Rehellinen mielipiteesi parikymppisinä naimisiin menosta?

20-25v ihmiset ovat ajatusmaailmaltaan vielä hyvin mustavalkoisia ja naiiveja.
Kolmekymppisenä vasta tuntee itsensä ja on oikeasti aikuinen.
Nuorena myös itsensä etsiminen pelottaa ja turvaudutaan johonkin jota luullaan haluavansa ettei tarvitse "ajelehtia irtonaisena"...

Uskovainen ja puutteessa tai uskovainen ja raskaana.

Kolmekymppisenä olet eronnut jo kahdesti ja isket vanhoja ( yli 40v) ukkomiehiä ja rikot perheitä.

Itsekin menin naimisiin 22-vuotiaana ja mies oli silloin 24- vuotias. Olemme olleet naimisissa nyt 3 v enkä muista kyllä kenenkään ihmetelleen että olisimme olleet jotenkin erityisen nuoria...Suomessa ihan normaalia 22-vuotiaana, don't worry :) et saa mitään lapsimorsian stigmaa yllesi

Elämänkouluvibat tulee. Ei ole helppoa etsiä uutta kumppania eronneena yh:na. Voi siinä tietysti käydä hyvinkin.

täällä myös 22-vuotiaana naimisiin mennyt enkä ajattele itseäni liian nuorena morsiona. Lähipiirin reaktiot varmasti riippuu pitkälti siitä että miten kypsä suhde teillä on ja millainen elämänkokemus

Milloinkas sitä naimisiin menee, ellei nuorena. Jos ei parikymppisenä uskalla mitään, niin tuskin enää kolmenkympin jälkeenkään. Tai voihan sitä tietysti olla, että kun kaksi harkitsijaa ja kattelijaa löytää toisensa, niin kahdentoista vuoden seurustelun jälkeen ehkä uskaltavat tehdä niinkin rajun liikkeen, kuin mennä naimisiin. Ja sitten eivät enää saa lapsia.

Anna palaa vaan. Jos en itse olisi mennyt naimisiin nuorena, niin olisi jäänyt menemättä.

Normaali ikä mennä naimisiin, varsinkin jos et ole juuri muuttanut ihan nyt vasta omilleen ja olette seurustelleet jo jonkin aikaa.

20 v on jo vanha.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 10:50"]

20-25v ihmiset ovat ajatusmaailmaltaan vielä hyvin mustavalkoisia ja naiiveja. Kolmekymppisenä vasta tuntee itsensä ja on oikeasti aikuinen. Nuorena myös itsensä etsiminen pelottaa ja turvaudutaan johonkin jota luullaan haluavansa ettei tarvitse "ajelehtia irtonaisena"...

[/quote]

Aika suuret odotukset ladattu pahaiselle viidelle vuodelle. Itse olin kaksvitosena jo naimisissa ja tehnyt puolisoni kanssa lopullisen päätöksen lapsettomuudesta, hankittu omakotitalo (ja maksettu se poiskin jo) ja molemmat oli vakiduuneissa ja elettiin ihan samaa elämää kuin kolmikymppisinäkin. No kai jotkut sitten kypsyvät niin myöhään.

Rehellisesti sanoisin, että aika aikaista tehdä päätös, kun kaikki työpaikasta perheen lisäyksen haluamiseen voi vielä muuttua. Itse olen 26 ja päädyimme kumppanini kanssa hiljattain lopettamaan melkein kymmenen vuotta kestäneen suhteen, koska lopulta toinen halusi palavasti lapsia, ja toinen oli osittain uransa takia päätynyt ratkaisuun, ettei halua lapsia tulevaisuudessakaan. Erosimme rakkaina ystävinä, mutta avioliitosta eroaminen olisi ollut vielä vaikeampaa. Meillä oli ihanat vuodet yhdessä, mutta olkaa ainakin niin varmoja kuin ikinä voitte tuossa iässä olla, että tulevaisuuden kuvanne on samanlainen, ennenkuin sanotte "Tahdon". Onnea rakkaudellenne joka tapauksessa!

Itselleni ei olisi todellakaan sopinut noin nuorena naimisiin meno. Olin levoton sielu pitkaan. Jos olisin mennyt silloisen (pitka-aikaisen) poikaystavani kanssa naimisiin, olisin varmaankin jo eronnut.

Nyt olen jo lahempana kolmenkympin puolivalia ja voisin jo harkita. :) Naimisiin voi menna monesta eri syysta ja omat syyni liittyvat lahinna siihen, etta vierelle on loytynyt ihana mies ja oma menokin on rauhoittunut niin, etta voisin jo ihan virallisesti myontaa, etta joo, eikohan tassa ole se mun elamankumppani.

Mä olen tuollaisen liiton hedelmä, en suosittele näin lapsen näkökulmasta. Liitto päättyi 5v jälkeen ja sitten kumpikin vanhempi alkoi elämään sitä menetettyä nuoruuttaan. Ei kovin kiva tilanne alakouluikäiselle.

No rehellisesti: ei kiinnosta. Itse menin 18-vuotiaana naimisiin, ensin seurusteltuamme n. 5 vuotta :)

Ja edelleen yhdessä, seuranamme 2 ihanaa lasta :)

Rehellinen mielipiteeni. Sä et tiedä elämästä mitään. Kiire mennä naimisiin on todennäköisesti oire jostakin kummallisesta lapsuudesta, se ei ole aito halu olla naimisissa, koska sä et tuon ikäisenä oikeasti vielä pysty tietämään mitä edes haluat. Tuurilla voi silti mennä ihan hyvin niin että kasvatte miehen kanssa samaan suuntaan, ettekä eroa. Ihan yhtä suuri mahdollisuus että kasvatte eri suuntiin, koska olette niin nuoria että teidän persoonien kehitys on vielä ihan kesken.

Ja tämän sanon itsekkin nuoresta asti saman miehen kanssa olleena.

Että on kyllä tavallista suurempi riski kasvaa erilleen. Jollakin tapaa pidän vähän yli parikymppisenä naimisiin meneviä yksinkertaisina.

Riippuu niin paljon ihmisistä...joillekin ei sovi avioliitto edes nelikymppisenä.

Mutta ei 22-vuotias edes ole vielä hälyyttävän nuori.

Omista ystävistäni muutama on mennyt naimisiin jo 19-20 vuotiaana. Miehensä ovat olleet muutamia vuosia vanhempia, mutta ei mitään hirveitä ikäeroja. Tottakai itselleni tuli naimisiin menosta kuullessani reaktio, että ootko sä nyt ihan varma, me ollaan vielä niin nuoria kuitenkin! Mutta ei se kuitenkaan kenellekään ollut sellainen järkytys, koska kaikki tiesivät, että se päivä tulee :) Ystävälleni se oli nimittäin itsestään selvyys ja vuosia hänen kanssaan kasvaneena tiesin, että siinä ei kukaan hänen päätään käännä, eikä edes tarvitse, koska hän on sellainen ihminen, joka kyllä tietää mitä tekee ja haluaa. Nyt muutaman vuoden naimisissa ollessaan tiedän hänen olevan onnellinen. En usko, että lapset edelleenkään ovat suunnitelmissa vielä edes vuosiin. Tulevaisuudessa kyllä, mutta ei vielä. Nyt on opiskeluiden, työssä käynnin, ystävien ja heidän oma aikansa. Ja mä ainakin arvostan sitä, sillä he kyllä kerkiävät vielä vaikka mitä :)

Olemme jutelleet naimisiin nuorena menemisestä, eikä ystäväni ikinä tule katumaan tätä, mutta kyllä hän on myöntänyt, että eri tilanteessa sinkkuna oleminen, flirttailu ym. olisivat olleet kivoja asioita kokea nuoruudessa. Ja kyllä mä tuon ajatuksen ymmärrän varsin hyvin, eikä se vaikuta hänen tiukkaan suhtautumiseen siitä mikä on kielletty ja mikä sallittu naimisissa ollessa. Hän on onnellinen nyt ja mä hänen puolestaan, ja jos tilanne olisi toinen eli hän ei olisi vielä naimisissa, tietäisin että hän ottaisi siitä kaiken irti. Ja mun mielestä se on hyvä niin :)

Eiköhän ne ole vaan kateellisia tai panikoivat etteivät itse ehkä koskaan pääse naimisiin ja ovat katkeria.

Me mentiin naimisiin kun olin 24v. ja nyt on 6 ihanan seesteistä avioliittovuotta takana. Kaksi lastakin ehtinyt "siunaantua". Ei kukaan ainakaan meidän kuullen ole koskaan taivastellut naimisiin menoamme.

No me oltiin molemmat 21-vuotiaita kun mentiin naimisiin. Nyt olemme olleet onnellisesti aviossa jo 13 vuotta, eikä mitään kriisejä ole ilmaantunut, vaikka talonkin rakensimme itse ja lapsia on kolme. Ei olla uskovaisia eikä raskaus ajanut kiireesti naimisiin, se tunne vaan oli niin selkeä, että tässä on lopun elämäni kumppani. Ja se tunnen on edelleen. Tottakai pitkään parisuhteeseen kuuluu myös erimielisyyksiä ja riitojakin, mutta ne täytyy vain sitten selvittää. Olemme avioituneet toistemme kumppaneiksi; yhtä köyttä tässä vedetään ja samalla puolella halutaan olla, vaikka joskus jotain kitkaa tulisikin. Rakkaus on ihmeellinen voima. Luulen että sekin vaikuttaa, että meidän kummankaan suvuissa ei juuri ole erottu, joten sellaista "mallia" ei ole ja vaan olemme olleet onnekkaita siinä, että olemme itsekin ehjistä kodeista.