ADHD vai bipolaari?
Joten minulla on ollut jonkinlaisia vainoharhaisia harhaluuloja 11-vuotiaasta lähtien, mutta vasta äskettäin tajusin, että ne alkoivat silloin… ei tietääkseni tällä hetkellä ole vainoharhoja.
Sain diagnoosin (lainausmerkeissä; koska se on oire, ei häiriö) psykoosi NOS nuorten psykiatriaan erikoistuneelta psykiatrilta (olen 17)
Joka tapauksessa olen erittäin impulsiivinen (käytän kaikki rahat turhaan paskaan aina kun minulla on mahdollisuus, aggressiivinen joskus jne.), tunnen tyhjyyttä / tylsyyttä, mielialan vaihteluita
Toinen psykiatri on ehdottanut, että minulla on jotain maniaa/kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta en todellakaan usko siihen.
Tätini ajatteli kerran, että vaikutan samanlaiselta kuin skitso-/kaksisuuntainen mielialahäiriöinen serkkuni, joka oli tuolloin noin 28-vuotias (minä olin 13), kun minulla oli eräänlainen "raivokohtaus / episodi" (minulla oli todella outo tilanne, satutin muita ja melkein jouduin auton alle, muut uhkasivat laittaa minut osastolle / soittaa poliisille jne)
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Mee töihi.
Menisin jos pystyisin edes käymään koulua.
Keksittyjä pilipali sairauksia nuo add,adhd, bibo ja muut paskat skitsot. Tarkoitus on vain saada paskalääkkeitä kaupaksi jotka tuhoaa aivoja.
Vierailija kirjoitti:
Keksittyjä pilipali sairauksia nuo add,adhd, bibo ja muut paskat skitsot. Tarkoitus on vain saada paskalääkkeitä kaupaksi jotka tuhoaa aivoja.
aha.
P i p o l a a r i eli t a l v i p ä ä h i n e k o u r u
Oli mitä oli, mutta muistathan myös miettiä mikä on hyvin. Sinussa on varmasti myös jotain normaalia.
Koita keksiä jotain tekemistä. Paikkakunnasta riippuen, voi olla päivätoimintaa tai mielenterveysyhdistystoimintaa.
Taipumus skitsofreniaan voi olla suvussa, juttele lääkärin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oli mitä oli, mutta muistathan myös miettiä mikä on hyvin. Sinussa on varmasti myös jotain normaalia.
Koita keksiä jotain tekemistä. Paikkakunnasta riippuen, voi olla päivätoimintaa tai mielenterveysyhdistystoimintaa.
Taipumus skitsofreniaan voi olla suvussa, juttele lääkärin kanssa.
En halua eläkkeelle näin nuorena.
Ap on vain railakkaassa puberteetissa.
Tuommoiset tasoittuvat viimeistään keski-ikäisenä, ellei ole tuhonnut aivojaan päihteillä. Siihen asti täytyy vain pysytellä elämän rattailla ja pitää ohjakset käsissään.
Minäkin nuorena diagnosoin itsellen yhtä jos toista.
Epävakaasta borderline persoonaan, masentuneesta bipolaariin.
Löysin itselleni myös ylevämmältä kuulostavan taedium vitae'n, joka tarkoittaa elämään kyllästymistä. Kaikki oli niin dekadenttia, ja kieriskelin eksistentiaalisessa ahdistuksessa päivästä toiseen - Ahh!
Sitten valmistuin yliopistosta, jouduin vastuullisiin töihin ja vakaa parisuhdekin oli jostain tarttunut mukaan.
Pian elinkin jo ruuhkavuosia asuntolainan maksajana, eikä minulla ollut enää aikaa näperrellä napanöyhtäni kanssa. Diagnoosini häipyivät aamuyön usvaan kuin kotiinpalaajan pieru.
Aikuisella lapsellani oli paniikki- ja ahdistusoireilua ajoittain niin pahasi, että hän päätti mennä akuuttipsykiatrian polille. Mt-päivystyksen kautta.
Osastolla lapseni katseli hämmentyneenä niitä lääkkeillä doupattuja ihmiszombeja, eikä uskaltanut nukahtaa, kun huonekaveri oli iso aggressiivinen korsto.
Hän päätti osastovierailunsa siihen. Kovasti kehottivat jäämään, mutta lapseni tajusi nopeasti, ettei hän tulisi siellä yhtään terveemmäksi.
Sittemmin onkin saanut päänsä kuntoon ihan omalla asenteella ja järkeilyllä, "vain minä voin oikeasti auttaa itseäni; otan itse vastuun omasta hyvinvoinnistani"
Tahaton shokkihoito sairaalassa tehosi.
Kiitos <3