Kotiäidit

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:00"]Nää kaksi viimeistä :( Kiva kun jollain on NIIN helppoa. Mulla on tilillä 2e ja lapsilisä seuraava tili.
[/quote]

Ja se on? toki muiden vika koska?

Aloittajalle voisin vastata, että asia ei millään tavalla kuulu sulle. Harmittaako?

Kuinka moni työssäkäyvä antaa lapsilleen velattoman asunnon? Mä en tiedä ketään normiduunaria, jolla olisi ollut varaa lahjoittaa asuntoja lapsille.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:28"]Kuinka moni työssäkäyvä antaa lapsilleen velattoman asunnon? Mä en tiedä ketään normiduunaria, jolla olisi ollut varaa lahjoittaa asuntoja lapsille.
[/quote]

Niipä. Ihan naurettavaa, aikuisten ihmisten pitää ihan itse ostaa asuntonsa. On se nyt tyhmää aikuista paapoa

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:38"]Mä olen ollut kotiäitinä niin kauan, että kaikki ovat olleet koulussa. Nyt kun nuorin aloitti koulun, niin mietin tässä, että millekäs sitä nyt sitten itse alkaisi. Töitä olen katsellut hiukan, mutta en vielä kovin tosissaan.

Mua ei ole koskaan mikään eläke huolettanut. Elän päivän kerrallaan enkä mieti vuosien päähän. Olen ylpeä, että olen jaksanut hoitaa lapsia kotona näinkin monta vuotta (13v). Siihen mä pyrin, kun esikoinen syntyi ja nyt kun olen sen tavoitteen saavuttanut, niin olen itsestäni tosi ylpeä. Se onkin oikeastaan sitten ainoa ylpeyteni aihe, kun ei sitä työuraakaan ole.
[/quote]
Olet siis ylpeä siitä, että löysit itsellesi rikkaan elättäjän.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:00"]Nää kaksi viimeistä :( Kiva kun jollain on NIIN helppoa. Mulla on tilillä 2e ja lapsilisä seuraava tili.
[/quote]

Ei se raha itsestään tule, sen eteen pitää työskennellä. Voisit vaan lakata sen valittamisen ja mennä vaikka kurssille oppimaan sijoittamisesta tai hakea yliopistoon tai ammattikorkeaan. Tai alkaa työstää yritysideaa.

Mut ei. Valtion pitää sut elättää.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:15"]Minulle on jo kertynyt liki kolmen tonnin eläke. Ja nyt kun esikoinen meni yläkouluun, huomaan että hän se vasta äidin aikaa tarvitseekin!
[/quote]

Miten niin? Tossa iässä ei se sua tarvitse, kavereiden kanssa menee päivät ja sit illalla tarvitsee joo, mutta ei se tarkota et sun pitää istuu kotona koko päivä.

Huolettaa, mutta koska kaikki rahastoidut eläkkeet ovat joka tapauksessa käytetty 20 vuoden sisällä, ovat työntekijätkin samassa asemassa (jos eivät saa palkoista jättiosaa säästettyä ja sijoitettua, ja näillä veroasteilla eivät saa). Arvio tuli suomalaiselta pankilta, mutta asia vaiettiin jostain syystä täysin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:00"]Nää kaksi viimeistä :( Kiva kun jollain on NIIN helppoa. Mulla on tilillä 2e ja lapsilisä seuraava tili.
[/quote]
Onko muiden varallisuus tai asema sinulta pois? Tulisiko heidän jakaa omistaan sinulle?
Ei elämä ole reilua. Jokainen pärjää niillä korteilla jotka on saanut. Toisilla on yhdessä asiassa helpompaa, jossain muussa sitten vaikeampaa. Ja pöydät voivat kääntyä milloin vaan. Minä voitin jokin aika sitten Lotossa päävoiton (siis seitsemän oikein), sitä ennen olin työtön kahden lapsen äiti.

Sönköti - sönköti - söö! Missään muualla ei ole näin hyviä mahkuja hoitaa lapsia kotona kuin täällä meidän maassamme.
Jotkut joutuvat silti menemään töihin ennen kuin lapsi täyttää edes 2.
Minä menen pääsykokeisiin ja lapsi on 1 v ja 4 kk, jos pääsen kouluun. Oli pakko hakea, koska tätä alaa ei tässä muodossa välttämättä toteuteta enää tämän vuoden jälkeen omalla paikkakunnallani. 1 tutkinto löytyy, muttei työllistä ja töissä olen ollut ihan erialoilla paskoissakin paikoissa..
Ensimmäinen meni hoitoon 1 v ja 2 kk iässä :/

Minua ei kiinnosta mitä kukaan ajattelee, pääasia että kokonaisuus toimi ja lapset saavat rakkautta vaikka äiti töissä olisikin. Toiset sönköttää eläkkeestä toiset kiintymyssuhteesta.. Voivoi ja lämmin leipä!

Olen kotona, koska en ole päässyt töihin. Ja kyllä, olen huolissani eläkkeestä. Minulla on PS-tilillä tällä hetkellä 42000 euron osakesalkku. Pyrin laittamaan sinne sen 5000€ vuodessa jos pystyn. 

Kyllä, olen huolissani myös lapsen tulevaisuudesta (meillä on vain yksi). Olemme säästäneet lapselle alusta asti ja nyt kun hän on 14-vuotias, osakesalkun arvo on hänellä 48000€. Ei tuolla kokonaista asuntoa saa, mutta kyllä se auttaa alkuun. 

Minulla ei alun perin ollut tarkoitus olla näin pitkään kotona. Nuorena jäi koulut kesken ja olin tehdastyössä jäädessäni äitiyslomalle. Olin kotona viisi vuotta ja sen jälkeen pätkätöissä ja työttömänä vuorotellen. Kun lapsi meni kouluun toiselle luokalle, aloitin AMK-opinnot parempien työmahdollisuuksien toivossa. Valmistuessani finanssialalla pyyhki YT-zunami enkä ole päässyt työelämään kiinni.

Totta kai elämä on ollut hieman vaatimattomampaa kun vain toinen vanhemmista on ollut työelämässä. Mutta en osaa silti katua valintojani, koska koen että lapsi on saanut hyvän ja turvallisen lapsuuden. Miehen työajat ovat (hänen omasta halustaan) välillä hyvinkin epäsäännölliset ja minä olen ollut se tasoittava tekijä, joka on aina kotona ja hoitaa harrastusmenot, lääkärikäynnit ja vaateshoppailut. 

Kun tapasin mieheni ja menin hänen kanssaan naimisiin, ei meillä palkoissa ollut suurtakaan eroa vaikka minä olin tehdastöissä ja hän asiantuntijatehtävissä. Hän on avioliiton aikana edennyt urallaan hyvin ja saanut kohtalaista palkkaakin, jolla olemme tulleet toimeen vähintäänkin kohtuullisesti. Vähintään yhtä tärkeää on ollut se, että aloimme jossain vaiheessa suhtautumaan rahankäyttöön tarkemmin ja suunnittelemaan taloutta myös pidemmällä tähtäimellä. Emme ole rikkaita, mutta asunto on maksettu ja meillä on noin 100000€ säästössä. Olemme ihan hyvissä asemissa auttamaan lasta elämän alkuun sitten kun sen aika on.

Mistä sitä tietää millainen maailma on 20v kuluttua. Eikä meillä ole tarvetta lapsille mitään velattomia asuntoja säästää, hyvänen aika sentään. Nykyisen kodin joskus perintönä saavat puoliksi. En kanna murhetta tulevasta, nyt olen lasten kanssa. Töissä ehtii juosta peräsuoli pitkänä lopun ikäänsä, näyttää siltä että minä olen vielä 70 vuotiaana töissä!

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:46"]Olen kotona, koska en ole päässyt töihin. Ja kyllä, olen huolissani eläkkeestä. Minulla on PS-tilillä tällä hetkellä 42000 euron osakesalkku. Pyrin laittamaan sinne sen 5000€ vuodessa jos pystyn. 

Kyllä, olen huolissani myös lapsen tulevaisuudesta (meillä on vain yksi). Olemme säästäneet lapselle alusta asti ja nyt kun hän on 14-vuotias, osakesalkun arvo on hänellä 48000€. Ei tuolla kokonaista asuntoa saa, mutta kyllä se auttaa alkuun. 

Minulla ei alun perin ollut tarkoitus olla näin pitkään kotona. Nuorena jäi koulut kesken ja olin tehdastyössä jäädessäni äitiyslomalle. Olin kotona viisi vuotta ja sen jälkeen pätkätöissä ja työttömänä vuorotellen. Kun lapsi meni kouluun toiselle luokalle, aloitin AMK-opinnot parempien työmahdollisuuksien toivossa. Valmistuessani finanssialalla pyyhki YT-zunami enkä ole päässyt työelämään kiinni.

Totta kai elämä on ollut hieman vaatimattomampaa kun vain toinen vanhemmista on ollut työelämässä. Mutta en osaa silti katua valintojani, koska koen että lapsi on saanut hyvän ja turvallisen lapsuuden. Miehen työajat ovat (hänen omasta halustaan) välillä hyvinkin epäsäännölliset ja minä olen ollut se tasoittava tekijä, joka on aina kotona ja hoitaa harrastusmenot, lääkärikäynnit ja vaateshoppailut. 

Kun tapasin mieheni ja menin hänen kanssaan naimisiin, ei meillä palkoissa ollut suurtakaan eroa vaikka minä olin tehdastöissä ja hän asiantuntijatehtävissä. Hän on avioliiton aikana edennyt urallaan hyvin ja saanut kohtalaista palkkaakin, jolla olemme tulleet toimeen vähintäänkin kohtuullisesti. Vähintään yhtä tärkeää on ollut se, että aloimme jossain vaiheessa suhtautumaan rahankäyttöön tarkemmin ja suunnittelemaan taloutta myös pidemmällä tähtäimellä. Emme ole rikkaita, mutta asunto on maksettu ja meillä on noin 100000€ säästössä. Olemme ihan hyvissä asemissa auttamaan lasta elämän alkuun sitten kun sen aika on.
[/quote]

Noin sen pitäisi ollakin, jos siis vain on mahdollisuus säästää, asunnot ovat kuitenkin niin kalliita, ettei niitä osteta edes aikuisena , vaikka olisi ollutkin työelämässä. Auttaisi paljon, jos vanhemmat olisivat keränneet vaikka käsirahan valmiiksi , jos pystyvät, ja kun verottomana saisi lahjoittaa sen tietyn summan vuodessa , niin miksi sitä ei hyödynnetä, lapsi sitten maksaa perintöverot vanhempien ansaitsemasta omausuudesta ja maksaa siis osin turhaan valtiolle kun osa olisi voitu käyttää vaikka asunno rahoitukseen.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 13:20"]

Noin sen pitäisi ollakin, jos siis vain on mahdollisuus säästää, asunnot ovat kuitenkin niin kalliita, ettei niitä osteta edes aikuisena , vaikka olisi ollutkin työelämässä. Auttaisi paljon, jos vanhemmat olisivat keränneet vaikka käsirahan valmiiksi , jos pystyvät, ja kun verottomana saisi lahjoittaa sen tietyn summan vuodessa , niin miksi sitä ei hyödynnetä, lapsi sitten maksaa perintöverot vanhempien ansaitsemasta omausuudesta ja maksaa siis osin turhaan valtiolle kun osa olisi voitu käyttää vaikka asunno rahoitukseen.

[/quote]

Perintöverosuunnittelumielessä me tämän lapselle säästämisen aloitimmekin. Ja meni aika monta vuotta ennen kuin hoksasimme, että tämä pitkäjänteinen säästäminen toimii ja pitäisköhän meidänkin? Tuon lapselle säästämisen kautta kiinnostuttiin sijoittamisesta ja talouden hallinnasta, tulihan siinä jo riittävästi vietettyä sitä tuhlailevaa elämää. 

Monilla on asenne, ettei voi säästää kun on olevinaan pienet tulot. Kuitenkin se on enempi kulutustottumuksista kiinni. Meidän ensimmäinen perheasunto ei ollut mikään liian hieno ja lapsiperheenä oltiin autottomia ensimmäiset 10 vuotta. Pienillä valinnoilla saa niitä säästöjä aikaan, joiden turvin on sitten myöhemmin vähän helpompaa.