Oletko saanut apua tuntemattomalta, sattumoisin

Monesti olen saanut apua kun itseäni vanhempi autoni alkoi hajoilemaan osa kerrallaan tien päällä.

Itse olen huudellut matti tai maija meikäläistä nimellä ja pyytänyt odottamaan, nimen olen luntannut maksuautomaatille unohtuneesta pankkikortista.

Joskus tuli kaverin kanssa työnnettyä lumipenkkaan ajanut auto takaisin tielle.

Niin ja kerran opiskelijana äitini laittoi minulle mukaan paljon ruokaa ja muuta tarpeellista, kassialmana yriitin raahautua asuntolalle, joku tuntematon keski-ikäinen mies tuli auttamaan niiden kantamisessa. Jos olisin epäillyt varkaaksi tai muuta, olisin sanonut että ihan treenin takia raahaan näitä mielelläni itse, kiitos vain avun tarjoamisesta.

Monta kertaa. Lompakko hävisi joten olen saanut bussirahan. Kerran joku noukki matkakorttini ja soitti minulle, sama lompakon kanssa kerran. Olen itse lainannu puhelinta esimerkiksi, tälläsiä pieniä.

Itse autan aina, jos joku tarvitsee jossain apua (huonokuntoinen vanhus pudottaa jotain, lapsi kaatuu pyörällä, jollain on kädet täynnä ja ovi pitäisi saada auki ym). Viimeksi toissaviikolla kun tulin kaupasta neljän painavan kassin kanssa niin samaan rappuun tulossa oleva nainen huikkasi pari metriä mun takaa, että odota mä avaan sulle sen oven kun sulla on noin hurjat kantamukset. Siitä tuli hyvä mieli ja sanoin myös naiselle, että mene vaan ennen mua, jos oot menossa ylöspäin kun mulla kestää kuitenkin näiden kassien kanssa.

olen

Lompakkon (ainakin kahdesti) ja kännykän in tuntematon palauttanut. Itse olen ollut auttamassa humalaisia teinejä kotiinpääsyssä (toisen vanhemmat soitin paikalle teinin luvan kanssa. Vanhemman toimesta sain paskaa niskaani ja suhtautui muhun ku rikolliseen eikä meinannut uskoa että olin oikeasti vain ohikulkija lähti perään kun oksentava tyttö heitettiin ulos bussista). Toisen sankarin kanssa istuin kolmisen tuntia juttelemassa kunnes vaikutti sen verran selvältä että uskalsin päästää yksin kotiin (vanhemmat eivät olleet kaupungissa että olisivat päässeet hakemaan)

On tarjottu apua pyytämättä. Tarpeen apu on ollutkin. Auttajat miehiä.

Ilahduttavia tarinoita.

Autan aina jos näen avun tarvetta, koska myös minua on autettu tässä elämässä ja paljon. Oman kokemukseni mukaan ihmiset nimenomaan auttavat jos vain ymmärtävät että joku tarvitsee apua ja voivat sitä antaa. 

Viimeksi perhettäni on autettu niin, että lapsi kävi kaupassa, ja vaikka hänellä oli raha mukana, hän ei heti löytänyt sitä lompakosta, hätääntyi jonossa ja alkoi itkemään. Tuntematon mies siinä hänen takanaan oli maksanut ostokset hänen puolestaan. Itse taas annoin kyydin kahdelle eksyneelle ulkomaalaiselle, olivat jo sen verran kauakana sieltä missä heidän olisi pitänyt olla, ja väsähtäneitä että totesin että parempi että tuutte vaan kyytiin ja ajan teidät perille.

Minua on autettu lähinnä oven avaamisilla ja sellaisilla, itse olen auttanut samalla tavalla ja lisäksi mm. Maksanut noin 5v tytön junamatkasta osan, kun lapselle oli annettu liian vähän rahaa lipun ostamiseen sekä auttanut vanhempaa naista vetämään s-etukorttinsa lukijan läpi, kun hän ei itse osannut eikä myyjää tuntunut kiinnostavan. Pieniä juttuja, mutta tulee hyvä mieli itsellekin kun autettava hymyillen kiittää.

Itse huomaan kuinka vaikea on päästä joistain ovista lastenvaunujen kanssa, siksi kaupoissa ja muualla kun pystyn pidän ovea auki muillekin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:59"]Minua on autettu lähinnä oven avaamisilla ja sellaisilla, itse olen auttanut samalla tavalla ja lisäksi mm. Maksanut noin 5v tytön junamatkasta osan, kun lapselle oli annettu liian vähän rahaa lipun ostamiseen sekä auttanut vanhempaa naista vetämään s-etukorttinsa lukijan läpi, kun hän ei itse osannut eikä myyjää tuntunut kiinnostavan. Pieniä juttuja, mutta tulee hyvä mieli itsellekin kun autettava hymyillen kiittää.
[/quote] Ai niin, olen myös ulkomaisella lentokentällä vienyt lompakon takaisin miehelle, joka lähti penkiltään kävelemään, mutta noustessaan lompakko pullahti ulos ja jäi penkille ilmeisesti takataskusta.

Tätä en unohda koskaan:

Olin 26-vuotias ja laivaristeilyn jälkeen mieheni ja lasteni isä meni lapsen kummitädin luokse panemaan häntä. Kiipesin ikkunasta toiseen kerrokseen. Omakotitalo ja kiipesin katoksen kautta. Näin ikkunan läpi, että olivat alasti päällekkäin sohvalla. Lapsen kummitäti vielä paras ystäväni. No siinä tilanteessa potkaisin ikkunalasin rikki ja menin siitä lävitse raivoamaan heille molemmille, että mitä oikein tekevät. sain nilkkaani tosi pahan haavan lasin rikkoutumisesta.

Tämän jälkeen menin rotvallin reunalle kesäisenä ja lämpinä aamuyönä istuskelemaan ja nilkkani vuosi valtavasti verta ja oli pahasti rikki. Olin humalassa, koska olimme siis olleet laivaristeilyllä ja kotiutuneet yöllä. kello oli varmaan jotain 4 tai 5 aamulla. Yhtäkkiä ajotietä ajoi pieni Mini ja Fiat, tosi pieni auto, jossa istui tosi lyhyt ja pieni mies. Hän kysyi, että mitä ihmettä noin nätti tyttö tekee täällä tähän aikaan ja itkee. Näytin nilkkaani ja hän vei minut suoraan ensiapuun. Olin shokissa kaikesta, mutta jälkikäteen olen ajatellut, että oliko tuo mies enkeli. Eihän tuollaisia ole olemassakaan. En muista hänen ulkonäköään, enkä mitään. Ainoastaan sen hyvyysen ja sen auton. Hän soitti minulle myöhemmin ja kysyi onko kaikki ok. Siihen aikaan oli vain kotipuhelimia ja olin antanut hänelle numeroni. Harmittaa, etten voinut kunnolla kiittää jälkikäteen, kun toivuin siitä kaikesta.

Autossani oli pakki rikki, ajoin vahingossa auton keula edellä kaupan pihaan. Se oli loiva mäkinen paikka.
Noh, tulin kaupasta ja pyysin paria vanhaa miestä pukkaamaan autoani, että pääsen parkkarilta poies. Onneksi apu löytyy aina keskustasta helpolla.