Lue keskustelun säännöt.
tiedän etten halua lapsia mutta pelkään jääväni yksin
18.08.2015 |
Olen 20 vuotias nainen ja tiedän jo nyt että hyvin hyvin pienellä todennäköisyydellä haluaisin ikinä tehdä lapsia. Vauvat on söpöjä , mutta mielestänikaiken muun ikäiset ovat ärsyttäviä. Minulla on lyhyt pinna ja olen äkkipikainen, en halua että ketään on riippuvainen minusta ja pidän vapaudestani sekä siitä että voin tehdä mitä haluan, milloin haluan. Minulla on hyvin realistinen kuva lapsiperheen arjesta, koska minulla on 9 vuotta vanha pikkusisko sekä isosiskollani on 3 pientä lasta.
Tiedän olevani sen verran itsekäs, ettet halua menettää vapauttani. Lisäksi lapset maksavat ja haluan elää suht huoletonta elämää jossa ei tarvitse laskea joka ikistä euroa. Olen seurustellut avopuolisoni (23v) kanssa 4 vuotta, ja hän on sanonut että molemmat vaihtoehdot käy: vapaaehtoinen lapsettomuus tai lapsen hankkiminen. On turha sanoa, että olen vielä niin nuori että mieli voi muuttua. Tiedostan sen itsekin koska olen hieman tuuliviiri. Pointtini on kuitenkin, että pelkään jääväni yksin. Mitä jos puolisoni menehtyy yllättäen ja olenkin jo 50 vuotias? En voi tietää mitä tulevaisuus tuo mutta pelkään jääväni kokonaan yksin ja ilman perhettä, koska joskus ne omat vanhemmatkin kuolevat. Pelkään siis kaikkein eniten sitäettä mies kuolee ja jään yksin suremaan. Tiedän siis että tuskin haluan lapsia, mutta en halua herätä todellisuuteen että olen yksin ja elämää on vielä jäljellä enkä päässytkään viettämään niitä lepposia eläkepäiviä rakkaani kanssa. Aargh turhauttava miettiä tälläistä ja murehtia jo etukäteen.
Lisäksi voisin lisätä tähän samaan syssyyn myös toisen pelkoni. Pelkään nimittäin että hankin lapsen koska niin kaikki muutkin tekee ( tämä liittyy osittain tuohon yksinjäämisen pelkoon). Mainitsin jo aiemmin olevani tuuliviiri ja helposti menen mukaan ryhmäpaineeseen (kiitos huonon itsetunnon).
Koko tekstini pointti siis on, että pelkään tekeväni tyhmiä päätöksiä joita kadun (eli lapsen hankkiminen koska pelkään yksin jäämistä tai koska muutkin hankkii). Auttakaa joku.
Kommentit (23)
Sinun ei tarvitse päättää yhtään mitään vielä. 15 vuoden päästä alkaa olla aika tehdä aktiivisia päätöksiä. Etkä kyllä tiedä varmasti sitäkään, oletko puolisosi kanssa kun olet 30-vuotiaskaan. Jos mies on kolme vuotta vanhempi vain, on äärimmäisen epätodennäköistä, että olisit 50-vuotiaana leski.
Mitenkäs opinnot, työelämä, harrastukset, sukulaissuhteet ja ystävyydet voivat? Yleensä ryhmäpaineeseen mukaan meneminen vähenee iän ja elämänkokemuksen karttuessa. Kaikki eivät hanki lapsia, muistaakseni yli 20 % 40 v. naisista on lapsettomia. Osuus kasvaa hyvinkoulutettujen kaupunkilaisnaisten joukossa.
Lapsi ei ole suoja yksinäisyydeltä, hän voi asua vaikka toisella puolella maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmennän vielä soppaa tuumaamalla, että eivät lapsetkaan aina ole se satavarma tulevaisuuden ratkaisu ja vanhuudenturva... kaikki eivät tule vanhempiensa tai lastensa kanssa toimeen. Suurin osa varmaan tuleekin, mutta on tullut myös muunlaista ja täysin välirikkoisia perheitä vastaan.
Mä ehkä menisin jonnekin ensin selvittämään yksin jäämisen pelkoon liittyviä juttuja, etenkin jos ne tuntuu haittaavan tai sanelevan päätöksiä. Kiirehän sinulla tai teillä ei kuitenkaan ole, joten rauhassa vaan eteenpäin.
Itse täysin samassa tilanteessa ja samanikäinen. En kuitenkaan usko jääväni vanhana täysin yksin, haluan parisuhteen samalla tavalla ajattelevan miehen kanssa ja lapsettomia tai jopa lapsellisia ystäviä. Koen tärkeämpänä itselleni sekä rahallisen vapauden että vapauden :D Ilman lapsia voin matkustella mielinmäärin minne haluan, ostaa mitä haluan jne. Elä elämäsi juuri kuin itse hyvältä tuntuu, älä välitä muiden mielipiteistä :)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 02:28"]
Ilman lapsia voin matkustella mielinmäärin minne haluan, ostaa mitä haluan jne.
[/quote]Täällä kolmikymppinen, joka elää juuri näin. Lapseton elämä on mahtavaa, ja suosittelen sitä kaikille. Toki aikuisen elämässä on aina omat murheensa, mutta lasten kanssa ne olisivat vielä kymmenen kertaa pahempia.
Kun käy vanhainkodissa joskus sukulaisia katsomassa, niin riippumatta onko lapsia, vanhukset ovat yksinäisiä. Kun vanhemmat tekevät suorituksena lapsensa ja vievät heti äitiysloman päätyttyä päivähoitoon, kouluun jne jne, niin eivät ne lapsetkaan sitoudu vanhempiinsa, joten useimmiten tavataan vain loma-aikoina, jos silloinkaan. Jos ei ole puolisoa, vanhukset ovat kovin yksinäisiä. Itse on jokaisen seuransa hankittava.
Siis turha ajatella, että lapset sitten vanhuudenpäivinä ovat seurana. Eivät ole. Niillä on muita menoja.... eikä todentotta pidä roikkuakaan lapsissaan. Oma elämä on oltava jokaisella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei voi saada kaikkea mutta toivoa voi. Niin kauan kuin on toivoa on myös elämää, muista tämä. *ratsastaa auringonlaskuun*
Yksin tänne tullaa ja yksin täältä lähdetään. Vaikka olisi puoliso vanhuuteen asti, on leskeksi jäämisen riski suuri, naisilla vielä suurempi kuin miehillä, koska miehet kuolevat nuorempina ja ovat vielä vaimojaan vanhempia. Mahdollisilla lapsilla on omat perheet, asuvat ehkä toisella paikkakunnalla tai eri puolella maapalloa, joten itsestään se onni on löydettävä. Hyvät ystävät ovat aina seurana, heihin kannattaa panostaa silloinkin kun on hyvässä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 24-vuotias, ja mieheni hipoo jo kolmeakymppiä. Itse haluaisin haluta lapsia, mutta ei vaan onnistu. Kaipaan niin paljon rauhallista aikaa, ja en voi kuvitella että meillä sellaista olisi jos olisi pieniä lapsia. Ja tosiaan, se ahdistaa jos joku on kovin riippuvainen minusta.
Mies on sanonut että hänelle käy lapseton että lapsekas elämä. Toivottavasti ei koskaan tule muuttamaan mieltään, ellen minäkin muuta.
Eniten nyt ahdistaa se, että mieheni isä on ilmaissut että tahtoo että me hankimme lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:14"]Vaikutat läheisriippuvaiselta.
[/quote]
Ehkä olenkin, mutta en näe siinä mitään pahaa, koska sanoin aloitusvestissäni että pidän myös yksin olosta, mutta en halua olla yksin vasten tahtoani kovinkaan kauaa :) ap
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:14"]Vaikutat läheisriippuvaiselta. [/quote] Ehkä olenkin, mutta en näe siinä mitään pahaa, koska sanoin aloitusvestissäni että pidän myös yksin olosta, mutta en halua olla yksin vasten tahtoani kovinkaan kauaa :) ap
[/quote]
Mikä on pisin aika minkä olet viettänyt täysin omillasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:14"]Vaikutat läheisriippuvaiselta. [/quote] Ehkä olenkin, mutta en näe siinä mitään pahaa, koska sanoin aloitusvestissäni että pidän myös yksin olosta, mutta en halua olla yksin vasten tahtoani kovinkaan kauaa :) ap
[/quote]
Jo otsikkosi huutaa asian ongelmallisuutta sinulle itsellesi. :(
Tuo alkoholistiäiti muuten on varmaan syynä sun (mahdolliseen) läheisriippuvuuteen. Siitä löytyy paljon tietoa netistä, kannattaa vilkaista! En tiiä auttaako tää, mut lapselle on tosi tosi tosi väärin, jos se tehdään täyttämään aikuisen emotionaalisia tarpeita. Kukaanhan sitä ei tahallaan tee, mutta valitettavan monesti lapselta alitajuisesti sitä odotetaan. Siinä on laskettu raskas taakka pienille harteille.
Siksikin olisi hyvä, että käsittelisit tuota yksinjäämisen pelkoa/läheisriippuvuutta, ettet sitten varmasti tekisi sellaisia päätöksiä pelkojen ja tunteiden pohjalta, mitä et aidosti itse halua. (En tosin edes usko tätä, koska tiedostat noin älyttömän hienosti omia sisäisiä prosesseja, mikä on musta aika harvinaista) Ja saahan sitä kautta paljon selityksiä omille tunteille ja reaktioille. Tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen jollain tavalla läheisriippuvainen. Kaipaan paljon yksinoloa, mutta ainakin parisuhteessa tarvitsen todella paljon huomiota.
Ja tosiaan, minun äitini on alkoholisti. Jouduin usein lapsena kuuntelemaan hänen kännisiä puheitaan, ja se ei tehnyt kyllä kauhean hyvää. Häippäsi myös usein baariin ja jätti minut yksin. Vanhempani olivat siis jo tuolloin eronneet. Täytyy kyllä myöntää että pelkään hylkäämistä yli kaiken enkä oikein voi luottaa kehenkään.
Olethan sä nuori vielä ja lapset tuntuu kaukaiselta, etkä edes tykkää.
Myöhemmin elämässä ehkä mielipide muuttuu sen verran, että on kiva olla kummina ja mahdollisten sisarusten lapsien kanssa telmiä... jos kiinnostaa.
Mä tiesin parikymppisenä myös, etten halua omia lapsia. Mulla oli suht rankka nuoruus ja kasvatin sisaruksiania pitkään. Mutsi ryyppäs ja mä 10 vuotta vanhempana sitten hoidin nuorempien sisaruksien yläasteet, harrastukset ja lukiot - olin heidän (aikuinen avomieheni kanssa).
Joten ei kiitos lapsia meille, olen kasvattanut "omani" jo.
Nyt olemme mieheni kanssa nyt kumpikin 43 vuotiaita ja edelleen ei omia lapsia. Mutta meillä on sisaruksiemme lapsia paapottavana välillä. Niiden kanssa saamme olla ja olemme näissä kuvioissa hyvin mukana. Viikottain. Maksamme kaikkien harrastukset, kun pääsevät kouluikään ja osallistumme myös kuskaamisiin.
Olen kasvanut pieniinkin lapsiin tällä ajalla, opetellut tykkäämään heistä ja ovat vaan niin himputin upea voimavara. Ja silti, oma syli ei kaipaa omaa lasta vieläkään. Nautin myös siitä, että lainalapset lähtevät, saan oven kiinni ja istua mieheni kainalossa sohvalla, nauttien kirjoista ja milloin mistäkin.
Tai sitten otetaan se Karibian risteily ja lähdetään sille, jos duunissa on se hetki, että voi lähteä. Ruotsin risteilykään ei ole murr.
En pelkää yksinäisyyttä. Se on itsestä kiinni, miten ihmisiä on ympärillä ja miten heidän haluaa olla siinä.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 02:14"]Sinun ei tarvitse päättää yhtään mitään vielä. 15 vuoden päästä alkaa olla aika tehdä aktiivisia päätöksiä. Etkä kyllä tiedä varmasti sitäkään, oletko puolisosi kanssa kun olet 30-vuotiaskaan. Jos mies on kolme vuotta vanhempi vain, on äärimmäisen epätodennäköistä, että olisit 50-vuotiaana leski.
Mitenkäs opinnot, työelämä, harrastukset, sukulaissuhteet ja ystävyydet voivat? Yleensä ryhmäpaineeseen mukaan meneminen vähenee iän ja elämänkokemuksen karttuessa. Kaikki eivät hanki lapsia, muistaakseni yli 20 % 40 v. naisista on lapsettomia. Osuus kasvaa hyvinkoulutettujen kaupunkilaisnaisten joukossa.
Lapsi ei ole suoja yksinäisyydeltä, hän voi asua vaikka toisella puolella maailmaa.
[/quote]
Opiskelen sairaanhoitajaksi, lopullinen tavoite on kätilö. No äitin kanssa en ole tekemisissä muuta kuin silloin kun haluan nähä siskoani, koska äitini on alkoholisti. Isän kanssa tosi hyvät välit. (Ovat siis eronneet) "appivanhemmat" ovat ihania ja anoppi käy melkein omasta äidistä. Ystäviäkin on, välillä vaivaa yksinäisyys kun poikaystävä viikot poissa kotoa koska ajaa rekkaa.
Ja kiitoksia hyvistä neuvoista, tiedän itsekin murehtivani liikaa :)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:14"]Vaikutat läheisriippuvaiselta. [/quote] Ehkä olenkin, mutta en näe siinä mitään pahaa, koska sanoin aloitusvestissäni että pidän myös yksin olosta, mutta en halua olla yksin vasten tahtoani kovinkaan kauaa :) ap
[/quote]
Mikä on pisin aika minkä olet viettänyt täysin omillasi?
[/quote]
No olen kuitenkin koulussa tai töissä ollut koko ikäni joten kovin montaa kokonaista päivää yksin ei ole ollut mutta kyllä olen joskus esim. Ma-pe yksin kun mies töissä. Olen kuitenkin sen verran nuori että ei ole ollut kovinkaan paljoa hetkiä jolloin olisin joutunut olemaan oikeasti pitkää aikaa yksin. :) ap
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 23:32"]Tuo alkoholistiäiti muuten on varmaan syynä sun (mahdolliseen) läheisriippuvuuteen. Siitä löytyy paljon tietoa netistä, kannattaa vilkaista! En tiiä auttaako tää, mut lapselle on tosi tosi tosi väärin, jos se tehdään täyttämään aikuisen emotionaalisia tarpeita. Kukaanhan sitä ei tahallaan tee, mutta valitettavan monesti lapselta alitajuisesti sitä odotetaan. Siinä on laskettu raskas taakka pienille harteille.
Siksikin olisi hyvä, että käsittelisit tuota yksinjäämisen pelkoa/läheisriippuvuutta, ettet sitten varmasti tekisi sellaisia päätöksiä pelkojen ja tunteiden pohjalta, mitä et aidosti itse halua. (En tosin edes usko tätä, koska tiedostat noin älyttömän hienosti omia sisäisiä prosesseja, mikä on musta aika harvinaista) Ja saahan sitä kautta paljon selityksiä omille tunteille ja reaktioille. Tsemppiä! :)
[/quote]
En lähtisi tekemään lasta koska kaipaisin jotain mitä minulla ei ole ollut. Lähinnä haluaisin olla sitten sellainen äiti mitä teinivuosinani ei ole ollut. Olin siis n. 15 kun äitini alkoi pikkuhiljaa alkoholisoitumaan. Lapsuuteni on ollut onnellinen vanhempien erosta huolimatta koska molemmat vanhemmat oli läsnä. :) äidin alkoholisoituminen on uudempi asia josta pikkusiskoni joutuu eniten kärsimään. ( olen jo 16 vuotiaana muuttanut kotoa joten en ole joutunut asumaan pahimpia aikoja äidin kanssa saman katon alla mutta asia on läsnä kuitenkin koko ajan) ap
Koska tekstisi oli pitkä, ilman kappalejakoa ja punaista lankaa, niin luin vain ekan lauseen ja vastaan sen perusteella. Olet 20v, et tiedä vielä yhtään mitään mistään.
Mielipiteitä? Ap