Kokemuksia yli kolmen vuoden ikäerosta?

Meillä 3,5 vuotta ja hyvä ikäero on. Tosin alun alkaenkin tähdättiin sellaiseen ikäeroon, ettei esikoisen tärkeät kehitysvaiheet jää vauva-ajan jalkoihin. Tarkoitus oli välttää tämä kuuluisa sumu jossa monet pienen ikäeron vanhemmat kahlaavat.

Kuopuksen vauva-aika oli ihanaa, vaikka hän olikin sairas vauva. Meillä on lapset myös aina leikkineet hyvin yhteen, esikoinen on aina tullut erinomaisen hyvin toimeen pienempien kanssa ja jo 5-vuotiaana ilmoitti, että hänestä tulee isona lastenhoitaja (on poika). Nyt ovat 10v ja 6,5v ja edelleen sujuu yhteiset puuhat.

Toisaalta esikoinen tuli mustasukkaiseksi, kun kuopus oli vuoden ikäinen ja koki, että  kaikki ihailevat vain pienempää. Onneksi vaihe oli lyhyt eikä kovin dramaattinen.

Ainoa huono puoli tässä ikäerossa on ollut, että meiltä jäi kolmas vauva tekemättä. Edelleen haluttiin vähintään kolmen vuoden ikäero ja ikä tuli sitten vastaan.

Mun lapsuuden perheessä oli ikäerot neljällä lapsella 4-6 vuotta ja ne on olleet hyvät, kaikki saivat olla rauhassa perheen vauvoja, ja isommista sisaruksista oli apua pienimmän hoidossa, läheisiä ollaan juuri sen takia, mutta kieltämättä nuorin on vähän lellitty vanhempien taholta, nukkui pitkään vanhempien huoneesa, ja asui pisimpään vanhempien kanssa muutenkin, sai olla sitten teininä kuin ainoa lapsi.

Missään nimessä en suosittele alle 3 vuoden ikäeroja kellekään, kaikki tutut ja sukulaiset joilla on pienellä ikäerolla lapsia, ovat olleet kuolemanväsyneitä, ainakin äidit, ja esikoinen on aina ollut mustasukkainen, ja äidillä on ollut huono omatunto kun aika ei riitä esikoiselle tarpeeksi, tai sitten vauva jää huomiotta. Lähellä samaa ikää olevat myös tappelevat paljon enemmän kun ovat kuitenkin vähän eri kehitysvaiheessa, mutta kuitenkin taistelevat samasta huomiosta jokapaikassa, ihan paskapuhetta että kaksi menee siinä kuin yksikin tai että lapselle pitää tehdä leikkikaveri...

Mäkin kuulisin mielelläni kokemuksia. Meillä ikäeroa tulee vähintään 4 vuotta ja esikoinen on tyttö. Ollut aika vaativa vauva ja taapero, nyt tasan 3-vuotiaanakin haluaa olla sylissä paljon ja saa hillittömiä raivareita. Just totesin että onneks ei oo vauvaa tässä :) Josko noi mielentilat 4-vuotiaalla jo vähän tasottuis?

http://www.thealphaparent.com/2012/07/what-no-one-tells-you-about-child.html?m=1

Täällä oli kattavasti listattu eri ikäerojen hyvät ja huonot puolet tutkimustenkin valossa, 4 vuoden ikäero näyttäis olevan paras! Noi ihan kaikki ei tietty päde Suomeen, esim. koulun aloitus 4-vuotiaana Briteissä.

Ihana ikäero 3v sitä odotellessa ,onneks ei vielä hetkeen nauran kavereille jokka valittaa väsymystä ja vaikeuksia :)

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 19:29"]http://www.thealphaparent.com/2012/07/what-no-one-tells-you-about-child.html?m=1

Täällä oli kattavasti listattu eri ikäerojen hyvät ja huonot puolet tutkimustenkin valossa, 4 vuoden ikäero näyttäis olevan paras! Noi ihan kaikki ei tietty päde Suomeen, esim. koulun aloitus 4-vuotiaana Briteissä.
[/quote]
Mielenkiintoista, koska minun ja pikkuveljeni ikäero on juuri 4 v! Mä olin kuulemma temperamenttinen ja alkuun mustis isosisko, mutta kun olin päiväkodissa niin äitini pystyi keskittymään veljeeni :)

Nosto