Lue keskustelun säännöt.
Nuorten kaverisuhteet, mielipiteitä
17.08.2015 |
Minulla on 13 vuotias tyttö, joka juuri aloitti yläkoulun.
Hän kävi alakoulun pienessä koulussa, missä luokalla oli 7 oppilasta.
Koko alakoulun ajan tyttö oli hieman yksinäinen. Hänen luokalla oli vain yksi tyttö, ylemmillä ja alemmilla luokilla oli kyllä useampiakin. Tavallaan olosuhteiden pakosta tyttöni oli aina tämän luokkakaverinsa kanssa. Kyläilivät ahkerasti, illalla puhelin raksutti koko ajan. Vähän väliä kaverittomuus kuitenkin tuli tyttöni puheisiin.
Tämä toinen tyttö oli myös aika yksinäinen, erilaisuutensa vuoksi. Hän on aina ollut rohkea oman tiensä kulkija, älykäs , ehkäpä sitten hieman näsäviisaskin. Todella suorasanainen, minkä vuoksi minun tyttö pahoitti monesti mielensä. Tämä ystävä on hieman eristäytyvä, mutta silti tyttöni ystävä. Minun tyttöni taas hieman "liian kiltti", yrittäen miellyttää kaikkia, ja tämä ystävä seisoi kuitenkin hänen rinnalla aina.
Kuitenkaan tyttöni ei pitänyt hirmuisesti ystävästään. Arvosti hänen ystävyyttään, mutta silti varsinkin alakoulun viimeisellä luokalla oli jo hieman ärsyyntynyt tämä tytön erilaisuudesta, suorasanaisuudesta, ehdottomuudesta, eikä tätä ystävää niin kiinnosta tavalliset tuon ikäisten tyttöjen jutut....
Nyt sitten alkoi yläkoulu ja minun tyttöni alkoi saamaan uusia kavereita. Ja on niistä innoissaan. Eikä enää haluaisi hirveästi "kavereerata" vanhan ystävänsä kanssa. Olen yrittänyt sanoa, että pyytää häntäkin mukaan, olla kuitenkin ystävällinen jne. Tytölläni on hieman surku yksinäistä ystäväänsä kohtaan, mutta silti hän haluaisi olla ennemmin toisten tyttöjen kanssa.
Olen yrittänyt syyllistämättä (tässä on ihan perhekohtaiset seikat takana---muistakaa että kerroin jo että hän oli ylikiltti, toisia ajatteleva, sairastumiseen asti) puhua arvoista, jne...Nyt sitten tämä ystävän äiti soitti, ja sanoi, että eihän tyttöni ollut edes todellinen ystävä jne. ja hänen tyttönsä on nyt yksin. Ymmärsin (ja ymmärrän oikeasti, minulla on 6 lasta ja mukaan on mahtunut yksinäistä ja kiusattuakin) ja lupasin puhua tyttöni kanssa. toisaalta kyllä sanoin, että enhän voi pakottaa. Juttelin tyttöni kanssa ja hän sanoi soittavansa ystävälleen. Ja soitti ja ystävä kertoi kuinka hänen äitinsä on vihainen, ja haukkunut tyttöni (juu, ystävä puhuu suoraan) ja tämä ystävä oli keronut, kuinka koko perhe on tytölleni vihainen...
Nyt minun tyttöni kokee olevansa puun ja kuoren välissä. Ei enää tiedä mikä olisi oikein, ja miten pitäisi tehdä....Hän kysyy minulta, onko tämä hänen vikaa. Mitä vastata, on ja ei...Minunkaan mielestä "velvollisuudesta" tai kiitollisuuden velasta ei voi olla toisen ystävä. Mutta silti minustakin tuntuu pahalta, että tyttöni hylkää näin ystävänsä. Toisaalta, minun tyttöni on iloisempi nyt kuin vuosiin :) Mitä minä äitinä voin neuvoa tytölleni?
Kommentit (16)
Tyttäresi on koulukiusaaja. Onnittelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 07:34"]Tyttäresi on koulukiusaaja. Onnittelut.
[/quote]
Höpöhöpö
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 07:36"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 07:34"]Tyttäresi on koulukiusaaja. Onnittelut.
[/quote]
Höpöhöpö
[/quote]
No mietipä: tyttö haluaa hyväksyntää. Häntä ärsyttää, koska hän kokee tulleensa loukatuksi aikaisemmin. Nyt hänellä on kavereita, jotka antavat hyväksyntää -> hän kostaa loukkaukset tytölle, joka on loukannut.
No onhan tuo hyväksikäyttöä ja huonotapaista olla toisen ystävä kun ei saa muita ja hylätä sitten kun saa. Mutta toisaalta tuo on totta että ei voi yrittää väkisin toisen ystävä. Tyttösi voisi selittää rehellisesti miten asia on, sanoa suoraan miksi on ollut tähän asti kaveri ja miksi ei enää haluaisi olla ja pahoitella asiaa. Tuskinpa sen jälkeen kaveri haluaa olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä.
Tuo vaihe on sitä, kun lapset kehittyvät sosiaalisesti paljon. Laumautuvat ja irtautuvat vanhemmistaan. Aika luonnollista, että välejä selvitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 07:34"]Tyttäresi on koulukiusaaja. Onnittelut.
[/quote]
Ei ole.
Toivottavasti hän jaksaa olla ystävällinen.
Ystäväksi ei voi pakottaa.
Hienoa, että jaksat puhua tyttäresi kanssa myös siitä miltä toisesta tuntuu
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 07:38"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 07:36"][quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 07:34"]Tyttäresi on koulukiusaaja. Onnittelut.
[/quote]
Höpöhöpö
[/quote]
No mietipä: tyttö haluaa hyväksyntää. Häntä ärsyttää, koska hän kokee tulleensa loukatuksi aikaisemmin. Nyt hänellä on kavereita, jotka antavat hyväksyntää -> hän kostaa loukkaukset tytölle, joka on loukannut.
[/quote]
Ei kosta.
Vaan on löytänyt ystäviä
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi päättää nuoren kaverisuhteista.
Onhan tuo ikävää käytöstä ap:n lapselta, ei siitä mihinkään pääse. Kenenkään kaveri ei pidä pakolla olla mutta jos toimii noin (eli on kaveri monta vuotta eikä missään vaiheessa tee selväksi ettei oikeasti pidä hyvänä kaverina ja sitten hylkää kun saa uusia kavereita) niin kyllä siinä on sitten hyväksyttävä se "roiston" leima ja myönnettävä itselle että aika tyhmästi toimi. Sitten voi siirtyä eteenpäin, keskittyä niihin uusiin kavereihin ja antaa vanhan kaverin elää omaa elämäänsä (eli ei hakeudu seuraan jos uudet kaverit ei olekaan niin kivoja aina kun mitä luuli, ei ala kiusaamaan ja ota silmätikuksi, ei selitä uusille kavereille miten säälistä oli tuon kaveri ennen jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on hyvä, että vanhempana havahdutat lastasi miettimään tilanteen eri kantoja, mutta kyllä tyttäresi tekee asiassa omat päätöksensä. Nyt kun asian eri kannat on tehty selväksi, niin on tärkeää, että tuet lastasi hänen päätöksessä. Näin tyttäresi oppii tekemään päätöksiä oman harkintansa perusteella, se on hyvin tärkeää tulevaa elämää ajatellen. Hän oppii samalla myös ihmissuhteista ja rakentaa näin omaa sosiaalista piiriään. Toki sitä sinun kannattaa hänelle korostaa, ettei koulussa ketään tule jättää täysin porukan ulkopuolelle, koska se ei tunnu kenestäkään kivalta. Mutta jos/kun tyttösi on löytänyt uusia ystäviä ja viihtyy heidän kanssa mieluummin vapaa-aikana, niin sille et voi, alakoulun kaveria ajatellen, tehdä mitään.
Tärkeintä on, että ei nyt jätä uusia kavereitaan. Ystävistä ei nyt viikon tuntemisen vuoksi voi vielä puhua. Vanhan kaverin kanssa asialliset välit, tai sitten mahdollisesti ei välejä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velvollisuudesta ei voi olla kenenkään ystävä. Itse olen sanonut lapsille, että koulussa ei saa jättää ketään yksin ja esim. välitunnilla porukkaan on mahduttava kaikkien. Vapaa-ajalla ei voi oikein pakottaa viettämään aikaa kenenkään tietyn ihmisen kanssa. Eihän se ole aitoa ystävyyttä, jos velvollisuuden tunnosta on jonkun kanssa. Jos on uusia kavereita, niin sen vanhan täytyy mahtua porukkaan mukaan. Tyttösi ei tarvitse jättää uusia kavereita, jotta voisi olla vanhan kaverin kanssa. Jos vanha kaveri ei uudessa porukassa viihdy, se on hänen päätös.
Hei! On tämä vaikeaa :) tämä äitiys :) Saadapa se lapsi niin vahvaksi ja rohkeaksi ihmiseksi, että voin olla varma, että hän tekee päätökset oikein perustein, ja pystyy seisomaan niiden takana. EIkä toimi toisia miellyttääkseen :) Kiitos, teille mielipiteistä -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 07:53"]Onhan tuo ikävää käytöstä ap:n lapselta, ei siitä mihinkään pääse. Kenenkään kaveri ei pidä pakolla olla mutta jos toimii noin (eli on kaveri monta vuotta eikä missään vaiheessa tee selväksi ettei oikeasti pidä hyvänä kaverina ja sitten hylkää kun saa uusia kavereita) niin kyllä siinä on sitten hyväksyttävä se "roiston" leima ja myönnettävä itselle että aika tyhmästi toimi. Sitten voi siirtyä eteenpäin, keskittyä niihin uusiin kavereihin ja antaa vanhan kaverin elää omaa elämäänsä (eli ei hakeudu seuraan jos uudet kaverit ei olekaan niin kivoja aina kun mitä luuli, ei ala kiusaamaan ja ota silmätikuksi, ei selitä uusille kavereille miten säälistä oli tuon kaveri ennen jne).
[/quote]
Höpö höpö.
Koulu vaihtuu ja kaverit vaihtuu. Niin elämässä käy.
Pienessä koulussa oli muutama tyttö. He olivat kavereita. Nyt uudessa koulussa löydetään uusia kavereita. Niin se menee elemässä. Ei vanhoissa elämäntilanteissa jäädä roikkumaan
Minulla on myös 13-vuotias tytär. En vanhempana halua vaikuttaa kovin paljon ystävyyssuhteisiinsa. Kaverit vaihtuvat varsinkin nyt, kun vaihtoi yläkouluun. Ei ketään voi pakottaa toiselle kaveriksi. Ikävä olisi opettaa omalle lapselle, että hänen valvollisuutensa olisi olla jonkun kanssa. Normaalia kehitystä murkkuikäisellä: kaverit vaihtuvat, vanhemmista irtaudutaan... Aikuisten ei pitäisi puuttua tämmöiseen.
Mielipiteitä odottaisin...ap