Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on ihmisillä erilaista. Valitettavasti köyhyys vaatii taitoa, paneutumista ja jaksamista. Ymmärrän, että on terveysasioita, jotka kuluttavat rahaa tai myös jaksamista. Toki toimeentulotuesta saa lääkkeeitä. Mutta kyllä välillä tuntuu ihmeelliseltä ettei edes jauhoja ole varaa ostaa. Itsekin toimeentulotuella käyny risteilyllä, keikoilla, ravintoloissa ja elokuvissa yms. Ostanut vaatteita. Toki se on paljon henkilökohtaisia valintoja: en juo juurikaan, en tupakoi, ei ole autoa (ympäristösyistä) ja olen kasvissyöjä. Kännykkäkin on 100 euron mallia ja tv:kään ei tarvitse olla iso. Tietokone maksoi 150 euroa. Olen hyvin järjestelmällinen rahojen kanssa. Jotta voin toteuttaa mm. elämyksiä se vaatii budjetoimista kaikessa. Myös etsin tarjouslähtöjä risteilylle, elokuvissa 2 yhden hinnalla yms. Offerillasta saa ravintolatarjouksia. Sekä tietysti paljon kärryllä ilmaisjutuista ja kauppojen erilaisista tarjouksista. Joten köyhyys vaatii kyllä aikaa.
Se minkä kuitenkin jokainen köyhä varmaan kokenut joskus kun esim jokin hajoaa. Siihen ei köyhänä oikeen voi varautua.
Takerrun nyt tuohon Jauhopussiisi. Onko joku "oikeasti köyhä" tässä ketjussa valittanut, ettei olisi varaa jauhoihin? Jospa te jauhopeukalot linkkaatte sen viestin, missä näin joku köyhimys valittaa. Keskustellaan sitten lisää. ☺
Sitten nämä kakku-käsivispilä-viisastelijat. Kuinka moni teistä vaahdottaa käsipelillä voit ja sokerit kakkutaikinaan? Ja pitää sitä oikeasti varteenotettavana vaihtoehtona, kun itsekin tekee niin? Tai on edes joskus kokeillut. Odotan kertomuksianne mielenkiinnolla. Hyvän, kuohkean kakun tekeminen ei ole ihan helppoa, vaikka olisi tekniikkakin apuna. Helposti voi lätsähtää likilaskuiseksi...
Ottamatta kantaa mihinkään muuhun (tulin lukemaan tätä keskustelua vaan siksi, että osaisin arvostaa omaa arkeani joka ei ole kituuttamista) minä olen vuosikausia leiponut niin että kaapissa oli vain käsivispilä. Olen noin 5-6 vuotta elänyt köyhyysrajan alapuolella muutettuani pois kotoa. Olin matalapalkka-alalla viettämässä välivuosia, minulla oli vajaat tunnit, enkä edes tiennyt että sellaista voi hakea kuin asumistuki (nuori ja tyhmä). Tulojen puolesta olisin ollut koko tuon ajan oikeutettu tukeen, mutta minkäs teet kun en tajunnut että tuollaista voisi hakea. Leivoin usein eikä olisi mieleenkään tullut ostaa sähkövatkainta. Tein jopa marenkeja, siinä meni puolisen tuntia käsin vispatessa. Sittemmin kesken opiskelujen muutin yhteen silloisen poikaystävän kanssa, ja toimeentulo parani kertaheitolla kun oli joku jakamassa vuokra- ja ruokakuluja. Aloin myös tehdä enemmän töitä ja opiskelujen loppusuoralla pystyi ottamaan enemmän tunteja. Poikaystäväni äiti osti minulle sähkövatkaimen nimipäivälahjaksi. Oli säälinyt kuullessaan että olen vuosia vatkannut pelkällä vispilällä.:D Nykyään olen hyvätuloinen ja luen näitä keskusteluja, koska jotenkin nämä saa minut arvostamaan tätä elintasoa joka nyt on. Sairas huvi varmaan. Mutta olenpahan vispannut.
Tätä ketjua lukiessa tuntee välillä itsenä ei-köyhäksi.
Minullakin on sähkövatkain !! Ei hirmusti tehoja löydy...istuskelen lattialla tunnin puoltoista vispipuuroa vatkaamassa.
Joo, siis ei löydy keittiötä eikä pöytääkään.
Nyt haaveilen bamixista, sosekeitot joutuu syömään ei soseutettuina. Mutta pääasia että on mitä syödä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa säästää vanhat ja rikkinäiset lenkkarit. Niistä voisi nytkin leikata sopivan palan pohjan paikkaamiseen.
Voi eipä kyllä ole jääkaapissani edes pakastinlokeroa. Kyllähän se tietysti "olisi oltava", mutta en ole niin äveriäs, että omistaisin oman asunnon, enkä laiskakaan, vaan paras tyytyä siihen, mitä on, että saa muuten kohtuullisessa asunnossa asua.
Aiempi "vierailija" kirjoitti, että "jos taas on oma asunto, niin pakastimia saa..." En oikein ymmärrä, ettei hän ymmärrä sitä kun ihmiset kirjoittavat, että hädin tuskin pysyvät ruuassa ja vaatteitakaan ei raaski ostaa, niin miten ihmeessä heillä/meillä olisi oma asunto velalla tai (vielä ihmeempää) velaton. Tai miten ihmeessä me pystyisimme ostamaan jotain halpaakaan jääkaappia pakastimella ?
Esität, että pakastimia tai jääkaappeja pakastimella voisi saada jopa ilmaiseksi. Tulitko kenties ajatelleeksi, ettei se ilmainenkaan pakastin tms. siirry Milla Magian taikasauvan kosketuksella köyhän asuntoon?? Kuljetukset ne vasta MAKSAAkin, eikä edes jokamies niitä pakastimia selässään kanna, eikä köyhällä ole (hahahaa) omaa autoa kuljetukseen!!
Voisin jopa kiittää "vierailijaa" "hyvästä yrityksestä" auttaa meitä köyhiä, jos hän ei olisi heittänyt ilkeäksi loppukaneetiksi "Mutta valittaminen on ilmeisesti hauskempaa kuin yrittää tehdä jotain" Mistä tiedät, että emme ole yrittäneet tai luulet, että edes voisimme em. taloudellisista syistä yrittää?
Taidat nyt olla itse vähän väärässä liigassa näiden asioiden kanssa!
Kela-kauhua lisää taas...miltä se tuntuu, kun on valmiiksi nälässä ja kuolemanväsynyt ennen seuraavia kiturahojaan ja sitäkin hankaloitetaan lisää vaan! Yht'äkkiä kela päättä eteti sulla ole tt-päätöstä, ei maksetakaan laskujasi (oli!). Sitten lasketaan tulot väärin seuraavaan tt-tukeen vaikka tulot tulevat pelkästään heitä ja eivät ole muuttuneet miksikään. Kyllä se perustulo olisi niin paikallaan, vaikeaa on työkyvyttömänä päästä tuosta stressautus/kyykytys laitoksestakaan ikinä eroon!!!
Vierailija kirjoitti:
Kela-kauhua lisää taas...miltä se tuntuu, kun on valmiiksi nälässä ja kuolemanväsynyt ennen seuraavia kiturahojaan ja sitäkin hankaloitetaan lisää vaan! Yht'äkkiä kela päättä eteti sulla ole tt-päätöstä, ei maksetakaan laskujasi (oli!). Sitten lasketaan tulot väärin seuraavaan tt-tukeen vaikka tulot tulevat pelkästään heitä ja eivät ole muuttuneet miksikään. Kyllä se perustulo olisi niin paikallaan, vaikeaa on työkyvyttömänä päästä tuosta stressautus/kyykytys laitoksestakaan ikinä eroon!!!
Ei kannata luovuttaa! Tiedän tuon stressin ja muistan vaikka tunne vuosien mittaan haalistuu. Kesti itsellä yli 10 v päästä kela-työkkäri-sossu kolmiosta pois. Nyt jäljellä enää kela. Työkyvyttömyyseläke vihdoin myönnettiin. Kiitollinen silti olen näistäkin tuista. Miten muuten pysyisi hengissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki köyhät eivät sössineet omaa elämäänsä 1/3
Ei ehkä ketään kiinnosta, mutta vähän elämäntarinaa...
Synnyin 1980-luvun alkupuolella, 2000-luvun taitteessa kirjoitin ylioppilaaksi, menin yliopistoon, olisin tarvinnut opon tukea kun yhtäkkiä kaikki valinnat piti tehdä itse ja ekana vuonna 12-tuntiset päivät (luennot, niiden jälkeiset pakolliset kotiläksyryhmät ja sitten vielä omalla ajalla tehtävät kotiläksyt) oli normi. Peruskoulu- ja lukioaikoina jo kummitellut masennus tuli takaisin, opon tukea ei edelleenkään saanut (aivan alimitoitettu palvelu), ahdistus tuli mukaan kuvioon. Sinnittelin syventäviin opintoihin asti, tein sivussa lehdenjakotyötä leventämään leipää (lainaa ei pakotettu ottamaan vielä tuolloin enkä uskaltanut ottaa kun 1990-luvun alun lama opetti että lainat ovat myrkkyä), olin toimeentulotuella vain kun oli ihan pakko, eli harvemmin kuin olisin voinut olla, opiskelin myös kesäisin aluksi, myöhemmin olin masennuksen, ahdistuksen ja uupumuksen vuoksi kesäisin sairaslomalla (että sain levätä kyetäkseni jatkamaan opintoja), sitten sairastuin mielenterveyden osalta vielä vakavammin, mutten heti tajunnut sitä itse, mikä vaikeutti opinnoissa pärjäämistä ja jaksamista vielä enemmän, opolle sain 4. opintovuosi ajan jossa totesi että joo, kyllä asialle jotain pitäis tehdä, mutta en saanut mitään konkreettisia neuvoja, oli usko mennyt jo siihen systeemiin niin en sitten vaivautunut pitämään enempää yhteyttä sinne.
Sitten elämä nykäisi maton jalkojen alta, burnout, mielisairaalajakso, pitkä sairasloma, jäin opinnoista passiivirekisteriin joten siirryin sairasloman jälkeen "työttömäksi työnhakijaksi" vaikka kaikille tahoille oli täysin selvää etten ollut millään tavalla työkuntoinen. Parin vuoden kuntoutuksen jälkeen hain ja pääsin ammattikouluun, tällä kertaa runsaalla tuella (opo ja terapiakäynnit mielenterveyspuolella) opinnot onnistuivat (olin kuntoutuspäivärahalla noiden opintojen ajan, ne laskettiin myös ammatilliseksi kuntouttavaksi), valmistuin mutta vain toisen burnoutin kanssa (edellistä syvempi vieläpä), joka ihan oikeasti pakotti pysähtymään ja pyytämään apua siihen että sain hankituksi apua. Opintojen loppuaikana olin myös satuttanut selkäni pahasti, senkin kuntoutus söi jaksamista.
Kaikki köyhät eivät sössineet omaa elämäänsä 2/3
Kaikkein vittumaisinta byrokratiasysteemissä on se, että silloin kun tarvitsisit systeemiltä eniten apua, olet avuttomin sitä hakemaan, kun pitäisi pystyä etsimään tietoa mitä haet ja mistä ja millä kaavakkeella ja kaavakkeet ovat kilometrin mittaisia eikä itsellä oikeasti riitä jaksaminen ja ymmärrys silloin kun ihan oikeasti pitää pinnistellä että muistaisi oman hetunsa, eikä jaksa vaatia lainmukaisia oikeuksiaan Kelan kanssa... Olin noin kolmekymppinen ja silti ihan oikeasti jouduin pyytämään äitini mukaan Kelan toimistoon kanssani, kun en olisi kuitenkaan jälkikäteen muistanut mitä virkailija minulle sanoi.
Sain taas sairaslomaa, sen jälkeen kuntoutustuella (joka on periaatteessa määräaikainen sairauskyvyttömyyseläke) olin "kuntouttavassa työtoiminnassa" eli periaatteessa tein fyysistä työtä 2 €/tunti palkalla ensin 2 ja sitten 3 päivänä viikossa muutaman vuoden (sitä paljon parjattua pajatoimintaa, josta olisi kyllä tarina jos toinenkin lisätä). Kun selkäni alkoi taas oikutella, se söi muutenkin hataraa jaksamista ja sairaspäiviä alkoi kertyä (kun jostain syystä en voinut pakittaa vain 2 päivään viikossa - minun ei siis annettu ottaa kevyemmin välillä, vaikka töiden alussa oli luvattu sen olevan mahdollista). Sitten selkäni naksahti kunnolla, jouduin monen viikon ehdottomalle sairaslonalle, selkätuen ja voimakkaiden kipulääkkeiden avulla sain jotenkuten nilkutettua ruokakauppaan ja pystyin käymään vessassa, kotona lähinnä makasin selälläni lattialla jalat sohvalle nostettuna ja kuuntelin televisiota (katsomaan ei juuri saanut käännettyä päätä).
Koska sairasloma oli melkein kuukauden pituinen, kun palasin töihin kuntouttavalle (selkätuen kanssa), minulle annettiin potkut sieltä, muotoiltuna "tämä ei ehkä ole sellainen kuntoutustoimi josta sinulle on hyötyä". Ei siitä ollut ollut hyötyä siihen astikaan, mutta ilmeisesti vasta kun minusta ei ollut enää hyötyä heille (olisin tarvinnut kevennettyjä työtehtäviä), se pistettiin poikki.
Yritin sitten tuetusti etsiä työtä, mutta "melkein nelikymppinen, ei yhtään varsinaista työkokemusta, mielenterveysongelmainen, huono selkä, huono stressinsietokyky" eivät ole kovin haluttavia ominaisuuksia työnantajille, minkä työkkärinkin ihmiset tunnustivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki köyhät eivät sössineet omaa elämäänsä 3/3
Nyt olen sitten pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, joka on kansaneläke (pienin mahdollinen, koska työeläkelaitokselta sain lausunnon että ne vähät työt lehdenjakajana ja mansikanpoimijana mitä nuorena tein, eivät oikeuta työeläkkeeseen) + takuueläke + eläkkeensaajan asumistuki. Yhteensä n. 1100 per kuukausi. Vuokraan, veteen ja sähköön menee sen verran että käteen jää noin sen toimeentulotuen laskennallisen osan verran rahaa, joten sitä en saisi vaikka hakisin. Terveydenhoitoon, lääkkeisiin, liikkumiseen (en saa eläkeläislippuja busseissa vaikka eläkkeellä olenkin), nettiin (halpa talonetti onneksi), puhelimeen, ruokaan yms. välttämätyömyyksiin menee sen verran että yleensä saan pari kymppiä säästöön per kuukausi ja sen lisäksi pari kymppiä "turhuuksiin". Ostan sillä rahalla jotain mikä auttaa jaksamisessa, oli se sitten roskaruokaa, askartelutarvikkeita tai kertavuotinen parturissakäynti. Sen rahan kuluttamisesta en tunne syyllisyyttä. Isommat yllättävät laskut menevät säästötililtä ja juuri nyt yritän säästää uusiin silmälaseihin. Jos olisin toimeentulotuen asiakas, voisin saada maksusitoumuksen silmälaseihin mutta nyt vain pitää säästää itse. Minulla on hajataittoa mikä nostaa lasien hintaa.
Ennen koronaa oli sentään itselle ilmaisia mielenterveyspotilaiden toimintaryhmiä, nyt ei ole ollut niitäkään. Terapia sentään jatkuu. Olen köyhä, toivetta paremmasta ei ole, välillä olen ilman ruokaa pari päivää mieluummin kuin kosken säästöihin (jos esim. tuki tuleekin vasta viikonlopun jälkeen eikä lakisääteisesti ennen), mutta omista ongelmistani huolimatta yritän ilahduttaa ja auttaa ystäviä ja perheenjäseniä (vanhempani ja veljeni, lapsia tai puolisoa ei onneksi ole) siten kuin raha- ja voimavarani riittävät. En polta, en juo, ei ole lemmikkejä, en reissaa turhia, enkä tuhlaa muuta kuin siihen korvamerkittyä rahaa.
En ole yksinäinen vaikka asunkin yksin, internet pitää maailman avoimena minulle, ja luen paljon (Project Gutenbergistä löytyy myös suomeksi kirjoja), opin uutta, askartelen, harrastan ilmaista liikuntaa sen verran kuin kykenen, kirjoitan (en rahaa saadakseni), jne. Joidenkin mielestä elämäni on varmaan paskamaista kurjuutta, kun en voi tehdä sitä, tätä ja tuota, mutta se riittää minulle.
(Pahoitteluni jos en hoksannut kaikkia typoja, olen huono kirjoittamaan kosketusnäytöllä.)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa säästää vanhat ja rikkinäiset lenkkarit. Niistä voisi nytkin leikata sopivan palan pohjan paikkaamiseen.
Niin, ja jos löytää kirpparilta pohjalliset niin köyhä leikkaa niistä lenkkareihinsa sopivat.
Hyvällä tuurilla löytyy ihan sopivat.
Kunhan tarpeeksi kauan kiertää, niinhän kunnollinen köyhä tietenkin tekeekin. Meinas vallan unohtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni työeläkettä saava pienaläkeläinen elää tt-tuen suuruisella summalla pakollisten kulujen jälkeen, jopa hirman alla kun eivät lähde tt-tukirumbaan. Pitävät mieluummin sen pienenkin itsenäisyytensä.
Takuueläkkeellä sentään saa asumistukea reilummin ja usein kannattaa hakea ja saa tt-tukeakin.
Jo ennenkin mainittu pieni, ehkä summaltaan isompi työeläke on tosiasiassa niukempi ihmiselle elinkustannuksiin kuin takuueläke nykyään.
Koska asumistuki lasketaan bruttotuloista.
Lidliin tulee lenkkareita huhtikuussa parilla kympillä. Ne kestävät hyvin kaupunkikävelyä 2 vuotta, mutta eivät metsätarpomista: pohjat hyvät mutta tekstiili rikkoutuu ryteikössä. Puutarhasaappaita on Rustassa 6 eurolla, kauniita, voi tyylikkäästi pitää kaupungissa. Pelastusarmeijalta voi saada ilmaiseksi lenkkitossut, jos on pakko saada esimerkiksi kävelyyn. Vein itse viime vuonna miehen liian pienet lenkkitossut ja kalvavus kenkiä sinne. Oli kova työ desinfioida ja saunottaa ne. Vähän pidettyjä mutta osa ei huoli vanhoja kenkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi eipä kyllä ole jääkaapissani edes pakastinlokeroa. Kyllähän se tietysti "olisi oltava", mutta en ole niin äveriäs, että omistaisin oman asunnon, enkä laiskakaan, vaan paras tyytyä siihen, mitä on, että saa muuten kohtuullisessa asunnossa asua.
Aiempi "vierailija" kirjoitti, että "jos taas on oma asunto, niin pakastimia saa..." En oikein ymmärrä, ettei hän ymmärrä sitä kun ihmiset kirjoittavat, että hädin tuskin pysyvät ruuassa ja vaatteitakaan ei raaski ostaa, niin miten ihmeessä heillä/meillä olisi oma asunto velalla tai (vielä ihmeempää) velaton. Tai miten ihmeessä me pystyisimme ostamaan jotain halpaakaan jääkaappia pakastimella ?
Esität, että pakastimia tai jääkaappeja pakastimella voisi saada jopa ilmaiseksi. Tulitko kenties ajatelleeksi, ettei se ilmainenkaan pakastin tms. siirry Milla Magian taikasauvan kosketuksella köyhän asuntoon?? Kuljetukset ne vasta MAKSAAkin, eikä edes jokamies niitä pakastimia selässään kanna, eikä köyhällä ole (hahahaa) omaa autoa kuljetukseen!!
Voisin jopa kiittää "vierailijaa" "hyvästä yrityksestä" auttaa meitä köyhiä, jos hän ei olisi heittänyt ilkeäksi loppukaneetiksi "Mutta valittaminen on ilmeisesti hauskempaa kuin yrittää tehdä jotain" Mistä tiedät, että emme ole yrittäneet tai luulet, että edes voisimme em. taloudellisista syistä yrittää?
Taidat nyt olla itse vähän väärässä liigassa näiden asioiden kanssa!
Etsin tori.fistä itselleni pakastinta. Asun Helsingissä ja olisi pitänyt se kuljettaa kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla, joten tiesin etten voisi isoa ottaa. En puolen vuoden aikana löytänyt sopivaa, olivat liian kaukana, liian isoja/painavia tai liian kalliita. Muualla Suomessa asuvilla on vielä vähemmän vaihtoehtoja ja vaikeammat kuljetukset.
ja saat olla myös ilonen siitä että olet noin fiksu, kun löydät tuostakin asiasta positiivisuutta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhempänä älysin, että jos jääkaapissa ei ole enää kuin valo, on asiat vielä suht hyvin: on edelleen sähköt.
Rikas en ole vieläkään.
tähän piti vastata:
ja saat olla myös ilonen siitä että olet noin fiksu, kun löydät tuostakin asiasta positiivisuutta :)
Vierailija kirjoitti:
Moni työeläkettä saava pienaläkeläinen elää tt-tuen suuruisella summalla pakollisten kulujen jälkeen, jopa hirman alla kun eivät lähde tt-tukirumbaan. Pitävät mieluummin sen pienenkin itsenäisyytensä.
Takuueläkkeellä sentään saa asumistukea reilummin ja usein kannattaa hakea ja saa tt-tukeakin.Jo ennenkin mainittu pieni, ehkä summaltaan isompi työeläke on tosiasiassa niukempi ihmiselle elinkustannuksiin kuin takuueläke nykyään.
Koska asumistuki lasketaan bruttotuloista.
Nyt en ihan ymmärrä, itselläni on takuueläke, minulla ainakin jää monta euroa väh asumistuen jälkeen kuin ystävälläni jonka työeläke on 1400€
Vierailija kirjoitti:
Kaikki köyhät eivät sössineet omaa elämäänsä
Sulle on kyllä sattunut paljon kaikkea valitettavaa! Olet tosi vahva, kun olet selvinnyt selväpäisenä kaikesta! Kaikkea hyvää sulle!
Hyvä konsti lenkkarin pohjassa reikä-ongelmaan: jos on kahdet huonot lenkkarit sattumalta kotona niin yhdistää ne kummatkin paremmat yksilöt. Jos toisessa parissa on reikä ja siinä toisessa parissa myös niin ottaa käyttöön kummankin lenkkariparin ne yksilöt joissa ei ehkä ole reikää.
Kunhan molempien pohjat ovat likimain ehjät.
Köyhällä ei ole niin nokonnuuka vaikka toinen lenkkari on harmaa ja toinen musta. Tai toinen sininen ja toinen valkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni työeläkettä saava pienaläkeläinen elää tt-tuen suuruisella summalla pakollisten kulujen jälkeen, jopa hirman alla kun eivät lähde tt-tukirumbaan. Pitävät mieluummin sen pienenkin itsenäisyytensä.
Takuueläkkeellä sentään saa asumistukea reilummin ja usein kannattaa hakea ja saa tt-tukeakin.Jo ennenkin mainittu pieni, ehkä summaltaan isompi työeläke on tosiasiassa niukempi ihmiselle elinkustannuksiin kuin takuueläke nykyään.
Koska asumistuki lasketaan bruttotuloista.Nyt en ihan ymmärrä, itselläni on takuueläke, minulla ainakin jää monta euroa väh asumistuen jälkeen kuin ystävälläni jonka työeläke on 1400€
Työeläke nyt riippuu työhistoriasta, on kaikilla eri. Paljon hyvällä liksalla kauan työskennellyt saa tottakai isompaa eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä konsti lenkkarin pohjassa reikä-ongelmaan: jos on kahdet huonot lenkkarit sattumalta kotona niin yhdistää ne kummatkin paremmat yksilöt. Jos toisessa parissa on reikä ja siinä toisessa parissa myös niin ottaa käyttöön kummankin lenkkariparin ne yksilöt joissa ei ehkä ole reikää.
Kunhan molempien pohjat ovat likimain ehjät.
Köyhällä ei ole niin nokonnuuka vaikka toinen lenkkari on harmaa ja toinen musta. Tai toinen sininen ja toinen valkoinen.
Tuohan on Robinin tavaramerkki, eri paria kengät!
Olet tietenkin aivan oikeassa! Kyllähän ennenvanhaankin voi & sokeri-kaakkuja vaahdotettiin ja leivottiin, ennenkuin sähköstä mitään tiedettiin. Minun aikanani käsivispilää käytettiin kotitaloustunneilla (kuivakakkuja ei leivottu rajallisen ajan takia). Lapsuudenkodissani 70-luvulla oli jo vatkaimet ja yleiskoneet, ja kun nuorena siirryin työelämään, ostin ensimmäisistä palkoista keittiötarvikkeita, -koneita, astioita ja liinavaatteita. Asuin silloin vielä kotona, ja katsoin, että on hyvä tilaisuus varautua itselliseen elämään. Olin silloin Stockmannilla töissä, ja sain henkilökunta-alennusta, Hobby Hallista myös. Vanhempiani huvitti varustautumiseni. He olivat tietenkin tyytyväisiä ennakoinnistani, mutta nauroivat, että voisin koska vain ryhtyä pyörittämään 8-henkistä suurperhettä, ja niin olisin voinutkin! Voisin edelleen. 😊
Kiva, että kerroit kokemuksestasi, taidatkin olla ensimmäinen käsivispaaja tässä ketjussa! 😊 - Poikaystäväsi äiti muuten kuulostaa hänkin ihanalta! 💛
P. S. Et takuulla tarvinnut erillistä voimailua sulavalinjaisten käsivarsien saavuttamiseksi! 😊