Rehellinen mielipiteesi parikymppisinä naimisiin menosta?

En ihmettele - onnittelen vain

Miksi kiirehtiä...? 

Toisaalta, miksi ei? Olen alkanut seurustelemaan 18-vuotiaana ensimmäisen seurustelukumppanini kanssa. Yhdessä olemme olleet 20 vuotta, joista 7 naimisissa. 

Liittonne voi kestää - tai olla kestämättä.

Ennen vanhaan taisi olla ihan normaalia mennä naimisiin 18-22-vuotiaana. Jos olit vanhempi, alettiin pelotella että jää vanhaksi piiaksi.

Avioeroja tulee valitettavasti niille lähempänä kolmeaymppiä naimisiin menneille myös ihan yhtä paljon.
Omat vanhempani menivät naimisiin kun äiti oli 28 ja isä 31 ja olivat opiskelleet, työelämässä, juhlineet yksin ja erikseen ja nähneet maailmaa ja sitten kun olin 5-vuotias erosivat kun kuulemma äitini niim kovasti kaipasi takaisin itsenäiseen elämäänsä... hän muutti ulkomaille ja jätti minut, isäni ja veljeni kotiin...
ei ollut kovin kivaa

Ja ei kukaan kyllä ainakaan meidän kuullen kummastellut naimisiin menoamme, kai ne näki päälle sen, mikä me tunnettiin. :) Oltiin seurusteltu jo 3 vuotta ja kihlauduttiin noin vuoden seurustelun jälkeen.

-21

4v on aika vähän jos ette ole tynteneet jo vuosia enne tuota. Lähinnä nauran näille 18v naimisiin menneitä

Mielipiteeni: Avioliittonne voi olla menestys, tai se voi johtaa eroon, aivan kuten kenen tahansa avioliitto. Nuorena naimisiin menossa on puolensa, te ikään kuin teette kaiken yhdessä melkein alusta asti, ja kasvattekin vielä yhdessä. Se voi vahvistaa. Meillä kaiken yhdessä kokeminen on ollut hyvin vahvistavana tekijänä. Itse olin 18-vuotias ja mieheni 23-vuotias mennessämme naimisiin. Lapset saimme ollessani 24 ja 26. Meillä tulee ensi kuussa kuluneeksi kahdeksan vuotta naimisiinmenosta.

En oikein ymmärrä tuota "elämätöntä nuoruutta". Ei kaikilla ole tarvetta olla monta seksikumppania ja bilettää vuosikausia. Me elimme mieheni kanssa nuoruuden yhdessä - matkustelimme, opiskelimme sekä kotimaassa että ulkomailla, teimme töitäkin eri maissa, asuimme välillä erilläänkin muutaman kuukauden.

Niin, ja olemme molemmat ateisteja.

Itsekin 22-vuotiaana naimisiin mennyt ja muistan että nämä, jotka kauhistelivat ikääni olivat myös kauhuissaan omasta tulevaisuudesta...ensimmäine. reaktio kihlauutisiimme ei ollut onnea vaan "apua kosiikohan mun poikaystävä koskaan...ei varmaan...kannattaakohan mun edes enää seurustella...mut se kyllä puhui naimisiinmenosta positiivisesti kerran" ja sitten päälle kauhee marmatus siitä että ei noin nuorena kannata mennä naimisiin

Mielestäni parikymppisten häät ovat jotenkin ihanimpia! Nuori kaunis/komea hääpari, se nuoruuden ja intohimon hehku.

Toki jokainen hääjuhla jossa olen ollut on ollut mukava. Mutta jos pari on jo päälle kolmikymppisiä niin tulee vain olo että "viimeinkin". Tottakai on erilaisia ihmisiä ja elämäntarinoita. Toiset löytävät puolison vasta myöhemmin jne.

T. 29v ikuinen romantikko joka ei kuitenkaan halua itse naimisiin.

Kateellinen olen, toivoisin että olisi löytänyt kumppanini jo silloin. Nyt menin naimisiin vasta 35-vuotiaana, naimisissa 20 v ja ero tuli silti. Mikään ikä ei ole tae, että on oikea.

Rehellinen mielipide on että naivia ja tulevat katumaan kun hosuvat ja että motiivit eivät 80% ole aidot vaan halutaan leikkiä kotia tms. Tää oli nyt inhorealismia mutta kun kysyttiin rehellistä mielipidettä