Ystäville kokkailu, ei vastakutsua?
Niin, kuten otsikko sanoo. Minulla ja miehelläni on tapana järjestää kotona illanistujaisia johon ostamme viiniä ja teemme ruokaa. Mieheni tykkää kokkailla mutta koska meitä on kaksi (ei lapsia) kaipaamme välillä seuraa ja pyydämme ystäviä syömään. Onhan se samalla hyvä tapa vaihtaa kuulumisia ja rentoutua.
Se minua silti vaivaa että me olemme käyttäneet ruokiin aika lailla rahaa, eivätkä nämä ystävät itse järjestä vastaavasti samanlaisia iltoja ollenkaan. Kai tämä vain täytyy hyväksyä mutta harmittaa ettei saada vastakutsua koskaan. Olisi kiva mennä itse vieraana heille.
He eivät ilmeisesti vain ole sen tyyppisiä ihmisiä että järjestävät juhlia. Olisipa kiva tuntea sellaisia. Uskaltaisiko ystäville vihjata että hekin voisivat järjestää jotkut pienet illanistujaiset? Ei mitään övereitä, joku ihan simppelikin ruoka riittäisi :/
Kommentit (74)
Hyacinth buckee candle light dinnereineen
Ruoka maksaa helvetisti ja hyvät raaka-aineet varsinkin, ihmiset ei jaksa tai halua kokata vieraille mitään eivätkä osaa, elämäntilanne on hankala eri tavoin jne. jne. On syitä, miksi ihmiset nykyään vaan yrittää selvitä siitä arjesta. En pidä asenteestasi yhtään, ap! Jos kutsua ei tule, ei sinulla ole oikeutta nyrpistellä. Lakkaa kutsumasta itse, jos noin paljon vituttaa. Älälä äkise vastaan, olet ikävystyttävä nirppanokka, jolle oikeasti ei kelpaa eripari astiat tai väärä viini ruuan kanssa. En haluaisi tuollaista ikinä kotiini edes kahville.
Ap, ymmärrän sinua. Olen joskus tuskaillut sitä, että olen kutsunut työkavereita kylään, mutta kukaan muu ei koskaan viitsi tehdä vastaavaa, vaikka nyyttäriperiaatteella mentäisiin. Olisi kivaa viettää joskus iltaa yhdessä! Ja yhdessä löyhässä kaverikolmikossa kahta harmittaa, kun iltaa istutaan aina vain jommallakummalla näistä kahdesta.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että teidän on parempi yrittää etsiä henkilöitä, joiden kanssa kokkailu vuorotellen onnistuu, kuin painostaa - suoraan tai edes vihjaillen - ketään vastavuoroisuuteen juuri haluamallanne tavalla. Ei voi olettaa, että kaikki tykkäävät juuri siitä, mistä te.
Olen silti myös sitä mieltä, että kaveruuteen kuuluu vastavuoroisuus. Sen ei kuitenkaan tarvitse mennä muodoltaan yksi yhteen. Jos joku kutsuisi minua silloin tällöin syömään kotiinsa mutta en itse haluaisi kestittää ketään kotonani, niin yrittäisin miettiä, miten voisin ottaa ne kutsujat huomioon jollain muulla, omalla tavallani. En osaa heittää tähän konkreettista esimerkkiä, mutta ehkä joku tajuaa pointin. Joka tapauksessa en kehtaisi mennä kerta toisensa jälkeen jonkun luokse syömään, jos en välillä yrittäisi itse jotain, oli se sitten mitä tahansa.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 11:28"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 11:17"]
Ihmettelen myös näitä tympeitä vastauksia, joissa ap:stä yritetään tehdä joku vittumainen ruokasnobi, jolle kukaan ei kehtaa tarjota mitään rahvaanomaista ja joka ei kutsu vieraita siksi että se on mukavaa vaan siksi että tarvitsee yleisöä näytelmälleen. Ihme porukkaa, mutta palstan mukaanhan ap on aina väärässä. Meillä käy kohtuu usein kavereita syömässä. Tykätään laittaa ruokaa ja nähdä vaivaa, se on meille ystävyydenosoitus samalla tavalla kuin joku lastenhoidossa tai muutossa auttaminen. Ei se mikään numero ole, mitä jonkun pitäisi ihastella. Toki on kivaa jos tarjoilut onnistuvat, mutta en saa hermokohtausta jos jälkkäri ei onnistu tai lihan kypsyys ei ole täydellinen. Suurin osa kaveripiiristä ja sukulaisista on vastavuoroisia, mutta kaikki eivät ole kokkaamisesta kiinnostuneita ja ymmärrän hyvin etteivät kutsu yhtään ketään luokseen syömään. Ei haittaa yhtään.
[/quote]
Ihanaa, joku on samalla aaltopituudella. Täälläkin on joskus ruat epäonnistuneet ja jälkkäristä tullut floppi mutta sille on tosiaan naurettu ihan porukalla. Jotkut täällä kuvittelevat meidät näköjään snobeiksi vaikka olen kertonut että ruoka voi olla ihan perus grillimättöä. :) Meille se tunnelma, ystävät ja hetki on tärkeintä. Ainut mikä surettaa on ettei näitä illallisia järjesteltä myös ystävillä, aina meillä. Ehkä se tosiaan johtuu siitä että itse tykkään järjestellä kaikenlaista ja mies tykkää kokata. Ymmärrän ettei kaikilla sellaista intoa ole. :) Nyyttärikesteilläkin on joskus menty!
-AP
[/quote]
Sinä tykkäät järjestää illallisia ja miehesi tykkää kokata, mutta ymmärrät kuitenkin ettei kaikilla vastaavaa kykyä ja intoa ole. Kuitenkin teet av:lle aloituksen, jossa valitat siitä, että muilla ei ole sitä taitoa ja kykyjä kestitä sinua vastavuoroisesti... Jospa yrität nyt päättää, että ymmärrätkö toisten haluttomuuden järkätä illallisia vaiko et?
Meillä sama. Aina järjestetty illallisia, päivällisiä, illalliskutsuja ja ystävät tulevat mielellään, mutta eivät järkkää mitään vastavuoroisesti. Kenellekään. Ei heillä ole tapana.
Joskus laitamme yhdessä meillä ruokaa/grillaamme, jolloin kustannuksiin osallistuu muitakin (ostamalla ruokaa), mutta sekin tapahtuu aina meillä :) Mikä ei kyllä haittaa, kun olemme panostaneet kotiin jne.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 09:36"]
Meillä on tuttavapariskunta, joka tykkää kokata, mutta haluaa muiden maksavan harrastuksensa. Vierailukutsuun liittyy siten aina viesti, että "tuliaisiksi voisitte tuoda xxx" ja se on aina aika hintavaa tuotavaa. Lisäksi he vaativat vastavuoroisuutta eli jos nähdään lauantaina, alkaa maanantaina soittelu, että koska kokoonnutaan teillä.
Mies menetti hermonsa ja kutsui pariskunnan meille. Ruokana oli Saarioisten roiskeläppäpizzat ja valmis italiansalaatti, ruokajuomana kaljaa Tallinnasta. Ja kutsun mukana tietty viesti, että "tuliaisiksi riittää 6 rullaa vessapaperia".
[/quote]
Mä häpeisin silmät päästäni, jos mun mies voisi edes ajatuksen tasolla alentua tällaiseen! Hyi mitä käytöstä!
[/quote]
Mun mies on aikuinen, ei sen tekoja tarvitse hävetä. Enemmän häpesin sitä, miten ystäviksi itseään tituleeraavat laittoi kutsua päivälliselle ja kutsun mukana oli kuva Alessin sitruskulhosta (noin 100 e), jota toivottiin tuliaisiksi tai sitten hieman edullisempi juustokupu (noin 70 e), jota tarvittiin, jotta tarjoilu onnistuisi.
En ymmärrä aloittajan tarvetta saada vastakutsua? Aloituksesta käy ilmi, että rahaakin ovat kuluttaneet jne....
Tuolla tekstillä kerrot aivan selvästi, että sinun kutsusi eivät ole pelkkää rentoa yhdessäoloa ja siitä nauttimista, vaan sinua suorastaan vituttaa kun teille ei järjestetä vastavuoroisesti "pyyteettömiä" syöminkejä. Jos minä haluan kokata ja kutsun ystäviäni syömään, minä todellakin teen sen siksi, että haluan heidän seuraansa ja tarjota syötävää siinä ohessa. Minulle se ei aiheuta odotuspaineita siitä milloin minä saan vastakutsun.
Kyllä aloittaja on yrittänyt koko ketjun puolustella, että kyse ei ole vastalahjojen odottelusta, blaa blaaa... Sitähän sinä odotat, lue kirjoittamasi ja huomaa se pointtisi sieltä, se ei muutu vaikka miten paikkailet mokaasi!
Hei ap, jospa kokkailu ja illanistujaisten järjestäminen eivät ole muiden ystäväpiiriisi kuuluvien harrastus? Mitäs jos joku heistä haluaisi viettää aikaa teidän kanssanne jalkapallokentän laidalla kärkkäriä syöden, lavatansseissa, rallireitin varrella, yökerhossa, kahden kesken kahvikupposella?
Tuollaisiin kutsuihin kannattaa vastata kieltävästi, koska ovat kutsujalle kalliita. Kokkailkoot itsekseen.
Hämmästyttäviä kommentteja tosiaan. Meillä on 3 lasta eikä ole este illanistujaisille. Kyllä sillä rahallakin on ihan varmasti lähes jokaiselle merkitystä. En usko että kukaan haluaa tarjota ruokia toiselle perheelle pari kertaa vuodessa yksipuolisesti.
Meillä käy yhä vieraita usein vaikka kaikki eivät kutsu takaisin. Jotkut eivät kutsu vastavuoroisesti, emme välttämättä sitten enää kutsu heitä. Tai ne jotka aina haluavat vaan tulla meille, tuovat osan ruuasta tullessaan. Ei siinäkään ole mitään ihmeellistä että yhdessä sovitaan että mitäs kokattaisiin, ahaa joo, tuokaa te lihat ja jälkkäri, me hoidetaan alkuruuat, salaatti ja viini.
Sellainenkin ystäväpariskunta on jotka eivät käytä alkoholia. Heidän luona juodaan vettä/alkoholitonta boolia, kun ovat meillä, meillä on viiniä ja he juovat meillä vichyä tms. Ei ongelmaa eikä kiusallista kun siitä ei tehdä sellaista.
Helpointa on kun hyväksyy että tapansa kullakin. Eikä tarvitse olla yksipuolisesti tarjoamassa tietenkään. Keskimäärin selkeästi yleisempää on ettei illanistujaiset ruokailuineen ole tapana kuin että ovat.
Kutsukaa kylään sinkkuja. Miksi pitäisi olla pariskunta juttuja aina? Enemmän teillä varmaan sinkkujen kanssa yhteistä kuin lapsiperheen.
Aikamoisia kommentteja. Osan mielestä on siis järkevää ettei a) järjestä illanistujaisia ollenkaan koska niistä tulee kaikille syystä tai toisesta paha mieli b) Illalliskutsujen järjestäminen on snobien hommaa joka on kallista.
Ehkä aloitukseni oli vähän tökerö, kun mainitsin rahan. Totuus kuitenkin on että nautin eniten ihmisten seurasta. Sitäkään ei kuitenkaan voi kieltää, että suuremmalle porukalle kokattu ruoka maksaa. Pääongelmani tässä on ettei kukaan kutsu kylään. Edes kahville. Meille tullaan kyllä heti ja mielellään jos kerron että voisin järjestää illanistujaiset että nähtäisiin taas porukalla. Eikä siinä mitään. Ihmettelen kuitenkin miksei kukaan muu viitsi kehitellä yhtään mitään. Ja ei, kaveriporukka ei ole täynnä pelkkiä lapsiperheitä vaan myös sinkkuja. Kotimme ei ole mikään hieno omakotitalo vaan ihan rivarikaksio.
-AP
Tsemppiä, ap, ja muutkin, jotka järkkäätte kutsuja ja panostatte omaa aikaanne ja rahaanne, jotta ystävillännekin olisi mukavia hetkiä yhdessäolon merkeissä! En tajua ollenkaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä olla vastavuoroisia, enkä tässä keskustelussa esitettyjä kommentteja, että vastavuoroisuuden odottaminen olisi jotenkin itsekästä! Onko oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka kerta kerran perästä lompsivat pöytään, jonka joku toinen on kattanut, ymmärtämättä, että hekin voisivat joskus vuorostaan järjestää ja tarjota? Joo, voihan sitä kaivaa tekosyitä kuten kiireen ja kodin epäsiisteyden jne. jne. Mutta totuus on se, että ihminen, joka ei viitsi tai ymmärrä osoittaa kyläiltäessä vastavuoroisuutta, on joko keskimääräistä laiskempi/itsekkäämpi tai todellakin täysi tollo. Jos ystäviään yhtään arvostaa, joskus voi nähdä vähän vaivaakin heidän vuokseen. Tärkeintähän on yhdessäolo!
En ymmärrä niitäkään, jotka esittävät vierailukutsun ja sen mukana yksilöityjä tuliaistoiveita koskivat ne sitten kalliita tarjoiluastioita tai vessapaperirullapakkauksia, jotka on mainittu tässä keskustelussa. Eiköhän kukin järkevä kutsuttu vieras osaa tuoda jotain pientä. Ja jos kyse on ystävien kesken kiertävistä melko säännöllisistä illanvietoista, niissä ei välttämättä edes tuliaisia tarvita, ellei sitten kukin tai jokainen pariskunta tuo vaikka viinipullon pöytään ihan sen mukaan, mikä on muodostunut perinteeksi. Tai sitten ruoka kokataan aina yhdessä nyyttäriperiaatteella, jolloin sovitaan tarkemmin, kuka tuo mitäkin. Minusta tuokin on ok, mutta ei se, että jotkut käyvät kerta kerran perästä vain syömässä.
Olen itsekin kokenut sitä, että jotkut, joille olen osoittanut vuositolkulla vieraanvaraisuutta, tuntuvat olettavan, että jatkossakin pääsevät pöytääni ilman ainuttakaan vastakutsua ja vastavierailua. Sellaiset olen kuitenkin lopulta kylmästi karsinut ystäväpiiristäni.
Kerran olin mukana illanvietossa, jossa saimme aterian päätteeksi laskun - ei nyt mitään suurta, taisi jäädä kympin ja kahdenkympin välille per ruokailija, mutta enpä todellakaan ole kyseistä laskuttajaa kotiini kutsunut.
Joiltain ihmisiltä hyvät tavat tuntuvat kerta kaikkiaan olevan kadoksissa. Tai sitten kyse on sosiaalisuuden puutteesta.
Meillä myös sama tilanne. Kokkaan usein ja mielelläni. Vieraat tuovat usein viinit. meillä on kyllä yksi ystäväpariskunta, jonka luokse toisinaan menemme syömään.
Olen ratkaissut "ongelman" niin, että ajattelen ruoanlaiton olevan minulle harrastus. Harrastukset tuppaavat maksamaan :D
Ymmärrän myös, että kaikki eivät tykkää kokkailusta tai eivät voi siihen panostaa. Monen ruokalajin teemaillallinen kuitenkin vie myös paljon aikaa, jopa pari päivää esivalmisteluineen. Ei siihen välttämättä halua ryhtyä, jos hommaa ei harrasta. En minäkään tekisi vapaa-ajallani jotain epämieluista tai vaikeaa, etenkin jos tuotokset täytyisi vielä esitellä muille.