tiedän etten halua lapsia mutta pelkään jääväni yksin
Olen 20 vuotias nainen ja tiedän jo nyt että hyvin hyvin pienellä todennäköisyydellä haluaisin ikinä tehdä lapsia. Vauvat on söpöjä , mutta mielestänikaiken muun ikäiset ovat ärsyttäviä. Minulla on lyhyt pinna ja olen äkkipikainen, en halua että ketään on riippuvainen minusta ja pidän vapaudestani sekä siitä että voin tehdä mitä haluan, milloin haluan. Minulla on hyvin realistinen kuva lapsiperheen arjesta, koska minulla on 9 vuotta vanha pikkusisko sekä isosiskollani on 3 pientä lasta.
Tiedän olevani sen verran itsekäs, ettet halua menettää vapauttani. Lisäksi lapset maksavat ja haluan elää suht huoletonta elämää jossa ei tarvitse laskea joka ikistä euroa. Olen seurustellut avopuolisoni (23v) kanssa 4 vuotta, ja hän on sanonut että molemmat vaihtoehdot käy: vapaaehtoinen lapsettomuus tai lapsen hankkiminen. On turha sanoa, että olen vielä niin nuori että mieli voi muuttua. Tiedostan sen itsekin koska olen hieman tuuliviiri. Pointtini on kuitenkin, että pelkään jääväni yksin. Mitä jos puolisoni menehtyy yllättäen ja olenkin jo 50 vuotias? En voi tietää mitä tulevaisuus tuo mutta pelkään jääväni kokonaan yksin ja ilman perhettä, koska joskus ne omat vanhemmatkin kuolevat. Pelkään siis kaikkein eniten sitäettä mies kuolee ja jään yksin suremaan. Tiedän siis että tuskin haluan lapsia, mutta en halua herätä todellisuuteen että olen yksin ja elämää on vielä jäljellä enkä päässytkään viettämään niitä lepposia eläkepäiviä rakkaani kanssa. Aargh turhauttava miettiä tälläistä ja murehtia jo etukäteen.
Lisäksi voisin lisätä tähän samaan syssyyn myös toisen pelkoni. Pelkään nimittäin että hankin lapsen koska niin kaikki muutkin tekee ( tämä liittyy osittain tuohon yksinjäämisen pelkoon). Mainitsin jo aiemmin olevani tuuliviiri ja helposti menen mukaan ryhmäpaineeseen (kiitos huonon itsetunnon).
Koko tekstini pointti siis on, että pelkään tekeväni tyhmiä päätöksiä joita kadun (eli lapsen hankkiminen koska pelkään yksin jäämistä tai koska muutkin hankkii). Auttakaa joku.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 07:05"]Koska tekstisi oli pitkä, ilman kappalejakoa ja punaista lankaa, niin luin vain ekan lauseen ja vastaan sen perusteella. Olet 20v, et tiedä vielä yhtään mitään mistään.
[/quote]
Miten voit päätellä ettei tekstissä ole punaista lankaa jos et viitsinyt lukea ensimmäistä lausetta pidemmälle? :D ap
Enoni lapset eivät suostuneet edes järjestämään isänsä hautajaisia. Eivät tulleet hautajaisiin, vain 3 sisarusta oli paikalla. Monet käyvät katsomassa iäkkäitä vanhempiaan vain jouluna ja äitienpäivänä. Tunnen monia vanhuksia, joilla on kaikenlaista kärhämää aikuisten lastensa kanssa, tapaavat harvoin tai ei koskaan. Joskus voi käydä niinkin huonosti, että lapsi/lapset kuolevat ennen vanhempiaan.
Elä tämä päivä täysillä. Älä murehdi noin kaukaisia asioita. Tätä et vielä pelkää, mutta mitä jos huomaat kuuskymppisenä murehtineesi joka päivä tulevaa, ja kaikki onkin mennyt ihan hyvin. Se se vasta hukkaan heitettyä aikaa olisi.
Ihmisen elämä ei myöskään lopulta niin ihmeellistä ole. Se on rakkautta, riitelyä, sopimista, työssä käymistä, laskujen ja lainojen maksua, syömistä ja juomista.