Lue keskustelun säännöt.
Mulla alkaa pikkuhiljaa mennä ns ihon alle ja psyykeeseen tämä tilanne
14.03.2022 |
Ensin jauhettu 2v Koronasta ja sen vaikutuksista ihmiseen ja mahdollisista pitkäkestoista/lopullisista vaikutuksista samalla suuressa tartuntariskissä päivittäin työskennellen (ja tuoreena koronatoipilaana eikä ollut mikään kevyt tauti ei kestoltaan eikä oireiltaan) ja nyt sitten sen lisäksi tuo sota ja kaikki sen lieveilmiöt esim.ruokapulauhkineen, kaiken kallistumisineen ym, mahdollisuus siitä hyökkääkö se sekopää tänne Suomeenkin ja joutuisi omat lapset kenties sotaan ja sotimaan ym.ym
Nyt alkaa tuntumaan nupissa eikä vain sydänalassa 🤔🥺😢
Kommentit (95)
Mun elämä oli kurjaa jo ennen koronaakin. Ei tunnu missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan vaivaudu murehtimaan, saati panikoimaan etukäteen. Nyt on kaikki meillä kuitenkin ihan hyvin, normaalia elämään eletään. Vaikka bensatankilla ja kaupankassalla vähän kirpaiseekin.
Korona-aika lähinnä ärsytti ja Ukraina surettaa, mutta omaan elämään ei kuitenkaan lopulta ole ollut mullistavaa vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, näistä purkautujista näkee että monella olisi tarve saada sitä apua, mutta joo. Aika sanaton tässä alkaa olemaan kaiken edessä ja itse ajatellut vaan elää päivä kerrallaan-meiningillä.
Olen tehnyt sen minkä voin ja muuten koitan hoitaa arki askareet ja toivon että tilanne raukeaisi. Koitan viettää aikaa mahdollisimman paljon muuten kuin yksin. Perusasiat kunnossa, mutta yksin meinaa alkaa ahdistamaan eli älä jää yksin.
Erityisesti tuo "olen tehnyt sen minkä voin" toteamuksesi kiinnitti huomion, mitä tarkoitat sillä? Minulla näissä ajatuksissa ja tuntemuksissa on vahvana sekin että lapseni muuttanut nyt kotoa eikä ole ns lähelläni, tunnen itseni monin tavoin jotenkin voimattomaksi jota vain korostaa tämä tilanne. En olisi lähellä "suojelemassa" jos tarve vaatisi enkä kai voisi estää sotimaan joutumistakaan😭
Ap
On ahdistavaa ja surullista nähdä kärsimystä. On ollut vaikeaa aikaa. Turvallisuudentunne on järkkynyt. Ihan normaalia että tuntuu.
Kannattaa keskittyä omaan arkeen ja luoda hyvää omassa elämässään. Itse saanut rauhaa kirkon rukoushetkistä. Saa myös purkaa sydäntään srk henkilökunnalle. Helsingissä ainakin on säännölliset rukoushetket ja myös Ukrainan kielellä lausuttuja rukouksia, tuntuu hyvältä olla edes hengessä mukana. Omaa oloaan voi kohentaa myös tekemällä konkreettisia rahalahjoituksia. Tai mennä mukaan organisaatioihin lajittelemaan lahjoitustavaraa.
Tsemppiä kaikille tähän haastavaan aikaan! Ja koitetaan luoda hyvää ikävien tuomitsevien kommenttien sijaan. 💛💙
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, näistä purkautujista näkee että monella olisi tarve saada sitä apua, mutta joo. Aika sanaton tässä alkaa olemaan kaiken edessä ja itse ajatellut vaan elää päivä kerrallaan-meiningillä.
Olen tehnyt sen minkä voin ja muuten koitan hoitaa arki askareet ja toivon että tilanne raukeaisi. Koitan viettää aikaa mahdollisimman paljon muuten kuin yksin. Perusasiat kunnossa, mutta yksin meinaa alkaa ahdistamaan eli älä jää yksin.Erityisesti tuo "olen tehnyt sen minkä voin" toteamuksesi kiinnitti huomion, mitä tarkoitat sillä? Minulla näissä ajatuksissa ja tuntemuksissa on vahvana sekin että lapseni muuttanut nyt kotoa eikä ole ns lähelläni, tunnen itseni monin tavoin jotenkin voimattomaksi jota vain korostaa tämä tilanne. En olisi lähellä "suojelemassa" jos tarve vaatisi enkä kai voisi estää sotimaan joutumistakaan😭
Ap
Mene hoitoon!
Jaa. Mä alan irtautua. Alussa järkytyin mutta nyt alkaa jo helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kirjoitetaan psyykkeeseen.
Ei kirjoiteta!
Vierailija kirjoitti:
On ahdistavaa ja surullista nähdä kärsimystä. On ollut vaikeaa aikaa. Turvallisuudentunne on järkkynyt. Ihan normaalia että tuntuu.
Kannattaa keskittyä omaan arkeen ja luoda hyvää omassa elämässään. Itse saanut rauhaa kirkon rukoushetkistä. Saa myös purkaa sydäntään srk henkilökunnalle. Helsingissä ainakin on säännölliset rukoushetket ja myös Ukrainan kielellä lausuttuja rukouksia, tuntuu hyvältä olla edes hengessä mukana. Omaa oloaan voi kohentaa myös tekemällä konkreettisia rahalahjoituksia. Tai mennä mukaan organisaatioihin lajittelemaan lahjoitustavaraa.
Tsemppiä kaikille tähän haastavaan aikaan! Ja koitetaan luoda hyvää ikävien tuomitsevien kommenttien sijaan. 💛💙
Oksettaa miten ihmiset on löytänyt maailman politiikan koronan jatkumona ja on ollut tietämättömiä esim ukrainan tilanteesta viimeiset 8 vuotta ja miten sitä nyt käytetään oman egon jatkumona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kirjoitetaan psyykkeeseen.
Se kirjoitetaan psyykeen.
Miettikääpä mitä olis käynyt jos talvisodan aikoihin kaikki suomalaiset olisi olleet tollasia hysteerisiä minä, minä ja minun tunteeni-tärisijöitä. Kansa olis ollut jo ihan romuna ennen kuin mitään sotaa Suomessa on. Kiitä ap luojaa että valtaosa ihmisistä on vahvempia ja älykkäämpiä kuin sinä ja kaltaisesi, sillä ne yhteiskunnat pysyy pystyssä.
Itse aiheeseen, en tiedä mistä panikoit. Onko kuitenkin nyt niin, että haet huomiota tuolla draamailulla/et ole ikinä kokenut mitään todellista vastoinkäymistä ja siksi kuume-hengitystieinfektio ja muualla Euroopassa käytävä sota muuttuu sun mielessä sinua henk.koht. uhkaavaksi tapahtumiksi? Korona ei ole sen kummempi kuin muutkin vanhuksiin ja muihin heikkoihin iskevät kuumetaudit, ja sotaa Suomessa ei ole. Olet siis ihan turhaa panikoinut pari vuotta, mutta et taida muuhun edes pystyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä hallitaan nykyään pelottelemalla. Tietysti sota on totta ja sairaus on totta, mutta se, että niitä asioita hierotaan meidän naamaan 24/7 on psykologista pahoinpitelyä, tekijänä media. En seuraa uutisia sodasta enkä koronasta, vaan keskityn elämässäni niihin asioihin joihin oikeasti voin vaikuttaa, jotka ovat lähelläni. En ota vastuuta koko maailmasta vaan omista teoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ahdistavaa ja surullista nähdä kärsimystä. On ollut vaikeaa aikaa. Turvallisuudentunne on järkkynyt. Ihan normaalia että tuntuu.
Kannattaa keskittyä omaan arkeen ja luoda hyvää omassa elämässään. Itse saanut rauhaa kirkon rukoushetkistä. Saa myös purkaa sydäntään srk henkilökunnalle. Helsingissä ainakin on säännölliset rukoushetket ja myös Ukrainan kielellä lausuttuja rukouksia, tuntuu hyvältä olla edes hengessä mukana. Omaa oloaan voi kohentaa myös tekemällä konkreettisia rahalahjoituksia. Tai mennä mukaan organisaatioihin lajittelemaan lahjoitustavaraa.
Tsemppiä kaikille tähän haastavaan aikaan! Ja koitetaan luoda hyvää ikävien tuomitsevien kommenttien sijaan. 💛💙
Oksettaa miten ihmiset on löytänyt maailman politiikan koronan jatkumona ja on ollut tietämättömiä esim ukrainan tilanteesta viimeiset 8 vuotta ja miten sitä nyt käytetään oman egon jatkumona.
Puolella ihmisistä ÄO on alle 100. Oikeasti on todella vaarallista suosia tyhmiä ihmisiä, varsinkin valtakunnan johtopaikkoja täytettäessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, näistä purkautujista näkee että monella olisi tarve saada sitä apua, mutta joo. Aika sanaton tässä alkaa olemaan kaiken edessä ja itse ajatellut vaan elää päivä kerrallaan-meiningillä.
Olen tehnyt sen minkä voin ja muuten koitan hoitaa arki askareet ja toivon että tilanne raukeaisi. Koitan viettää aikaa mahdollisimman paljon muuten kuin yksin. Perusasiat kunnossa, mutta yksin meinaa alkaa ahdistamaan eli älä jää yksin.Erityisesti tuo "olen tehnyt sen minkä voin" toteamuksesi kiinnitti huomion, mitä tarkoitat sillä? Minulla näissä ajatuksissa ja tuntemuksissa on vahvana sekin että lapseni muuttanut nyt kotoa eikä ole ns lähelläni, tunnen itseni monin tavoin jotenkin voimattomaksi jota vain korostaa tämä tilanne. En olisi lähellä "suojelemassa" jos tarve vaatisi enkä kai voisi estää sotimaan joutumistakaan😭
Ap
Lopeta se lapsen kautta eläminen ja etsi muuta sisältöä elämääsi. Esim vapaaehtoistyö. Nyt sitä riittää.
Et sinä nyt sentään maailman napa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, näistä purkautujista näkee että monella olisi tarve saada sitä apua, mutta joo. Aika sanaton tässä alkaa olemaan kaiken edessä ja itse ajatellut vaan elää päivä kerrallaan-meiningillä.
Olen tehnyt sen minkä voin ja muuten koitan hoitaa arki askareet ja toivon että tilanne raukeaisi. Koitan viettää aikaa mahdollisimman paljon muuten kuin yksin. Perusasiat kunnossa, mutta yksin meinaa alkaa ahdistamaan eli älä jää yksin.Erityisesti tuo "olen tehnyt sen minkä voin" toteamuksesi kiinnitti huomion, mitä tarkoitat sillä? Minulla näissä ajatuksissa ja tuntemuksissa on vahvana sekin että lapseni muuttanut nyt kotoa eikä ole ns lähelläni, tunnen itseni monin tavoin jotenkin voimattomaksi jota vain korostaa tämä tilanne. En olisi lähellä "suojelemassa" jos tarve vaatisi enkä kai voisi estää sotimaan joutumistakaan😭
Ap
Mene hoitoon!
Voi kuule, ei sinne niin vain mennä, vaatinut jo kauan itsetuhoisia ajatuksia ja/tai käyttäytymistä jotta sinne voisi päästä tyyliin *naps*. Tietäisit sen, jos yhtään olisit kartalla nyky-yhteiskunnan tilasta tässäkin maassa.
Luepa kirja "Sun poika kävi täällä", on aika silmiä avaava, tuore, tuolloin teini-ikäisen pojan äidin kirjoittama tosielämän kertomus siitä millaista on olla psyykkisesti sairastuneen nuoren vanhempi, ja ennenkaikkea se nuori itse, tässä ajassa ja Suomessa. Järkyttävää, vaikka ei ollutkaan mikään uutinen itselleni.
Muutenkin tuo sinun kommenttisi kertoo kaiken sinusta, ei mitään minusta.
Ap
No kokeile lyödä päätä seinään. Luovuta
Mutta nämäkään hirviöt eivät ole todellisia. Nekin katoavat, kun laittaa valot takaisin päälle.
Minua ei ikinä korona pelottanut millään tavalla, mutta Suomen turvallisuuspolitiikka on huolestuttanut jo paljon pitempään. Todella epäpätevää, osaamatonta, selkärangatonta vastuun pakoilua, jonka ajattelemisesta tulee kansalaiselle todella petetty olo. Tekee mieli rikkoa asioita.