Olenko ainoa, jota tämä kevättalvi ahdistaa?
Olen ollut tällainen nuoresta saakka. Ihmiset heräävät eloon, pitää olla sosiaalinen ja iloinen ja tehdä koko ajan jotain, koska aurinko paistaa.
Minulle tämä aiheuttaa päinvastaisen tunteen. En jaksa olla sosiaalinen ja juosta tapahtumissa ja ulkoilla muiden kanssa.
Nautin syksystä. Se on rauhallista aikaa, ei tarvitse juosta tapahtumissa ja nautin syksyn luonnosta niin paljon. Syksyn metsälenkit koiran kanssa ovat parasta.
Huhtikuun lopulla tämä alkaa helpottaa ja kesä onkin sitten kiva.
Olenko ainoa??
Kommentit (18)
Et ole ainoa. Monilla eritaisoisista mt-ongelmista kärsiville tämä kevät on pahin vuodenaika .
Ainakin miehille on vaikeaa kylmyys ja valon määrän lisääntyminen.
Mulla on ihan hirveä kevätväsymys usein.
Sama täällä. Myös viikonloput ja yleensä semmoinen "pirtsakka" sää tuntuu pahalta. Olen todella yksinäinen ja vietän kaikki päivät yksikseni työkyvyttömänä ja köyhänä. Jokainen aurinkoinen lauantai on kuin pieni joulu aina uudelleen ja uudelleen: siellä ne muut ovat tekemässä rakkaidensa kanssa kaikkea kivaa, minä yksin.
Tunnistan myös tuon vastarannan kiiski -asenteen itsessäni, että ei varmaan kiinnosta jos teitä kiinnostaa, happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Joku puolustusmekanismi kai se sekin on.
Talven horroksen jälkeen alkaa elämä eli kevät ja sitten kesä ja vielä syksykin. Talvella taas horrokseen, omiin ajatuksiin.
Ole huoletta, olen aina ollut tuollainen. Rakastan syksyä ja talvea kun saa kääriytyä lämpimiin pipoihin ja huppuihin. Keväällä mennään kohti kesää ja olo tuntuu aina liian paljaalta. En kärsi mistään ongelmista. Olen vain hyväksynyt olevani tälläinen kuin olen.
Kukaan ei pakota sinua jouksemaan eri tilaisuuksissa tai olemaan sosiaalinen. Elä omannäköistä elämääsi !
Ei varsinaisesti ahdista, mutta kauhean väsynyt olen. Paljon väsyneempi kuin pimenevään aikaan. Väsymystä ehkä pahentaa tunne, että "pitäisi" nyt reippailla ja nauttia aurinkoisista päivistä.
Jos ei tällä hetkellä, juuri tänä keväänä tunne jotain ahdistuksen tunteita, täytyy olla jotenkin päästään vialla.
Et ole ainut. Kyllä syksy ja sienimetsät ovat mulle sitä parasta aikaa. Tämä liika valo tekee pahaa :(
Mua ahdistaa myös se, että tunnen tuon auringon säteilyn voiman jo nyt ja tiedän miten uupunut tulen olemaan kesällä kun on helle. Silloin en poistu kotoani ollenkaan päiväaikaan, koska kärsin lämpöuupumuksesta todella herkästi: alkaa oksettaa, vapisuttaa, happi ei kulje päähän kunnolla ja hengästyttää, ajatukset menee puuroksi, on vaikea edes käydä kaupassa (ei ole autoa) ja pahimmillaan sen jälkeen olen ollut kuumeisen ja viluisen oloinen ja mennyt viltin alle, kun on sisäinen termostaatti niin sekaisin. On kivaa kun on valoisaa, mutta tuntuu kuin hellan levy olisi pantu nyt ykköselle ja tässä istun kattilassa tietäen että kohta levy on kuutosella.
Minusta on taas tähän vuoden aikaan alkanut tuntua että minä olen ainut. Ihan lohduttavaa, että teitä on muitakin. Tuolla aikaisemmin eräs sanoi hyvin että jokainen aurinkoinen lauantai on kuin pieni Joulu. Ahdistava ja masentava.
Siltä se juuri tuntuu paitsi että minusta Vappu ja varsinkin Juhannus ovat vielä pahempia.
Talvella voin hyvin mennä yksin vaikka luistelemaan tai lenkille, mutta menepä kesällä yksin esim.
piknikille niin saat osaksesi naureskelevia ja sääliviä katseita ja huomautuksia.
Aloittajalla on kuitenkin käsittääkseni kavereita kenen kanssa voisi mennä johonkin,mutta yksinäiselle kevät ja kesä on todella ahdistavaa. Ärsyttää kun ihmiset koko ajan hehkuttavat että voi kun on ihanaa kun on niin aurinkoista ja keväistä ja ihanaa kun pääsee tuosta lumesta vihdoinkin eroon ja kyllä sitä tuli aivan liikaa tänä vuonna ja on NIIN IHANAA.
Minun puolestani lumi ja pakkanen voisivat jatkua iäisyyksiin.
Sitten kun kyseenalaistat ja haluat tietää perusteet mikä siinä on niin ihanaa, sinut leimataan vähintään hulluksi ja ainakin täysin oudoksi tyypiksi.
Missä ihmeen tapahtumissa?? Minun elämässäni eikä tuttavilla ole kyllä mitään tapahtumia nyt maalis-huhtikuussa.
Pysy sisällä jos haluat, ei kukaan pakota ulos.
Ja tuo että kaikilla muilla olisi jotain onnea ja auvoa ja ihmiset juoksevat rakkaidens kanssa jossakin tapahtumissa ja ulkoilevat onnellisina, harva tällä hetkellä nyt niin onnellinen on ja ihmisten elämä ei ole sitä mitä ulospäin monesti näyttää.
Täällä yksi syksyihminen ja ylpeä siitä :)
Saan myös ihmettelyä osakseni kun kerron kuinka rakastan syksyä ja maaliskuu on kamalin kuukausi. Mutta ei haittaa. On hauska aiheuttaa ihmisissä ihmetystä. Nautin siitä :)
Mutta sehän on oletus, että kaikki rakastaa auringonpaistetta ja kevättä. Some ja lehdet on täynnä juttuja ja kuvia kuinka nyt täytyy nauttia ja elää.
Ei tarvitse. Minä en tuohon valtavirtaan ja olettamuksiin pysty lähtemään. Itse laitan kuvia syksyn metsästä ja kynttilöistä. Silloin minä elän!
Ei ole helppoa nykymaailmassa olla erilainen!
Minulle tämä on vuoden raskain aika. Valo ahdistaa. Itkettää ja masentaa. Pelkään jo etukäteen kesän helteitä.
Ihanaa tavallaan, en ole ainoa! Olen kärsinyt kevätmasennuksesta päälle 10v.. ahdistaa niin pirusti tuo auringonpaiste. En odotan ollenkaan kesän helteitäkään.. kämpässä +30 ja teen vielä työkseni siivoustyötä.. koko ajan joutuu hikoileen :(( Syksy ja talvi parasta aikaa, jaksaa treenata ja on ihana käpertyä sohvalle peiton/viltin alle ja katsoa esim. Netflixiä :)
Tee elämästäsi sellainen kuin haluat ja tunne mitä tunnet. Ei ole pakko mennä energiapakkausten joukkoon, jotka kiitävät kovaa.
Ei ahdista. Ja kuka sinua pakottaa olemaan iloinen ja koko ajan tekemään jotain? En ymmärrä ongelmaa.