieraille jos emäntä pahoittelee jatkuvasti. Pyydä ihmisiä kylään ja keskitä huomio siihen illan ohjelmaan. Ole iloinen.

- AP

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 08:40"]

 En pidä itseäni mitenkään hienona, tavallisena keskiluokkaisena. Illalliset mitä järjestämme ovat tosi simppeleitä, esim. grillataan kesäisin :) Talvisin voidaan panostaa enemmän.

Kyllä minä arvostan enemmän tunnelmaa kuin sitä miltä ystävieni koti näyttää. Olenhan vieraillut heitä ja nähnyt koteja sinkkukodista isoon maalaistaloon. Sinulle myös sanoisin joka valitit 90-luvun kotiasi, jos sinä häpeilet kotiasi, se näkyy ulospäin. Se on kiusallista vieraille jos emäntä pahoittelee jatkuvasti. Pyydä ihmisiä kylään ja keskitä huomio siihen illan ohjelmaan. Ole iloinen.

- AP

[/quote]

Tietysti se häpeily näkyy ja on kiusallista. That' s why! Juuri siksihän en ketään kotiini kutsukaan, kun kotiani häpeän ja vierailut ahdistavat. Juuri siksi tapaan tuttavia mielummin muualla. T: ysärikoti