Tuleeko sinulle joskus yltiökiitollinen olo tuntemattomille?
Nimitän sitä nyt maailmanrakkaus-tilaksi. Esim. kun tänään soitin opiskelija-asuntolani huoltoyhtiöön ja sain hyvää palvelua, niin tekisi vain mieli ylistää asiakaspalvelijaa ja huoltomiestä, joka menee asunnolleni korjaamaan vian. (joskus olenkin jättänyt lapun "kiitos työstäsi" :)) En tiedä miksi tällainen tila tulee, mutta harmi kun se ei ole pysyvä
Kommentit (11)
Varmaan siksi tulee, että yleensä ihmisiin saa pettyä, niin jos kerran onkin toisin niin tulee melkein epäuskoinen olo
Joskus kun on tosi pelokas/surullinen/ahdistunut olo ja kaupan kassa on erityisen ystävällinen niin tekisi mieli kädestä pitäen kiittää:D Ei sitä tuu ymmärrettyä miten joskus ystävällisyys voi pelastaa tuntemattoman päivän ihan täysin.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 17:49"]Joskus kun on tosi pelokas/surullinen/ahdistunut olo ja kaupan kassa on erityisen ystävällinen niin tekisi mieli kädestä pitäen kiittää:D Ei sitä tuu ymmärrettyä miten joskus ystävällisyys voi pelastaa tuntemattoman päivän ihan täysin.
[/quote]
Näin on. :) Iloiset bussikuskit ja konnaritkin on pelastaneet päiviä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 17:49"]Joskus kun on tosi pelokas/surullinen/ahdistunut olo ja kaupan kassa on erityisen ystävällinen niin tekisi mieli kädestä pitäen kiittää:D Ei sitä tuu ymmärrettyä miten joskus ystävällisyys voi pelastaa tuntemattoman päivän ihan täysin.
[/quote]
Sama mulla :D
No juu joskus. Itse asiassa aika usein. Tänään naapuri moikkasi ja se piristi kovin.
Eipä ei. Ei ole tullut vastaan tilannetta, että tulisi tuollaista olotilaa.
Samassa, kun aloituksen luin, tuli mieleen ainakin 10 tällaista tapausta, tuttu tunne! Pakahduttaa :)
Muista, kun aikanani olin avioeron pyörteissä, niin olin niin otettu ihmiseten myötätunnosta. Toiste en ole samnalaista myötätuntoa kokenut.
Ei oikeastaan koskaan :( Olen kohtalaisen paatunut. Ei tule tuollaista oikeastaan edes läheisiä kohtaan. Olen saanut niin paljon paskaa niskaani.
Vähän ohis, mutta olin pari päivää reissussa yhden mun kaverin kanssa ja huomasin, että se on avuliain ihminen, jonka tunnen. Jos joku ihmetteli ääneen, missähän se ja se on, hän oli heti neuvomassa. Tai yksi rouva yritti saada kassiaan säilytyslokeroon, niin kaverini meni oitis avuksi. Kahvilan jonossa joku unohti ottaa tarjottimen. Hän kävi hakemassa. Pienillä teoilla hän piristi monen ihmisen päivää. Tuli hyvä olo hänen seurassaan, ja ehkä hän sai minutkin ajattelemaan ympärillä olevia ihmisiä enemmän. Pidänhän mä ovia auki ja muuta vastaavaa, mutten usein huomaa, jos joku tarvitsee apua, ellei tilanne ole aivan nenäni edessä. Olen niin omissa ajatuksissani.
Tulee, ja yleensä aina silloin kiitän kyseistä ihmsitä. On eri asia tehdä työnsä, kuin tehdä se niin että oikeasti ajattelee sitä asiakastakin.