Masennuksesta

Mene lääkäriin ajoissa. Itsellä meni niin pahaksi että yritin tappaa itseni. Menin yksityiselle ja yli vuoden sairaslomalla ja itse maksan psykoterapian.

Se avunhakeminen on tärkeää. Puhu ihmeessä jollekkin ja muista pitää itsestäsi huolta! :) Ja mahdollisimman pian kannattaa hakea ja ottaa apua vastaan.
T. Itsellä samankaltaisia vaikeuksia ja pitäisi taas pyytää apua lääkäriltä..

Mitkä asiat teitä 2 ja 3 masentaa? Meillä on taloudelliset asiat kunnossa, eli siitä ei kiikasta, niinkuin monesti ajatellaan. Olen miettinyt itsemurhaa ja koen syyllisyyttä sen ajattelusta.

Mulla oli masennusta ja ahdistusta viime viikolla, mutta kaikki muuttui perjantaina taas seesteiseksi, kun menkat alkoivat. Eli mulla masennuksen ja ahdistuksen aiheuttaa hormonitoiminta. Jos joku osaisi selittää miksi näin käy ja pystyisikö sitä jotenkin ehkäisemään? Olisi ihanaa olla tasapainoinen aina ilman tota joka kuukautisia ahdistusviikkoa.

Tee itsellesi palvelus ja varaa aika psykiatrille, siitä se lähtee.

Itse olen käynyt lävitse vaikean depression, viimeinen vuosi kolmen vuoden psykoterapiasta lopuillaan. Alan olla kunnossa, toki osaan kuunnella itseäni nyt, yritän olla kuormittamatta itseäni liikaa jne.

Sama kuin kakkosella, yksityissektorille menin ja psykoterapiani maksan ja olen maksanut koko ajan itse. Pidän sitä satsaamisena loppuelämääni. Alussa kävin kolmasti viikossa, toisena vuotena kahdesti ja nyt käyn enää kerran viikossa.

Syitä depressiooni on moniakin, taloudelliset syyt ovat kyllä siellä ihan häntäpäässä.

Voimia sinulle!

Minäkin liikun päivittäin, siivoan, laitan ruokaa jne.silti olen masentunut. Jotkut jotka eivät ole kokeneet tätä tilaa eivät pysty ymmärtämään. Siksi kannattaa huolella valita kenelle puhuu.valitettavasti kaikki eivät tahdo hyvää ,vaan levittelee asioita yms

.Minkälaista on psykoterapia?

AP

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 13:09"][quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 09:51"] Ei tule ls ilmotusta. Kunnallinen mt toimistosta saa jutteluapua ilman maksua. Ja tarvittaessa ajan psykiatrille. Itse syön lääkkeitä mutta puhuminen on paras lääke. Lääkitys tukee toipumista kuitenkin. Masennus perustuu aivokemian reaktioon joten "ei tarvitse" asioiden olla huonosti jotta voi masentua. Tsemppaushali!! [/quote]

Tähän on pakko sanoa pari asiaa. Ensinnäkin kunnallinen mt-toimisto on nimenoman VAIN keskusteluapua, julkiselta puoleta hyvin harvat saavat psykoterapiaa. Keskusteluavusta ei itselleni ollut apua. Olen myös käynyt Kelan tukeman psykoterapian ja siitä on ollut apua. Mielenterveystoimiston sairaanhoitajalla ei ole koulutusta eikä resursseja antamaan oikeaa psykoterapiaa. Sitä pitää usein hakea yksityiseltä sektorilta ja vaikka Kela tukeekin sitä, niin silti joutuu siitä itse maksamaan. Vähävaraisille se voi olla mahdotonta.

mitä tulee lääkkeisiin, niin joillekin sopii, joillekin ei. Kannattaa myös muistaa, että serotoniinteoria ei todellakaan ole aukoton ja lääkkeet eivät lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa auta enempää kuin plasebo. Kannattaaa lukea Kopakkalan Suuri serotoniinihuijaus. [/quote] Näin on. Kärsin toistuvasta vakavasta masennuksesta, eikä terapiaan todellakaan ole varaa. Ei edes Kelan tukemaan. Olen yksinäinen, yksin, työtön, velkainen, rahaton, eikä lääkkeet toimi. Se on kuitenkin ainut jota arvauskeskuksesta saa. Mindfulnessit, lenkkeilyt, meditaatiot, vitamiinit yms kaikki kokeiltu. Ainut lohtu on, että aina on tilanteesta ja elämästä yksi ulospääsy. Ai niin, ja vakava masennus on meillä suvussa.

[/quote]


Lukaisepa Aku Kopakkalan kirja. Siinä on paljon myös mitä voi itse tehdä, jos vain kykenee. :) Voimia!

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 14:54"]

Minäkin liikun päivittäin, siivoan, laitan ruokaa jne.silti olen masentunut. Jotkut jotka eivät ole kokeneet tätä tilaa eivät pysty ymmärtämään. Siksi kannattaa huolella valita kenelle puhuu.valitettavasti kaikki eivät tahdo hyvää ,vaan levittelee asioita yms .Minkälaista on psykoterapia? AP

[/quote]

Liikunta on oikeasti hyväksi, siitä ei kannata luopua. Ymmärrän kyllä, että on hyvin vaikeaa liikkua masentuneena, en itsekään liiku tarpeeksi.

Psykoterapiaa on erilaista  ja erisuuntauksia. Eri suuntaukset lähestyvät masennusta eri lähtökohdista.

Kognitiivinen psykoterapia on yksi suuntaus, sitten on psykodynaaminen psykoterapia ja psykoanalyysi.

Lisäksi on joukko muunlaisia psykoterapioita, esim ratkaisukeskeistä, itp:tä, traumaterapiaa, skeematerapiaa, hahmoterapiaa yms.......


Kannattaa pääpiirteissään tutustua kaikkiin. Nyt on valloilla esim ajatus että kognitiivinen olisi parasta, mutta ei se kaikille sovi. Itsellä 3 vuotta kognitiivista takana, enkä saanut tarpeeksi apua. Sovin persoonani kanssa paremmin toisenlaiseen terapiaan. Ehdottoman tärkeää on myös psykoterapeutin sopivuus. Se on oikeastaan tärkeämpää kuin itse suuntaus.

Mutta eikös se psykoterapiakin ole keskustelua? Vai miten se eroaa normaaliterapiasta, paitsi että on pitkäkestoista ja säännöllistä?

Tilanne meni niin pahaksi, että minut laitettiin pakkohoitoon ennen kuin hain itse apua. Syynä itsemurhayritys. En puhunut kenellekään itsemurha-ajatuksista, mutta olisi pitänyt. Olisi pitänyt hakea apua vaikka jostain psykiatrian poliklinikalta, ennen kuin tilanne meni noin pahaksi.
Mielenterveysongelmat puhkesivat jo nuorena. Oli monia asioita, jotka laukaisivat ne. Ei yhtä tiettyä.
Nyt olen kärsinyt mielenterveysongelmista kohta 8 vuotta. Käyn terapiassa ja roikun kiinni elämässä. Ovat asiat olleet huonomminkin tämän 8 vuoden aikana, nykytilanne menettelee.
Masennus ja muut mt-ongelmat voivat johtua monista syistä. Minun vanhempani olivat mt-ongelmaisia ja lapsena tapahtui paljon traumaattisia asioita.
Masennuksellekin voi olla monia syitä. Stressi, loppuunpalaminen, kriisit (hyvät tai huonot, suuret muutokset) elämässä, välittäjäaineiden häiriöt, joillekin kuulemma jopa hormonaalinen ehkäisy voi aiheuttaa mielialan vaihteluita.
Toivottavasti saat apua ongelmiin!

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 14:39"]

Mutta eikös se psykoterapiakin ole keskustelua? Vai miten se eroaa normaaliterapiasta, paitsi että on pitkäkestoista ja säännöllistä?

[/quote]

Häh? Psykoterapia nimenomaan on sitä "normaaliaterapiaa". Jos tarkoitit verrata sairaanhoitajan keskusteluapuun joka ei siis ole terapiaa eikä psykoterapiaa niin eroa on kuin yöllä ja päivällä. Psykoterapeutti on koulutettu antamaan psykoterapiaa ja psykoterapiassa asioihin pureudutaan kunnolla, toisin kuin keskusteluavussa joka on "mitä kuuluu"- keskusteluja ja tilanteen kontrollointia. Ei keskusteluavussa synny esim transferenssia eli tunteensiirtoa, ei päästä käsiksi tiedostamattomaan tai pysytä muuttamaan ajatuskuvioita niin tehokkaasti kuin psykoterapiassa.

Eri psykoterapit myös lähestyvät asiaa eri tavoin.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 14:39"]

Mutta eikös se psykoterapiakin ole keskustelua? Vai miten se eroaa normaaliterapiasta, paitsi että on pitkäkestoista ja säännöllistä?

[/quote]


Psykoterapia on paljon muutakin kuin jutustelua. Psykoterapiassa ei jutustella, vaan pyritään löytämään potilaan joskus jopa tiedostamaton ristiriita tai muuttamaan ajatuskuvioita. Psykoterapia on raakaa ja rankkaa työtä, ei jutustelua. kaukana siis mistään tavallisesta keskustelusta.

Paljonko yksityisellä maksaa lääkärillä käynti? Mille lääkärille kannattaa varata aika? Syöttekö jotain lääkettä? Minä olen vasta nyt huomannut, että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olen kärsinyt varmasti lapsesta asti. Synnytyksen jälkeen se on taas pahentunut. Jopa keskustelu ystävien kanssa pelottaa. Tuleeko kunnan kautta heti ls ilmoitus jos haen sitä kautta apua?

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 09:40"]Paljonko yksityisellä maksaa lääkärillä käynti? Mille lääkärille kannattaa varata aika? Syöttekö jotain lääkettä? Minä olen vasta nyt huomannut, että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olen kärsinyt varmasti lapsesta asti. Synnytyksen jälkeen se on taas pahentunut. Jopa keskustelu ystävien kanssa pelottaa. Tuleeko kunnan kautta heti ls ilmoitus jos haen sitä kautta apua?
[/quote] AP

Ei tule ls ilmotusta. Kunnallinen mt toimistosta saa jutteluapua ilman maksua. Ja tarvittaessa ajan psykiatrille. Itse syön lääkkeitä mutta puhuminen on paras lääke. Lääkitys tukee toipumista kuitenkin. Masennus perustuu aivokemian reaktioon joten "ei tarvitse" asioiden olla huonosti jotta voi masentua. Tsemppaushali!!

9 jatkaa... Pysäytä oman elämän oravanpyörä hetkeksi ja mieti mikä on tärkeää. Lopeta "pitäisi" ajattelu. Pitäs siivota jne. Tee pakolliset arjen asiat ja koita keskittyä niihin asioihin mikä huvittaa. Esim. Mene ulos,et ehkä jaksa lenkkeillä, mutta istu pihalla. Sen sijaan että viikkaat pyykkejä. Ota päikkärit jne.
Netissä kannattaa tutustua oivamieli ja mindfullness sivustoihin ja harjotuksiin. Harjotukset perustuu siihen että ne rauhottaa mantelitumaketta joka erittää stressihormoonia joka aiheuttaa vitutuksen ja ahdistuksen.

Mua auttaa kun menen metsään retkelle.
Kunnon maalaisympäristö ja marjojen keruuta!
Ei sisällä kannata olla ja pyörittää samoja asioita.

Ei todella tule masennuksesta ls-ilmoitusta. Kunnallisella mielenterveyspuolella minulle sanoivat kun hakeuduin sinne keskusteluapua hakemaan että se on terveen merkki että apua haet! Ja sitä pitää hakea.

Nyt itselläni masennusvaihe menossa ja töistä jonkin aikaan sairaslomalla. (2-mielialahäiriö).

kerro työpaikalla varauksella vain ihmisille joihin luotat 110%. Niin minulle neuvottiin ja on ollut kultainen neuvo. Toisaalta minun sairauteni on hieman eri kuin pelkkä masennus. Mikään Psykopaatti en kuitenkaan ole! Vaan tavallinen ihminen jolla on aviomies ja lapsi, asunto ja autolaina. Katukuvasta ei minua edes tunnista bipoksi. Olen usein miettinyt että Toki olisi ihanaa jos voisi olla avoin ja kertoa asioista työkavereille. Mutta niin. Sitten ihmiset varmasti alkaisivat pikkuhiljaa välttelemään. Läheisimmät tietää ja se riittää.

Tsemppiä sinulle! Ja hae itsellesi apua vaikka kuinka ei kiinnostaisi! Avun hakeminen on aina parempi vaihtoehto kuin jäädä yksin asioita miettimään.

Itse kävin ensin yksityisellä psykiatrilla, joka kirjoitti lähetteen kunnalliseen. Siellä on ihan säkästä kiinni, millaisen lääkärin luokse pääsee. Minulla on kokemusta sekä huonosta että hyvästä lääkäristä. Kunnalliseen psykoterapian on vaikea päästä enkä sitä saanut. Omasta pussista en pystynyt maksamaan, joten selvitä piti muuten.

Yksityinen psykiatri maksaa n. 100 +/- euroa , johon saa Kela-korvauksen. Kunnallinen ei mitään. Yksityiselle menoa suosittelen, koska silloin pääsee nopeasti hoidon piiriin.

Itselleni kävi niin kun uskalsin kertoa masennuksesta töissä niin yks sun toinen alkoi kertomaan omasta masennuksestaan. Itse ajattelin että mikä minussa on vikana jne. Ja lopulta helpotti kun tajusin että on muillakin ollut vastaavaa. Ei vaan ole asia josta puhutaan kahvitauolla. Mut vaatii hyvän työyhteisön että asiasta voi puhua.