Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvasti raivoava naapurin äiti
Nimimerkki Nimimerkki
15.03.2022 |
Naapurissa asuu äiti, joka huutaa perheelleen päivittäin. Perheessä kaksi poikaa, pikkukoululainen ja teini-ikäinen, jälkikasvun isästä ei havaintoa. Äidillä tuntuu keittävän pahasti kiinni ihan pienistäkin asioista (tiedän. koska sisältö kuuluu meille asti): märistä kengistä kun aamulla pitäisi lähteä kouluun, märästä pyyhkeestä väärässä paikassa, vahingossa liikaa käytetystä hiusgeelistä tai vaikka sen paljastumisesta, että isomman pojan kaveri oli erehtynyt istumaan olohuoneessa sijaitsevalle äidin sängylle. Märistä kengistä kantautui meidän naapureidenkin iloksi puoli kahdeksan aikaan arkiaamuna äidin kommenttina mm. niin kovaa kuin ihmisestä lähtee -huuto VOI V****. Mitä tilanteessa voi ja kannattaa tehdä? Tämän äidin raivoaminen on jatkunut pitkään. Omassa elämässä on ihan oikeitakin, isoja ongelmia enkä silti raivoa perheenjäsenilleni. Päinvastoin, pidetään entistä tiukemmin yhtä, jotta selviydytään. Tiedän siis, että kaikilla on vaikeita kausia, mutta välillä äidin raivoaminen on niin järkyttävää, että en voi olla miettimättä sen pitkäaikaisia vaikutuksia lapsiin. Naapurin toimimaton perhe-elämä myös valuu meidän perheemme elämään ja rikkoo kotirauhaamme. Mitä tilanteessa voi tehdä? En oman tilanteeni takia jaksa lähteä puimaan asiaa jossain ovensuussa, ties mitä siitä sitten seuraisi. Ei ole yhtään ylimääräistä energiaa nyt käyttää muuhun kuin oman perheen selviytymiseen omasta vakavasta, itsestä riippumattomasta tilanteesta. En vain jaksaisi kuunnella tuota jatkuvaa huutamista.
Kommentit (54)
Huutajan puoliso ja lapset varmaan kuuroja jos joutuvat kuuntelemaan huutoa sen takia että jollakin kiukuttaa sen oma paska elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin meillä oli kanssa huutaja äiti naapurissa. Voi että mua säälitti ja jotenkin hävetti kun huusi niille lapsille. Ja ne huudon syyt olivat suht pieniä eli vaikka roskista ei oltu viety. Huusi tai lähinnä kirkui ja rääkyi pahoja asioita lapsille ja haukkui vammaisiksi yms. Nykyään huutaa eläimille kun lapset häipyneet ties minne.
Ammatiltaan tämä äiti on joku koulukuraattori. Päätinkin silloin, että jos mun lapset tarvitsevat kuraattorin palveluksia niin tälle tädille eivät ainakaan mene.Kummasti nuo jotenkin erityisopettajat ja sellaiset kohtelee omia lapsiaan rankasti kuten 1 sellainen huutaa ja läpsii lastaan vapaa ajalla.
En ihmettele, työ on todella raskasta ja varmasti vie voimavarat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän saman tyyppinen tilanne: naapurin rouva raivoaa ja huutaa äänekkäästi ala-asteikäisille lapsilleen. Milloin on ollut ulko-ovi liian pitkään auki, milloin lelut liian levällään tms.
Osansa raivosta on varmasti saanut myös puoliso: mies-parka liikuskelee pihalla lannistuneen näköisenä harmaana haamuna, ei puhu, välttelee katsekontaktia. Lapset hädin tuskin tervehtivät ja juoksevat pikavauhtia ohi jos samaan aikaan satutaan pihalle. Ainoastaan perheen äiti käyskentelee ulkona korostetun hyvässä ryhdissä kuin maailman omistaja.Itsellä kun on ollut elämässä valitettavasti niitä ihan ”oikeitakin” ongelmia (kuolemaa ja vakavia sairauksia), niin lähinnä huvittaa että joillakin on motivaatiota raivota tuolla mittakaavalla täysin mitättömille asioille. Surettaa naapurin lasten ja mykkänä haamuna liikkuvan naapurin miehen puolesta, mutta minkäs teet.
Mistä sä tiedät, mitä ongelmia tällä äidillä on? Mä olin tuollainen huutaja äitini aggressiivisen syövän loppuvaiheessa kun hoitelin hänen asioitaan ja äiti kaatoi kuolemanpelkoaan minun niskaan. Syöpä tuhosi kai aivotkin, lopulta äiti puhui miten mun lasten pitää ku0lla ja miten sen voi järjestää, siis ihan jotain sairaita mafiajuttuja. Isä sanoi itsensä irti koko hoidosta, mutta soitteli mulle öisinkin ja itki ahdistustaan tilanteesta. Sen lisäksi mulla oli kolme pientä lasta, en saanut nukkua, en saanut apua mieheltä enkä appivanhemmilta, olin täysin piipussa. Onneksi heräsin jossain kohdassa ja hakeuduin terapiaan. Huudon syy ei ollut märkä pyyhe vaan se, että olin täysin loppu, enkä halunnut enää elää, eikä kukaan auttanut. Se on muuten metka tunne kun tajuaa, ettei kukaan auta vaikka näkee hirveän hätäsi.
On se varmaan ollut metka tunne lapsillesikin huomata, että se jonka pitäisi olla turvallinen aikuinen vain riehuu ja raivoaa eikä lopeta vaikka näkee hirveän hätäsi.
Ei äiti näin tahallaan toimi, on vaan tilanteessa jossa ei löydä muita keinoja, hän tarvitsee apua.
Aikuisella on vastuu hakea apua jos on vaikeaa eikä sitä oloaan saa purkaa lapsiinsa. Kyseinen äiti edelleenkin viestissään muistelee sitä miten vaikeaa hänellä oli eikä huomioi miten vaikeaa hänen lapsillaan oli kun äiti oksensi pahan olonsa heidän päälleen.
En hyväksy joka asiasta huutamista, mutta ymmärrän, että joskus voi keittää yli. Jos ihan jatkuvasti huutaa niin se on joko kotoa opittu tapa tai merkki masennuksesta ja uupumuksesta. Itse kärsin kaamosmasennuksesta ja se alkaa oirehtia univaikeuksiina ja että ihan kaikki alkaa ottaa päähän ja hermot menee pienimmästäkin. Onneksi tämän tiedostan ja talven yli joudun lääkkeitä syömään. Lasun kautta äiti voisi saada apua jos ei sitä muuten hoksaa hakea.
Tunne elämältään epävakaat esimerkiksi mielenterveys ongelmaiset,narkomaanit ja alkoholistit saattavat huutaa ja olla väkivaltaisia lapsilleen. Yleensä myös puolustelevat käytöstään sillä eivät halua avun piiriin, tai eivät saisi puhtaita seuloja annettua sosiaalityöntekijöille kun eivät halua lopettaa käyttöään.
Monet kumminkin tajuavat hakea apua ja hyvä että on ihmisiä jotka puuttuvat jos näkevät että jollain ei ole kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitus isännöisijällekin voisi olla hyvä ratkaisu. Jotain kannataa kyllä tehdä.
Raivoaminen ja huutaminen sekä etenkin haukkuminen eivät kuulu terveelliseen asuinympäristöön, haukkuminen on henkistä väkivaltaa, joten ehdottomasti Lastensuojeluilmoitusta menemään. Kaikki eivät osaa/uskalla hakea itse apua, joten hyvä jos sitä tarjotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy joka asiasta huutamista, mutta ymmärrän, että joskus voi keittää yli. Jos ihan jatkuvasti huutaa niin se on joko kotoa opittu tapa tai merkki masennuksesta ja uupumuksesta. Itse kärsin kaamosmasennuksesta ja se alkaa oirehtia univaikeuksiina ja että ihan kaikki alkaa ottaa päähän ja hermot menee pienimmästäkin. Onneksi tämän tiedostan ja talven yli joudun lääkkeitä syömään. Lasun kautta äiti voisi saada apua jos ei sitä muuten hoksaa hakea.
Aika naivia olettaa, että lastensuojelu ehtisi tai pystyisi auttamaan. He raportoivat ja tarvittaessa ottavat huostaan. Se on heidän työnsä. Lastenkodissa on ruokaa ja puhtaat vaatteet. Toiset lapset voivat lyödä tai käyttää huumeita. Itse tiedän tapauksen, jossa lapset annettiin väsyneeltä mutta kiltiltä isältä aivan psykolle äidille, koska äidin uusi mies oli niin hyvän oloinen. Äiti oli koko ajan käyttänyt henkistä väkivaltaa, valehdellut ja ollut noudattamatta sopimuksia. Lapset saatuaan äiti katkaisi kokonaan lasten välit isään ja entisiin kavereihin. Että semmoista apua he saivat. Ja Vilja-Eerika pelastettiin alkkisäidiltä isälleen asumaan. Onhan niitä hyviä ja fiksuja sossuja ja hyviä lasten sijoituspaikkoja, mutta ei ole lainkaan varmaa että olot muuttuvat parempaan sossun huostassa. Jos kotona on vaarallista eikä ole ruokaa ja vastaavaa, niin silloin on tietysti pakko antaa lapset lastensuojeluun ja toivoa että siinä hyvin käy.
Terveydenhoidosta voi yrittää hakea apua terveysongelmiin ja riippuvuuksiin. Kasvatusneuvola auttaa kasvatusongelmiin. MLL:stä saa lasten hoitoapua kympin tunti, puistotädiltä huomattavasti halvemmalla. Päiväkoti ja perhepäivähoito antavat vielä enemmän hoitoapua. Sitten on ystävät ja sukulaiset.
Naapurin melusta voi valittaa isännöitsijälle, mutta tuskin huutaminen päiväsaikaan johtaa mihinkään, jos se ei jatku tunteja yhtä mittaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasu
Kuulostaa mun lapsuuskodilta. Hermot eivät koskaan palaneet normaaliksi. Olisi ollut hyvä, että naapurit olisivat tehneet lasun.
Suosittelen minäkin siis lasua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee ilmoitus lastensuojeluun, heti.
Huutamisesta? Et voi olla tosissasi, ei ihme että oikeat apua tarvitsevat lapset eivät saa apua, jos jokaisesta asiasta tehdään lasuja 🤦🏼
Kannattaa miettiä asioita vähän pidemmälle.
No tässäpä sinulle vähän pidemmälle mietitty asia: olen jo kuusikymppinen, mutta huutavan isän "hellässä" huomassa kasvanut. Ja huuto ja kiroaminen alkoi ihan pikkuseikoista. Jos ei sellaista ollut tarjolla, se tehtiin vaikka väkisin.
Tänä päivänäkin, jos joku tulee huutamaan minulle, on kaksi vaihtoehtoa miten käy. Jos olen tehnyt ison mokan, toimintakykyni valuu nollaan. Jos tiedän tehneeni kaiken oikein, tai minua kohdellaan epäreilusti, sisälläni nousee sellainen raivo, että huutaja saattaa olla todellisessa vaarassa, asiasta riippuen.
En myöskään siedä yhtään todistaa tilannetta, jossa vanhempi raivoaa lapselleen. Puutun kyllä.
Mulla ikää 53. Huuto tekee sen, että toimintakyky menee nollaan, alan puhua hyvin hiljaisella äänellä. Vatsa menee heti ripulille ja joskus oksennankin. Hermot siis riekaleina, jatkuvan huudon takia.
Unelmauhri narsistille. Usko tai älä, ovat huomanneet.
Vierailija kirjoitti:
Tunne elämältään epävakaat esimerkiksi mielenterveys ongelmaiset,narkomaanit ja alkoholistit saattavat huutaa ja olla väkivaltaisia lapsilleen. Yleensä myös puolustelevat käytöstään sillä eivät halua avun piiriin, tai eivät saisi puhtaita seuloja annettua sosiaalityöntekijöille kun eivät halua lopettaa käyttöään.
Monet kumminkin tajuavat hakea apua ja hyvä että on ihmisiä jotka puuttuvat jos näkevät että jollain ei ole kaikki hyvin.
Ja terveet päällepäsmäri tyypit huutaa. Tai pomo vanhemmat tai ne jotka ei juo Alkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi huutaja vanhemman kasvattama. Hermoraunio aikuinen. Olisin myös toivonut lasua että olisin saanut elää rauhallisen lapsuuden.
Kulissit kai oli niin kunnossa kun materia on vanhemmilleni vain tärkeää ja sekin meni lasten hyvinvoinnin edelle. Jouduimme elämään niukasti että vanhemmilla oli rahaa juopotteluun ja kulissien ylläpitoon.
Tietenkin tästäkin jouduimme riitoja ja huutoa kuulemaan kun rahat ei riitä sitten kunnolla ruokaan kun äidin piti saada itselleen kalliita merkkituotteita vaikka velaksi joita isä makseli pois. Lapset saimme kulkea liian pienissä tai rikkinäisissä vaatteissa.
Aina sai pelätä huutamista tai tukkapöllyä koska helppoahan se on puolustus kyvyttömiin lapsiin paha olo purkaa.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä osaa muuta vastata kuin että omassa naapurissa oli tuollainen huutajais-äiti ja pienet lapset ja isä. Tein mutkan kautta ilmoituksen heistä ja muuttivatkin sitten pois.
En kyllä ymmärrä yhtään miksi piti huutaa jatkuvasti. Muuta riitelyn ääntä ei kuulunut mutta tuolla äiteellä oli kyllä pahoja ongelmia. Laita lappu postiluukusta että voisko volumea laittaa vähän pienemmälle.
Laittaisin minäkin lapun, jonkin pitäisi herättä tämä muija tajuamaan että tuolla tyylillä tilanne ei ainakaan ratkea. Kenties lapsista tulee tuolla menolla sekoboltseja häirikköjä.
Aggressio-ongelma mikä lie ihmisellä. Huonot kognitiiviset taidot. Olemattomat sosiaaliset taidot myös.
Kyllä lasten kanssa välillä keittää yli, mutta jotenkin pitää toimia aikuismaisesti ja kyetä hillitsemään itsensä vaikka ipanoita komentaakin.
Asutaankohan me samassa taloyhtiössä? Kuvailit just naapurin skitsoavaa akkaa.