Haluaisin luovuttaa munasoluja, äiti vastustaa
Näin vuoden alussa erään klinikan ilmoituksen, jossa haettiin naisia munasoluluovutukseen, ja oon siitä asti miettinyt, josko itsestänikin olisi siihen. Oon terve nuori aikuinen (vähän yli parikymppinen) jolla on ns. hyvät geenit, eli ei mitään perinnöllisiä sairauksia tai semmosta, ja tunnen että olisi tosi kaunis asia, jos voisin tuolla tavalla auttaa lapsettomuusongelmista kärsiviä ihmisiä. Mulla ei ole vielä omia lapsia, eikä niitä vielä muutamaan vuoteen ole suunnitelmissakaan. Oon kumminkin tosi lapsirakas ja voin jotenkin aika voimakkaasti samaistua niiden ihmisten tuskaan, jotka lapsia toivovat mutta eivät siihen pysty.
Kerroin näistä suunnitelmani äidille, kun olen kohta menossa tutkituttamaan terveydentilani sun muut tuota toimenpidettä ajatellen, ja hän ei oikein tykännyt. Toisin sanoen hän alkoi ihmetellä, että mitkä tarkoitusperät mulla tässä on takana, ja tietysti kaikista niistä riskeistä ilmaisi huolensa hyvin voimakkaasti, kun kyse on kumminkin aika isosta annoksesta hormoneja, jotka tommosissa hoidoissa pumpataan sisään.
Oon lukenut tuosta toimenpiteestä ja sen riskeistä, enkä tietenkään ole vielä ihan lopullista päätöstä tehnyt, ennen kuin aiheesta on keskusteltu vielä lääkärin ja psykologin kanssa, kuten asiaan kuuluu.
Harmittaa tuo äidin reaktio, vaikka toisaalta ymmärränkin hänen huolensa. Toivoin kannustusta, tulinkin kyseenalaistetuksi. Hän haluaisi, että odottaisin siihen asti että olisin ensin saanut omia lapsia, mutta kun siitäkään ei osaa sanoa, kuinka kauan siihen menee, niin musta tuntuu että menee hukkaan tämä "sopiva ikä". Ei äiti voi käytännössä tehdä mitään estääkseen eikä tekisi vaikka voisi, mutta hän sanoi olevansa tuota vastaan samalla tavalla jos suunnittelisin lähteväni Afrikkaan vapaaehtoistyöhön jonnekin ebolariskialueelle (ja heitti tyynyllä kun tokaisin että kyllä mulla on Afrikan reissukin ollut suunnitelmissa :D).
Ehkä mä vaikutan hänen (ja muiden) silmissä omaa terveyttään uhmaavalta nuorelta, joka ei tiedä mitä on tekemässä. Ehkäpä olenkin, ja ehken tiedäkään, kun en tuota ole ennen kokenut. Hän pelkää että pilaan terveyteni, tai että mulle käy kuten vaikka yhdelle tutullensa, joka lihosi lapsettomuushoitojen hormonien myötä paljon eivätkä ne kilot ole enää sen jälkeen lähteneet, vaikka kuinka olisi yrittänyt.
Mutta toisaalta kaikki voisi mennä myös hyvin, ja joku muu tai monikin muu saisi olla siitä onnellinen. Myönnän että oon aika sinisilmäinen ja maailmaa semmosessa idealistisen positiivisessa valossa katsova, ja siksi se onnellinen lopputulema tuntuu painavan vaa'assa enemmän kuin riskit, mutta toisaalta äitikin on mulle läheinen ja tärkeä, ja hänen mielipiteellään on mulle merkitystä. Siksi tämä epävarmuus.
Haluisin kuulla ulkopuolisten ajatuksia aiheesta. Onko kellään täällä kokemuksia munasolujen luovuttamisesta? Tai onko ihan yleisesti ottaen mielipideitä, kannattaisiko mun vielä miettiä ja odottaa muutama vuosi, vai tehdä vaan niin kuin itsestä tuntuu hyvältä?
Kommentit (34)
Kuka hullu menee luovuttamaan munasoluja etenkään, jos omat lapset eivät ole tehty? Kai tiesit, että lapsettomuushoidot läpikäyneillä naisilla on suurentunut syöpäriski koko loppuelämän ja samoin munasoluja luovuttaneilla, nimenomaan niiden erittäi vahvojen hormonien vuoksi, joita hoidoissa annetaan. Pahimmissa tapauksissa munasolun luovutuksissa on ajauduttu kohdun poistoon. Kyse EI ole mistään pikkujutusta. Monet lapsettomuuslääkärit ovat sitä mieltä, että lapsettomien ei tulisi koskaan luovuttaa munasoluja.
Vakavin riski on niin sanottu hyperstimulaatio. Silloin munasarjat täyttyvät punktion jälkeen uudelleen nesteellä ja aiheuttavat turvotusta, pahoinvointia ja joskus hengitysvaikeuksia. Onneksi klinikat vakuuttavat, että vakavat hyperstimulaatiot ovat harvinaisia. Mutta mitä "harvinainen" oikein tarkoittaa?
Yhdysvalloissa munasolujen luovutuksia koordinoivan yhdistyksen mukaan noin joka kolmas hormoneja saaneista saa vähintään lievän hyperstimulaation.
Suomessa eri klinikat sanovat vakavan hyperstimulaation uhkaavan noin prosenttia luovuttajista. Puoli prosenttia hormonihoidoissa käyneistä joutuu sairaalahoitoon. Erityinen riski hyperstimulaatio on nuorille, hoikille naisille eli juuri niille, joilta munasoluja toivotaan.
Punktiossa riskinä ovat verenvuoto ja tulehdukset. Ja entä sitten hormonihoitojen pitkäaikaisvaikutukset: niitä ei vielä edes tunneta, sillä hoitoja on tehty vasta parikymmentä vuotta.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 23:53"]
Hyi että mua ahdistaa tää nykymaailma hektisyydessään ja onnistuneisuudessaan... Please tee viisi, kaunista, älykästä ja hyvin kasvatettua lasta itseäsi älykkäämmän tai ajattelevan miehen kanssa, ainut tapa pelastaa ja saada turvattu tulevaisuus meille...
[/quote]
En ihan ymmärrä miten hektisyys tai onnistuneisuus liittyy tähän pohdiskeluuni, mutta toki, jos lapsia mulle joskus suodaan, niin mielelläni. En ehkä ihan viittä, mutta kumminkin. Ja jos niiden lasten isä tulisi olemaan tuo nykyinen mieheni, niin älä huoli, hän on ns. evoluution kannalta aika täydellinen paketti. :D Ap
Lapseton ei yleensä voi luovuttaa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:54"]
Lapseton ei yleensä voi luovuttaa.
[/quote]
Ei sitä ainakaan ole esteeksi mainittu. Ap
Mahdatko olla vielä kypsä asiaan, kun menit äidillesi avautumaan aiheesta.
Lue aiheesta vielä enemmän, punnitse hyvät ja huonot puolet. Pelkäätkö kipua?
Kyllä munasolujen luovuttajan tulee olla itse synnyttänyt.
Se olisi kaunis lahja jollekin parille. Tiedän kaksi perhettä, joissa on lapsi luovutetulla munasolulla, ja todella rakastettuja lapsia ovat.
Ja tuskin on mitenkään realistinen pelko, että tulisit lihavaksi käytettyäsi yhden kuukauden ajan hormonilääkitystä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:04"]
Mahdatko olla vielä kypsä asiaan, kun menit äidillesi avautumaan aiheesta.
[/quote]
Tarkoitatko avautumisella sitä, kun kerroin kuulumisistani ja menemisistäni siten miten normaalisti keskustellessa on tapana, ja tämä aihe kuului nyt niihin? Miten se määrittelee, etten olisi vielä kypsä asiaan?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:04"]
Mahdatko olla vielä kypsä asiaan, kun menit äidillesi avautumaan aiheesta.
[/quote]
Tarkoitatko avautumisella sitä, kun kerroin kuulumisistani ja menemisistäni siten miten normaalisti keskustellessa on tapana, ja tämä aihe kuului nyt niihin? Miten se määrittelee, etten olisi vielä kypsä asiaan?
[/quote]
8 oli siis Ap.
Asiahan on tärkeä ja on upeaa että ap haluaa auttaa!
Oletko varmasti miettinyt henkisen puolen läpi? Varmasti? Olet vielä kovin nuori, eikä sulla ole omia lapsia. Mitä jos sattumien summana jäisit itse lapsettomaksi?
Ja tuolla tallustelisi toisten lapsia, joissa on puolet sinua. Lapsia, jotka 18v täytettyään saavat halutessaan sun tiedot ja ottavat yhteyttä.
Mä luovuttaisin vasta kun on omat lapset tehtynä. Tai edes se eka.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:08"]
Lue aiheesta vielä enemmän, punnitse hyvät ja huonot puolet. Pelkäätkö kipua?
[/quote]
Luen kyllä, olen yrittänyt kaivaa paljon erilaisia kirjoituksia aiheesta. :) Toivon myös sen lääkärikäynnin ja psykologin kanssa juttelun avaavan sitä, mitä tuo todellisuudessa on. Pelkään kyllä kipua jonkin verran. Ap
Se on sitten kuukauden kestävä PMS, ei tule olemaan helppoa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:22"]
Asiahan on tärkeä ja on upeaa että ap haluaa auttaa! Oletko varmasti miettinyt henkisen puolen läpi? Varmasti? Olet vielä kovin nuori, eikä sulla ole omia lapsia. Mitä jos sattumien summana jäisit itse lapsettomaksi? Ja tuolla tallustelisi toisten lapsia, joissa on puolet sinua. Lapsia, jotka 18v täytettyään saavat halutessaan sun tiedot ja ottavat yhteyttä. Mä luovuttaisin vasta kun on omat lapset tehtynä. Tai edes se eka.
[/quote]
Tää on asia jota ehkä eniten mietin, vaikka lapsettomuutta aiheutuisikin munasoluluovutuksesta johtuen vain pienellä marginaalille luovuttajista... Ja sitten toisessa kädessä on ajatuksena juurikin se lapsettomuudesta kärsivien auttaminen, niin onhan se vähän ristiriitaista. Toisaalta lapsettomuutta voisi aiheutua muustakin, ja sitten se olisin minä siinä toivomassa, että löytyisi joku sopiva luovuttaja. Hankalaa! Se taas ei haittasi yhtään, vaikka maailmaan tulisi muille lapsia, joista puolet olisi minua. :)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:28"]
Se on sitten kuukauden kestävä PMS, ei tule olemaan helppoa.
[/quote]
Ei varmasti, mutta enpä sitä helpoksi etukäteen odottaisikaan. :)
Miettisin vain tuota, että jossain vaiheessa lapsi kokee olevansa ns. adoptoitu ja haluaa selvittää biologisen äidin. Ei se siis ole pelkkä solu millaisena sen luovutat. Itse en luovuttaisi.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:04"]
Mahdatko olla vielä kypsä asiaan, kun menit äidillesi avautumaan aiheesta.
[/quote]
Läheiselle kertominen ei ole epäkypsyyttä, päin vastoin. Aina pitää keskustella läheisten kanssa tärkeistä päätöksistä. Se ei tarkoita sitä, että alistuisi toisten tahtoon. Viisaat päät yhteen niin tulee järkeviä päätöksiä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:10"]
Kyllä munasolujen luovuttajan tulee olla itse synnyttänyt.
[/quote]
Se on käsittääkseni suositus, ei välttämättömyys. Jos pitäisi olla jo itse synnyttänyt, kai se olisi sanottu suoraan silloin kun käytiin puhelimessa mahdollisia esteitä alustavasti läpi. Ap
Hyi että mua ahdistaa tää nykymaailma hektisyydessään ja onnistuneisuudessaan...
Please tee viisi, kaunista, älykästä ja hyvin kasvatettua lasta itseäsi älykkäämmän tai ajattelevan miehen kanssa, ainut tapa pelastaa ja saada turvattu tulevaisuus meille...