Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin luovuttaa munasoluja, äiti vastustaa
17.08.2015 |
Näin vuoden alussa erään klinikan ilmoituksen, jossa haettiin naisia munasoluluovutukseen, ja oon siitä asti miettinyt, josko itsestänikin olisi siihen. Oon terve nuori aikuinen (vähän yli parikymppinen) jolla on ns. hyvät geenit, eli ei mitään perinnöllisiä sairauksia tai semmosta, ja tunnen että olisi tosi kaunis asia, jos voisin tuolla tavalla auttaa lapsettomuusongelmista kärsiviä ihmisiä. Mulla ei ole vielä omia lapsia, eikä niitä vielä muutamaan vuoteen ole suunnitelmissakaan. Oon kumminkin tosi lapsirakas ja voin jotenkin aika voimakkaasti samaistua niiden ihmisten tuskaan, jotka lapsia toivovat mutta eivät siihen pysty.
Kerroin näistä suunnitelmani äidille, kun olen kohta menossa tutkituttamaan terveydentilani sun muut tuota toimenpidettä ajatellen, ja hän ei oikein tykännyt. Toisin sanoen hän alkoi ihmetellä, että mitkä tarkoitusperät mulla tässä on takana, ja tietysti kaikista niistä riskeistä ilmaisi huolensa hyvin voimakkaasti, kun kyse on kumminkin aika isosta annoksesta hormoneja, jotka tommosissa hoidoissa pumpataan sisään.
Oon lukenut tuosta toimenpiteestä ja sen riskeistä, enkä tietenkään ole vielä ihan lopullista päätöstä tehnyt, ennen kuin aiheesta on keskusteltu vielä lääkärin ja psykologin kanssa, kuten asiaan kuuluu.
Harmittaa tuo äidin reaktio, vaikka toisaalta ymmärränkin hänen huolensa. Toivoin kannustusta, tulinkin kyseenalaistetuksi. Hän haluaisi, että odottaisin siihen asti että olisin ensin saanut omia lapsia, mutta kun siitäkään ei osaa sanoa, kuinka kauan siihen menee, niin musta tuntuu että menee hukkaan tämä "sopiva ikä". Ei äiti voi käytännössä tehdä mitään estääkseen eikä tekisi vaikka voisi, mutta hän sanoi olevansa tuota vastaan samalla tavalla jos suunnittelisin lähteväni Afrikkaan vapaaehtoistyöhön jonnekin ebolariskialueelle (ja heitti tyynyllä kun tokaisin että kyllä mulla on Afrikan reissukin ollut suunnitelmissa :D).
Ehkä mä vaikutan hänen (ja muiden) silmissä omaa terveyttään uhmaavalta nuorelta, joka ei tiedä mitä on tekemässä. Ehkäpä olenkin, ja ehken tiedäkään, kun en tuota ole ennen kokenut. Hän pelkää että pilaan terveyteni, tai että mulle käy kuten vaikka yhdelle tutullensa, joka lihosi lapsettomuushoitojen hormonien myötä paljon eivätkä ne kilot ole enää sen jälkeen lähteneet, vaikka kuinka olisi yrittänyt.
Mutta toisaalta kaikki voisi mennä myös hyvin, ja joku muu tai monikin muu saisi olla siitä onnellinen. Myönnän että oon aika sinisilmäinen ja maailmaa semmosessa idealistisen positiivisessa valossa katsova, ja siksi se onnellinen lopputulema tuntuu painavan vaa'assa enemmän kuin riskit, mutta toisaalta äitikin on mulle läheinen ja tärkeä, ja hänen mielipiteellään on mulle merkitystä. Siksi tämä epävarmuus.
Haluisin kuulla ulkopuolisten ajatuksia aiheesta. Onko kellään täällä kokemuksia munasolujen luovuttamisesta? Tai onko ihan yleisesti ottaen mielipideitä, kannattaisiko mun vielä miettiä ja odottaa muutama vuosi, vai tehdä vaan niin kuin itsestä tuntuu hyvältä?
Kommentit (34)
Äitinä minäkin vastustin kun tyttäreni ilmoitti luovuttavansa munasolun, minä surin mahdollista lapsenlasta, jota en ehkä koskaan näe. Tytär sanoi etten itke jokaisia kuukautisiakaan ja iloinen juttuhan se on jos 18v kuluttua jostain tulee nuori ihminen kertomaan olevansa se munasolu ja ehkä munasolusta ei koskaan tule lasta.
Tytär perusteli miksi hän haluaa luovuttaa ja hänen asiansa ja kroppansahan siinä oli kyseessä. Synnyttämätön nuori nainen oli kyseessä hänenkin tapauksessaan. Mikä minä olen sanomaan mitä hän saa tai ei saa tehdä, aikuinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua vaivaisi se, että olisin antanut "oman lapseni " pois. Mun omaa lihaa ja verta ois jossain, enkä tietäisi, millaisessa perheessä, millainen lapsi siitä tuli ja miten se voi, eikä se lapsi tietäis musta mitään. En ikinä pystyisi luovuttamaan munasolujani. Ajatus ois aivan kestämätön. Biologiset juuret on liian tärkeitä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:20"]Äitinä minäkin vastustin kun tyttäreni ilmoitti luovuttavansa munasolun, minä surin mahdollista lapsenlasta, jota en ehkä koskaan näe. Tytär sanoi etten itke jokaisia kuukautisiakaan ja iloinen juttuhan se on jos 18v kuluttua jostain tulee nuori ihminen kertomaan olevansa se munasolu ja ehkä munasolusta ei koskaan tule lasta.
Tytär perusteli miksi hän haluaa luovuttaa ja hänen asiansa ja kroppansahan siinä oli kyseessä. Synnyttämätön nuori nainen oli kyseessä hänenkin tapauksessaan. Mikä minä olen sanomaan mitä hän saa tai ei saa tehdä, aikuinen ihminen.
[/quote]
Ei voi verrata kuukautisiin, sillä lahjoitettu munasolu hedelmöitetään.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:08"]
22, tiedätkö miksi suositellaan että omat lapset olisi hyvä olla tehtynä? Tän oon lukenut monestakin paikasta, mutta perustelua en ole löytänyt.
[/quote]
Yhtenä syynä varmaan perinnölliset sairaudet? Arvaus
En riskeeraisi terveyttäni hedelmöityshoitoklinikan bisneksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:10"]
Kyllä munasolujen luovuttajan tulee olla itse synnyttänyt.
[/quote]
Höpö höpö. :) Faktat selviksi ennenku tulet aivopieruilemaan!
[/quote]Olen töissä lapsettomuusklinikalla, ja meillä tämä kriteeri ainakin on.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:10"]
Kyllä munasolujen luovuttajan tulee olla itse synnyttänyt.
[/quote]
Höpö höpö. :) Faktat selviksi ennenku tulet aivopieruilemaan!
[/quote]Olen töissä lapsettomuusklinikalla, ja meillä tämä kriteeri ainakin on.
[/quote]
Toki olet. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 00:03"]
Kuka hullu menee luovuttamaan munasoluja etenkään, jos omat lapset eivät ole tehty? Kai tiesit, että lapsettomuushoidot läpikäyneillä naisilla on suurentunut syöpäriski koko loppuelämän ja samoin munasoluja luovuttaneilla, nimenomaan niiden erittäi vahvojen hormonien vuoksi, joita hoidoissa annetaan. Pahimmissa tapauksissa munasolun luovutuksissa on ajauduttu kohdun poistoon. Kyse EI ole mistään pikkujutusta. Monet lapsettomuuslääkärit ovat sitä mieltä, että lapsettomien ei tulisi koskaan luovuttaa munasoluja.
[/quote]
Voit tottakai todistaa väitteesi. :)
Ja ne on lapsettomuuslääkäreitä jotka niitä munasolujakin keräilee. Ihan niitä samoja.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:10"]
Kyllä munasolujen luovuttajan tulee olla itse synnyttänyt.
[/quote]
Höpö höpö. :) Faktat selviksi ennenku tulet aivopieruilemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:34"]
Miettisin vain tuota, että jossain vaiheessa lapsi kokee olevansa ns. adoptoitu ja haluaa selvittää biologisen äidin. Ei se siis ole pelkkä solu millaisena sen luovutat. Itse en luovuttaisi.
[/quote]
Ei mulla olisi mitään sitä vastaan, vaikka mahdollinen mun luovuttavasta munasolusta syntynyt lapsi haluaisikin mut etsiä käsiinsä. Oikeastaan pidän sitä aika kiehtovana ajatauksena, ja sitä enemmän mietityttävät nuo itseeni kohdistuvat terveydelliset riskit. Ja käsittääkseni jotkut munasoluluovutuksen avulla lapsen saaneet eivät edes kerro sille lapselleen, että raskauden alkuna on luovutettu munasolu.
Mä oon miettinyt samoja asioita. Mulla on nyt toinen lapsi tulossa. Alunperin halusin enemmän lapsia, mutta ensimmäinen vauva oli näitä vauvoja jotka eivät nuku koskaan, ja toinen raskaus on ollut suoraan sanottuna yhtä helvettiä, niin vähän on tullut mieleen josko se kaksi sittenkin riittäisi.
Oon miettinyt ennenkin munasolujen luovuttamista. Kun olin ekaa kertaa raskaana mietin että jos mä voisin mahdollistaa sen, että joku muu saa kokea tällaisen asian niin tottakai haluan sen tehdä.
Mietityttää vaan se, kun sanotaan että lapset olisi hyvä olla tehtynä, niin mistä sen tietää? Entä jos haluankin sitten vielä jotain iltatähtiä? Ja joskus noista hormonihoidoista oli juttua että aiheuttaisivat syöpäriskin, millon lapset ovat niin isoja että sellaisen voi ottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh ja 19 oli siis myös Ap. En millään meinaa muistaa kirjottaa sitä noiden viestien loppuun... Ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:49"]Mä oon miettinyt samoja asioita. Mulla on nyt toinen lapsi tulossa. Alunperin halusin enemmän lapsia, mutta ensimmäinen vauva oli näitä vauvoja jotka eivät nuku koskaan, ja toinen raskaus on ollut suoraan sanottuna yhtä helvettiä, niin vähän on tullut mieleen josko se kaksi sittenkin riittäisi.
Oon miettinyt ennenkin munasolujen luovuttamista. Kun olin ekaa kertaa raskaana mietin että jos mä voisin mahdollistaa sen, että joku muu saa kokea tällaisen asian niin tottakai haluan sen tehdä.
Mietityttää vaan se, kun sanotaan että lapset olisi hyvä olla tehtynä, niin mistä sen tietää? Entä jos haluankin sitten vielä jotain iltatähtiä? Ja joskus noista hormonihoidoista oli juttua että aiheuttaisivat syöpäriskin, millon lapset ovat niin isoja että sellaisen voi ottaa?
[/quote] Riski on aina olemassa. Minulla meni munasolujen kasvatus helposti ja painoni tms ei noussut. Olen käynyt hoitokierron 5 kertaa läpi. Eräs tuttuni 8 kertaa, joten yhdestä luovutuskerrasta ei varmasti muodostu kovin suurta riskiä. T. Lapsettomuudesta kärsinyt
22, tiedätkö miksi suositellaan että omat lapset olisi hyvä olla tehtynä? Tän oon lukenut monestakin paikasta, mutta perustelua en ole löytänyt.