Lue keskustelun säännöt.
Saisin luvan kanssa mennä vieraisiin
19.08.2015 |
Olen jo useamman vuoden seurustellut samanikäisen miehen kanssa (+35), mutta emme asu yhdessä, itselläni on kaksi ala-ikäistä lasta.
Mies on ollut jo noin puolentoista vuoden ajan ollut melkoisessa depressiossa, tämä heijastuu kaikkeen yhdessäoloon ja erityisesti hellyyteen, läheisyyteen ja seksielämään. Pahimmillaan täysin seksitön kausi on kestänyt n 8 kk, hän ei tee aloitteita ja minun aloitteeni torjutaan. Ei vaan tee mieli, eikä huvita.
Nyt hän on sanonut minulle, että olisi ok, että kävisin vieraissa satunnaisesti, suhde ei päättyisi siihen. Mitä tekisitte sijassani? Itseä ajatus ei oikein innosta, koska oma mies oli hyvässä voinnissa upea ja aktiivinen rakastaja ja haluan häntä välillä niin että kipeää tekee. En usko että kellään satunnaisella hoidolla olisi mitään siihen verrattavaa annettavaa. Mutta kun kuiva kausi on taas kestänyt kolmisen kuukautta, niin kyllä sekin häijyltä tuntuu.
Mitä tekisitte/ehdottaisitte? Apua ei ole suostunut hakemaan yhdessä eikä yksistään. En painosta asioissa (no joskus ehkä) mutta kerron kyllä rehellisesti hänelle omistakin tunnoistani. Työnsä hoitaa suht ok kuitenkin.
Kommentit (20)
Niin ja miehesi selvästi tarvitsee tukea. Ihan sama vaikka apu ei kelpaa, mutta älä mene toisen miehen luo. Jos miehesi toipuu niin varmasti muistaa, että kun itse oli pohjamudissa niin sinä pokailit muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen takonut, perustellut, pyytänyt ja käskenyt. Ei mene. Se tässä niin ottaakin päähän, että tuollaisen jääräpäisyyden takia kärsitään molemmat. Kun apua ja keinoja kuitenkin olisi saatavilla.
Käytä maksullista ja pistä lasku käynnistä miesystävällesi tulemaan
Onko erektiohäiriötä? Joskus häpeä siitä saa miehen välttelemään seksiä. Toki masennus yksinkin voi aiheuttaa sitä, mutta 35-vuotiaalle pehmentynyt erektio voi olla se vika tikki, joka saa välttelemään hellyyttä ja seksiä. Se voi olla myös syynä siihen, ettei mies halua psykolgin juttusille, sillä tietää, ettei psykologi siinä asiassa osaa auttaa, vaikka henkisessä puolessa osaisikin. Erektiohäiriöstä kärsivälle on usein ikävää tietää, että käynti lääkärissä olisi paikallaan, muttei sitten kuitenkaan uskalla kertoa kenellekään nolosta ongelmasta. Ja pelkää ehkä, että ainoa neuvo on viagraresepti kouraan. Lääkärille menoa vältellään viimeiseen asti varsinkin, jos pelkää heikon erektion johtuvan esimerkiksi verenkiertoelimistön sairauksista.
Etkö voi muka elää ilman seksiä? Eikun niin. Sehän onkin yksi perustarpeista, kuten ruoka ja vesi.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 08:15"]Etkö voi muka elää ilman seksiä? Eikun niin. Sehän onkin yksi perustarpeista, kuten ruoka ja vesi.. :)
[/quote]
No varmasti pysyn hengissä ja elävänä ilman seksiä, jos sitä tarkoitat (pysyyhän katoliset papitkin), mutta suhteesta on vähentynyt olemattomiin seksin lisäksi hellyys, läheisyys ja nauru. Ja näitä kaikkia siinä oli aiemmin paljon. Tätä kaikkea kaipaan.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 02:46"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 01:08"]
Olen takonut, perustellut, pyytänyt ja käskenyt. Ei mene. Se tässä niin ottaakin päähän, että tuollaisen jääräpäisyyden takia kärsitään molemmat. Kun apua ja keinoja kuitenkin olisi saatavilla.
[/quote]
Perusteluvelvollisuus ei ole sinulla, vaan miehellä.
[/quote]
Ei kukaan tarvitse oikeutusta masennukselleen. Lapset ovat ainoa asia keille on joku erityinen velvollisuus tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Ei kukaan tarvitse oikeutusta masennukselleen. Lapset ovat ainoa asia keille on joku erityinen velvollisuus tässä elämässä.
[/quote]
Pointti ei nyt ihan auennut. Itse olen niin käytännöllinen ihminen, että ajattelen hyvinvoinnin olevan parempi kuin pahoinvointi, joka heijastuu väistämättä myös läheisiin.
Jos on depis, niin kyllä se on mentävä hakemaan lääkkeet ja terapiaan tai sitten sinun pitää ottaa järki käteen ja kertoa, että näin ei enää jatku tämä suhde. Monella miehellä varsinkin on sellainen typerä kuvitelma, että aletaan hulluna pitämään ja oman heikkouden myöntäminen on vaikeaa. Mutta juttu on niin, että ilman lääkäriä tila voi pahentua ja lopputuloksena on joko psykoosi tai itsemurha. Usko pois, meillä tuo masennus on suvussa oikein "tarttuva" tauti, isäni puolella kuudesta sisaruksesta sen on potenut neljä, joista yksi lopetti potemisen hautajaisissaan oman käden kautta. Eikä mitään varsinaista syytä edes ole, paitsi köyhä lapsuus. Toivoisin, että hoitoon suhtauduttaisiin Suomessa vakavammin ja vähemmän aliarvioivasti ja häpeillen. Sairaus kuin sairaus.
Ei se luvallinenkaan uskottomuus tilannetta helpota. Älä usko masentuneen puheita, tilanne voi mennä ojasta allikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan mene vieraisiin vaikka nyt toisesta tuntuisi että hänelle sopisi.
Kauanko ajattelit odotella josko miehestä vielä tulee mies vai syrjäytyykö täysin. Sinulla on myös oma elämä elettävänä. En suoraan juoksisi vieraisiin, mutta alkaisin kyllä katsella josko miesasiat paranisi vaihtamalla. Jos aikuinen ihminen ei halua apua eikä mene sairaana lääkäriin, ei siinä ole toisella velvollisuutta tuhota omaa elämäänsä sivusta katsellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 08:56"]
[/quote] Ei kukaan tarvitse oikeutusta masennukselleen. Lapset ovat ainoa asia keille on joku erityinen velvollisuus tässä elämässä. [/quote] Pointti ei nyt ihan auennut. Itse olen niin käytännöllinen ihminen, että ajattelen hyvinvoinnin olevan parempi kuin pahoinvointi, joka heijastuu väistämättä myös läheisiin.
[/quote]
Niin, mutta miehen pitäisi tehdä se itsensä takia. Nainen ei voi painostaa miestä hoitamaan itseään jotta suhde tai seksielämä paranisi, vaan se on miehen oma asia. Jos naisella ei ole hyvä olla miehen kanssa, voi ottaa ritolat.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 08:56"]
[/quote] Ei kukaan tarvitse oikeutusta masennukselleen. Lapset ovat ainoa asia keille on joku erityinen velvollisuus tässä elämässä. [/quote] Pointti ei nyt ihan auennut. Itse olen niin käytännöllinen ihminen, että ajattelen hyvinvoinnin olevan parempi kuin pahoinvointi, joka heijastuu väistämättä myös läheisiin.
[/quote]
Niin, mutta miehen pitäisi tehdä se itsensä takia. Nainen ei voi painostaa miestä hoitamaan itseään jotta suhde tai seksielämä paranisi, vaan se on miehen oma asia. Jos naisella ei ole hyvä olla miehen kanssa, voi ottaa ritolat.
[/quote]
Ei ehkä juu. Mutta laajemminkin meilläpäiin on tapana harrastaa kummallista piittaamattomuutta puolisosta. Valitettavasti asiasta määkyvät eniten ne pinnallisimmat, jotka eivät kestä vanhenemisen merkkejä kultansa ulkomuodossa, ja tärkeä aihe samaistuu pinnallisuuteen. Mutta siis ikään kuin meillä olisi kansallisurheilua armaan testaaminen, että mitä kaikkea voin laittaa sen sietämään, eikä se saa koskaan edes valittaa.
Ehkä siitä voi optimaalisessa tilanteessa muodostua keskinäinen luja luottamus, että rakkauden täytyy olla todella syvää, kun kummankaan täydellinen satsaamattomuus ei sitä keikuta. Kovassa tilanteessa varmasti sellainen suhde on paras, mikä vaatii vähiten huoltoa, ja näillä leveysasteilla kovia tilanteita on perinteisesti riittänyt. Mutta sittenkin, jonkinlaista ystävällisyyttä on pakko toisilleen osoittaa ettei ihan näännytä. Ja oikeudenmukaisuutta. Aapeen pitäisi selittää miehelle, että hyppimisluvan myöntäminen voi hänen tilanteessaan vaikuttaa oikeudenmukaiselta, mutta aidommin oikeudenmukaista olisi, että hän joko hyväksyisi avuntarpeensa tai ainakin yrittäisi vaikuttaa olosuhteisiin, joiden takia hän kokee masentuneensa.
Itse masennuttuani sanoin kyllä miehelle etten lähde apua hakemaan. Syyni oli se, etten kokenut masentuneeni sisäisistä syistä vaan miehen aiemman petoksen takia, ja koska hän edelleen teeskenteli suostuvansa muutoksiin, jotka sitten hiljaa sabotoi. Kerroin kokevani, että jos minä lähden tästä korjaamaan vikaantunutta sieluntilaani, niin hän pääsee kuvittelemaan, että ongelmat eivät ole meidän välillämme vaan minun päässäni, ja hänen ei tarvitse tehdä mitään muutoksia kun kerran minua hoidetaan. Että jos tästä lähdetään hoidettavaksi, niin yhdessä, ja mahdolliset yksilöjutut tulevat vasta sitten. Ei suostunut, joten katsoin, ettei sitten hoideta minuakaan.
Hiukan kovaa peliä, mutta olemme edelleen yhdessä vuosia myöhemmin. Mies kuitenkin näki, että tein omin päin asioita auttaakseni itseäni. Puhuin asioistani ihmisten kanssa, luin niistä ja mietin ja ehdottelin korjauksia, etsin asioita, joissa olisin toimintakykyinen jos joku tie nousikin pystyyn, opettelin tulemaan toimeen itseni kanssa ja kehittämään sosiaalisia taitojani. Koulutin itseäni ja laajensin elämänpiiriäni. Yritin ymmärtää miestäkin. Masennukseni ei varsinaisesti parantunut, mutta se keveni ja jaksot lyhenivät, enkä enää pidä itseäni masentujana. Vaikka tiettyä uskonpuutetta esiintyy, niin se ei ole vältettävissä kokonaan jos ura tökkii ja elämässä on ne vastoinkäymiset mitä tielle on tullut.
Eli, vaikka masentuneella ei ole velvollisuutta mennä hoitoon puolison tähden, niin jäännösvelvollisuuksia silti jää, jos päättää olla menemättä. Minua jää kiinnostamaan, onko vierailuluvan takana miehen usko, ettei hän halua koska häntä ei masentuneena huvita mikään, vai uskooko hän olevansa masentunut koska ei halua. Eli siis yrittääkö hän hyvittää masentuneisuuttaan, vai ajatteleeko hän hoitavansa masennusta poistamalla sen syyn päiväjärjestyksestä. Sitähän ei voi oikein tietää, onko mies oikeassa, mitä hän sitten todeksi uskookin. Kun kyllähän se ajattelu vääristyy.
Minäkin totuin hakemaan vikaa aina miehestä, vaikka onneksi en yleensä ääneen. Kekseliäänä ihmisenä löysinkin vikaa nopeasti, ja oivalluksen ilo aina kevensi ahdistusta, kun asioille löytyi selitys.
Kesti todella kauan oppia virheenmetsästyksestä pois ja keskittyä omaan mekaniikkaan, ja valitettavasti sitten jouduin sulkemaan silmiä todellisiltakin ongelmilta. Masennus on omalla kohdallani iskenyt siksi, että ihminen on lapsesta asti joutunut luopumaan omista oikeuksistaan ja yrittänyt kompensoida asiaa, ja kun sekään ei auta, tulee romahdus. Sen opetteleminen on ollut vaikeinta, mihin minulla on oikeus vaikkei siltä tunnu, ja mikä taas on puolison oikeuksien rikkomista vaikkei siltä tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai tuossa nyt ongelmaa ole. Teet mitä haluat, eli voit mennä sänkyyn toisten kanssa jos haluat.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 01:08"]
Olen takonut, perustellut, pyytänyt ja käskenyt. Ei mene. Se tässä niin ottaakin päähän, että tuollaisen jääräpäisyyden takia kärsitään molemmat. Kun apua ja keinoja kuitenkin olisi saatavilla.
[/quote]
Perusteluvelvollisuus ei ole sinulla, vaan miehellä.
Mie kuin, että saisin luvan kanssa mennä sieraimiin. Ällötti.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 02:46"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 01:08"]
Olen takonut, perustellut, pyytänyt ja käskenyt. Ei mene. Se tässä niin ottaakin päähän, että tuollaisen jääräpäisyyden takia kärsitään molemmat. Kun apua ja keinoja kuitenkin olisi saatavilla.
[/quote]
Perusteluvelvollisuus ei ole sinulla, vaan miehellä.
[/quote]
Tämä on kyllä totta. Perustelee menemättömyyttään sillä, että tämä menee ohi, ei usko lääkitykseen ja ei halua jauhaa asioitaan kenenkään ulkopuolisen kanssa.
Ja nro 6, ei ole erektiohäiriöistä kyse, vehkeet toimii ongelmitta jos isäntä on sillä tuulella.
Itsellä tuskin olisi masennus loppunut ilman lääkitystä. En meinannut sitä ottaa kun olin niin masennuslääkevastainen. Mutta nyt useamman vuoden terveenä ilman lääkkeitä ja yritän joka välissä kertoa että joillekin ihmisille lääkitys todellakin on tarpeen eikä vain lääkäreiden tapa mennä sieltä mistä aita on matalin (mulle oli terapiaa jo annettu pitkään ennen lääkkeitä).
Tämä nyt ei ap:n tilanteeseen auta jos mies vaan sitkeästi vastustaa, mutta varmaan siellä joku muu tuskailee saman asian kanssa.
Kiitos vastauksestasi 19. Olipa hieno, punnittu ja henkilökohtainen kirjoitus. Puit sanoiksi monta sellaista asiaa, jotka pyörivät möykkynä sisälläni.
Me olemme miehen kanssa päättäneet seurustella ja olla yhdessä, koska rakastamme toisiamme. Ja tästä asiasta edelleen molemmat ovat samaa mieltä. Mies kokee suurta syyllisyyttä siitä, ettei pysty seksiin kanssani kuin hyvin harvoin ja ainoastaan omasta aloitteestaan. Ajattelee, että haluttomuus on seurausta masennuksesta, ei toisin päin.
Hänellä on ollut vuosia aiemminkin graavi masennusjakso, josta selvinnyt jotenkin, mutta se ei kestänyt näin pitkään. Sanoo, että halut menivät silloinkin, mutta ei toisaalta ollut parisuhdettakaan.
Mutta luen vielä useampaan kertaan 19:n tekstin, siinä riittää pohdittavaa ja ihan loistavia näkökulmia tähän asiaan, että voin viedä tätä asiaa taas pikkuhiljaa parempaan suuntaan meidän molempien kannalta.
Pakota lääkärin puheille. Ei se depressio odottamalla parane. Okei pakota ehkä väärä sana, tao järkeä sen päähän.